|
Post by korppi on Nov 10, 2007 22:58:37 GMT 2
Dam oli sen verran uppoutunut soittamiseen, ettei huomannut Kittyn heränneen kuin vasta sitten, kun kyseinen ilmaantui siihen pianon viereen. Hän hymyili pienesti tuolle ruhjotulle ilmestykselle, hymähti jotain huomenen kaltaista. Hyvä fiilis oli krapulasta huomaamatta. Sellainen voittajafiilis. D nyökkäsi suihkuun aikovalle kissapojalle, vaihtoi sitten kappaleen lennosta Beatlesiin. Ei sentään Yesterdayta, ..all my troubles seemed so far away. Nää, Help oli huimasti paljon parempi ja vähemmin puhkikulutettu. Hän hyräili melodiaa soittaessaan.
Kuullessaan Kittyn rääkäisyn Dam pamautti sormet koskettimelle, pyörähti sitten pikavauhtia 120 astetta ympäri. "Mitä h*ttoa? Yli kakstoista? Voi p*rkele!" Siitä tulikin sitten pukeutumisen maailmanennätys, jonka aikana selvisi muun muassa, että he olivat ylläri ylläri menossa samaan lehdistötilaisuuteen. Fiksumpi olisi tietysti tajunnut sen jo aikoja sitten, koskihan haastattelu jiiänee kuitenkin käynnissä olevia festareita.
Taksi kaarsi kerrostalon pihaan, kuski oli sentään eri tyyppi kun edellisyönä. Suhteellisen lyhyeksi jääneet yöunet näkyivät molempien miesten kasvoilla. Kitty tulisi kuitenkin herättämään enemmän kysymyksiä runnottujen kasvojensa kanssa. Dam käski kuskin jättää heidät tien varteen muutaman korttelin päähän hotellista, jonne tilaisuus oli sov*ttu. "Meidän ei varmaan oo fiksuinta pamahtaa tuonne yhdessä?" Dam kysäisi heidän päästyä ulos taksista. Hän ei tiennyt mitä halusi tältä 'suhteelta' jatkossa, vielä vähemmän mitä Kitty oli mieltä tai mitä jätkä halusi. Joten ehkä oli parasta olla antamatta mitään viitteitä tiedotusvälineille mahdollisesta yhteisestä yöstä. Kun plussattaisi yhteen Kittyn laajalti tiedossa oleva seksuaalinen suuntautuminen ja Damin parin kuukauden takainen ero Carmenista, niin siitäkös lehdistö vasta innostuisikin.
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 11, 2007 0:19:36 GMT 2
Kiireessä Kitty oli aina parhaimmillaan - nopeasti tämä sai etsittyä itselleen edustavat vaatteet aikaa tuhlaamatta ja vieläpä meikkaamaan nätin naamansa sellaiseen kuntoon, että mies näytti jotenkuten elävältä - niin paljon kuin se kaikessa mahdottumuudessaan oli mahdollista. Hiukset aseteltiin peittämään naaman tikkauksia ja siinä se! Kitty oli taas valmis valloittamaan maailman. Ajatus suuresta lehdistötilaisuudesta sai kuitenkin, kuten aina, Kittyn hermoilemaan ja nyt syy oli vielä suurempi. Hän ei välttämättä halunnut tietää, mitä kaikki ajattelisivat hänen viettämästään viimeyöstä... Ei sillä häpeällä, mutta sillä hälyllä, mikä siitä nousisi. Varsinkaan kun mies ei ollut selvillä mikä yhteisen yön merkitys oli. Vai oliko sitä edes? Koko yötä?
Taksin ajaessa pihaan Kitty puikkeloi autoon mieletöntä vauhtia, hoputtaen kuskia pistämään tallan pohjaan, Damianin käskiessä taas jättää heidät kauemmas määränpäästä. Mitä v*ttua. Jätkä on sekasin! "Kuule ehkä susta on tosi kiva myöhästellä, mutta...." Kitty sopersi hätääntyneenä, mutta ennen lausetta loppuun saatettuaan ja asiaa sekunnin kelattuaan tämä tajusi, että ehkä se tosiaan oli fiksuinta. Ainakin Damin kannalta. Ja Kitty arvasi täysin oikein. Taksista ulos astuessaan Dam kysyi ja Kitty vastasi "No mä meen ainakin eka. Säkun saat kaiken anteeks vähän hymyilemällä..." Puhuessaan Kitty oli jo täydellä tohinalla menossa kohti määränpäätään jossa 101 toimittajaa halusivat tietää mitä, miten, missä, miksi...? Ruhjeistaan Kitty soveltaisi taas jotain hevonp*skaa, myöhästyminen... Noh. Hätävalheet olivat tunnetusti niitä parhaimpia ja toivon mukaan MissfortunE:n manageri olisi siunaantunut paikalle ja avittaisi Kittyä tuon keksimisessä. Sillä korpilla niitä oli varasto täynnä. "Jos mä meen tosta suoraan ni koukkaa sä jostain... muualta? Eipähän sitten kukaan nääkään meitä yhdessä ni et menetä kasvojas." Ymmärtävä, mutta Kittyn osalta hyvin vaitinainen, hymy. Laukustaan mies kaivoi hermostuneesti aurinkolasinsa asettaen ne päähänsä. "Heippa." Ääänensävy niin mitäänsanomaton kuin se vain pystyi olemaan, mutta kuinka vaikeata Kittyn olikaan pitää näppinsä erossa Damista, vaikka hän tiesi. Tiesi, että tuo tuskin halusi mitään enempää. Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, sanotaan. Totuus vain teki aina valhetta kipeämpää. Ja valehtelemaan hän oli menossa nytkin. Siinähän Kitty oli mestari. Ja niin tämä jatkoi matkaansa suoraan, niin nopeasti kävellen kuin vain pystyi - taakseen katsomatta.
It's what I keep inside, This is the crime that I've tried to hide
Ajatukset riivasivat Kittyä koko matkan. Miten ihmeessä hän oli tälläisessä tilanteessa? Ja miksi? Mitä hän tästä sai? Syyn kävellä lääkekaapille ja vetää sieltä kaikki kerralla? Kysymyksiä mielestään pyyhkien Kitty vihdoin ja viimein saapui oikean hotellin ovelle kuikkelehtien sisään viileän rauhallisesti. Hetken tämä seisoi käytävässä paikallaan, ovea hypnoottisesti tuijottaen, punniten vaihtoehtojaan. Kantti kestää. Sisään vaan. Miehen saapuessa saapuessaan tilaisuuteen kaikki melu hälveni. Kaikki se tuijotus. Kysymättömät kysymykset. Hiljaisuus. Kitty meni täysin normaalisti omalle paikalleen kevyesti tiedotusvälineille hymyillen, heti istuttuaan alkaen kiivaan sananvaihdon vieressä istuvan managerin kanssa. Tämä kuiski Kittyn korviin jotain myynninpilaamisesta ja siitä, kuinka tärkeää oli olla ajoissa... Aivankuin Kitty ei tietäisi. Ja kertoessaan, että hän tarvitsi syyn tälle kaikelle manageri jähmettyi. What the hell have you done?! Kittyllä oli ristiriitainen maine naistenmiehenä, huumausaineiden sekakayttäjänä ja bi-seksuaalina, joskaan koskaan Kittyä ei oltu miehen kanssa niinsanotusti romanttisissa merkeissä yllätetty. Manageri ei halunnut antaa aihetta siihen nytkään - ylitsevuotavalla lavaegolla varustettu teinien ja naisten sydäntenmurskaaja ei saanut - voinut - olla homo. Ei tässä maailmassa.
These secrets I'll bring to you Are of thorns and ice These secrets I'll give to you Will turn virtue to vice /Deathstars - Virtue To Vice
|
|
|
Post by korppi on Nov 11, 2007 19:27:45 GMT 2
Damin kasvolihakset kiristyivät tuskin huomattavasti, mutta kiristyivät kuitenkin hänen kuullessaan Kittyn kommentin. "Miten vaan.." Herra ilmeisesti olisi halunnut saapastella paikalle käsi kädessä ja sitä rataa? Kittyllä oli marttyyrin sävy äänessään. Ei ajatus sinänsä, kyllä Damian sen voisi tehdä. Jos homma tosiaan olisi jotain muutakin kuin pelkä yksi yö. Oliko se? Jos se olisi, niin ei hänellä olisi mitään suhteen julkistamista vastaan. None. Ehkä se selviäisi. Hän lähti kävelemään verkkaiseen tahtiin Kittyn jalanjälkiä, kädet olivat avonaisen villakangastakin taskussa. Äskeinen 'kohtaus' oli kaukana niistä aamulla vaihdetuista hymyistä.
Dam oli sen verran kerennyt katsomaan itseään peilistä, että tukka oli joten kuten ojennuksessa eivätkä ne silmätkään onneksi verestäneet niin pahasti. Heillä oli ollut varsin hauskaa taistellessaan Kittyn kanssa siitä, kumpi sai tsekata itsensä peilistä ensimmäisenä. Homot. Hän naurahti itsekeen.
Ovi raottui hetkeä myöhemmin toisen kerran ja toimittajien lauma hiljentyi uudemman kerran. Damian loihti kasvoilleen valloittavan hymyn, tallusteli sitten rennosti Shockin jätkien sekaan. "On se kyllä naurettavaa, ettei aikuinen mies osaa pitää asioistaan huolta!" May puhisi kuin perseeseen ammuttu karhu. "Huomenta vaan sullekin", Dam murahti, kietaisi huivin pois kaulastaan. "Et sitten viittiny edes puhelinta pitää päällä?" Naisen ääni tihkui myrkkyä. Kyllä Damian toisaalta ymmärsi, mutta silti jäkätys oli viemässä mittaria vauhdilla punaiselle. "Jos puhutaan tästä sitten tän jälkeen, okei?" Nopea vilkaisu Kittyyn päin paljasti tämän järkyttäneen manageriaan jotenkin.. kertomalla jotain. Hän haki kovasti edes lyhyttä katsekontaktia jätkään.
"Onko Damianin ja Kittyn mystisellä myöhästymisellä jokin yhteys?" Journalisteilla ei ollut empatiakykyä.
So they came into the outway It was Sunday - What a black day Mouth to mouth resus - Citation Sounding heartbeats - Intimidations M. Jackson - Smooth criminal
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 11, 2007 20:38:40 GMT 2
Omaa egoaan hivelleen Kitty pisteli hiuksiaan paremmin, silloin tällöin muutamia lauseita edelleen managerinsa kanssa vaihdellen, mutta nyt jo täysin rennosti - ainakin siltä näytti päällepäin. Olipa hra Managerinkin kasvoille väri tullut takaisin ja pieni helpotuksen tunne valtasi koko porukan.
Katsettakaan Kitty ei Damianin suuntaan luonut, joten tuon yritykset saada tähän jonkinlaista katsekontakia romuttuivat totaalisesti. Muut MissfortunE:n jäsenet, lukuunottamatta Kittyä ja tämän toisella puolella istuvaa Droonia - jolla olisi ollut selvästi parempaakin tekemistä - keskittyivät toimittajille vastailuun. Kittyä väsytti, eikö ihme, eipä tuo juurikaan ollut nukkunut, joten tämä ei jaksanut sen suuremmin vaivautua suutaan aukaisemaan. Ja median mielenkinnon pyöriessä hetken aivan jossain muualla, Kitty tönäisi hra Manageria, Tommyä, kylkeen varsin tiukasti ja kysyi, kauan täällä piti istua. "Mikäs sinua riivaa kun et meinaa pöksyissäsi pysyä..." Mies oli lähinnä hupimpsanut Kittyn livistämisaikeista ja hymyili veemäisesti vielä päälle. "No v*ttu mulla ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Oli hyvä keikka ja..." Kitty lause loppui järkytyksekseen jonkun toimittajan lohkaistessa päivän fiksuimman kysymyksen, koskien hänen ja Damianin myöhästymistä. Hiljaisuus. Kitty ei saanut sanaa suustaan vaan haki katseellaan apua niin managerista kuin Damianistakin - joka oli tietenkin vikatikki. Ei hemmetti...
Ja sillä samaisella hetkellä manageri Tommy olisi toivonut lahdanneensa Kittyn silloin kun siihen oli mahdollisuus. Sillä samalla hetkellä kaikkien MissfortunE:n jäsenten silmät hakivat paikkaa jossa olla - ja sillä samalla hetkellä Kitty olisi voinut vannoa olevansa tulipunainen.
Oh you say it's wrong you say what you do, you do, you do Oh you say we're wrong you say what we do, we do, we do wrong /Velvet Revolver - Just Sixteen
|
|
|
Post by korppi on Nov 11, 2007 21:18:23 GMT 2
Mikäli joku olisi reagoinut kysymykseen tarpeeksi nopeasti, mikäli Kitty ei olisi lehahtanut punaiseksi, mikäli Dam ei olisi suunnannut katsettaan jätkään heti kysymyksen tultua ilmoille, mikäli hän ei olisi todennut mikrofooniin hieman liian nopeasti (u nou) ei ääni ei-niin-vakaana. Ilman näitä seikkoja tuo aluksi täysin puskista revityltä kuulostanut kysymys ei olisi saanut niin suurta kohua aikaiseksi.
May selitteli jotain frendeistä ja kaljoista ja sammumisesta, mutta sensaationhakuinen lehdistö ei ottanut Shockin managerin sanoja kuuleviin korviinsa. Dam nielaisi kysymystulvan täyttäessä koko kongressihuoneen. Olo oli tukala, tukalampi vielä kuin hississä. Paikalta pakeneminen vasta antaisikin syyn kirjoittaa kilokaupalla p*skaa. May katsahti kollegaansa, totesi sitten, että tätä asiaa koskeviin kysymyksiin ei enää vastattaisi, ja jollei muita kysymyksiä olisi, niin lehdistötilaisuus päättyisi tähän. Johan he olivat joka tapauksessa kerinneet käymään kummankin bändin keikat läpi jo sinä runsaana tuntina, kun Damian ja Kitty olivat loistaneet poissaolollaan.
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 12, 2007 16:02:56 GMT 2
Tommy yritti ottaa tilanteen hallintaansa MissfortunE:n päässä myötäillen Mayn sanoja. Joskaan bileet -> sammuminen, ei ollut kovinkaan kummoinen selitys, mutta kelpaisi varmasti tässä tilanteessa näin ensiavuksi... Yhtä turha silti kaikki, täysin käsistä karannut lehdistö ei ottanut kuuleviin korviinsa kehotetta, kysyä muista aiheista, joten Tommy täysin mielivaltaisesti antoi luvan MissfortunE:laisille poistua - ennenkuin joku menettäisi päreensä. Varsinkaan Droon ei ollut järin ihastunut nousseeseen mellakkaan ja tämä loi pahaenteisen mulkauksen Kittyn suuntaan - joka taasen yritti parhaansa poistuakseen paikalta mahdollisimman huomaamattomasti, toimittajien pommittaessa miestä matkallaankin kysymyksillään.
Tuskin koko poppoo oli edes ehtinyt ovesta ulos kun Droon tarrasi Kittyä rivelistä kiinni hyvin agressiivisesti tälle sähisten "Mitä v*ttua olet mennyt tekemään! Tajuutko? HÄH?!" Äskeisessä tapahtumassa vielä roikkunut Kitty säikähti toisen vahvaa reaktiota, eikä saanut halaistua sanaa suustaan. "Mitä saakelia Droon! Päästä irti. NYT." Tommy käski salamannopeine refleksineen, tullen lopulta vääntämään Droonin kädet irti Kittystä. Ties mitä tuo äkkipikaisena ihmisenä muuten tekisi. "Ja miltäköhän tuo mahtaisi näyttää lehdistön silmissä, HÄH?!" Tommy kihisi raivosta. Miksi ihmeessä hän oli ruvenut tälläistä kukkolaumaa kaitsemaan... Toivottavasti kukaan ei välikohtausta sattunut huomaamaan. Kitty oli jäänyt seisomaan paikoilleen totaalishokissa. Olihan hän tiennyt, että Droonilla oli jotain ongelmia, mutta, että... "Jos mä tästä häivyn..." Kitty tokaisi hiljaa silmät päässä seisoen, jota Tommy sitten komppasi hyväksyvällä nyökkäyksellä. "Soitellaan." "Joo." Tommyn jäädessä pitämään Droonin kanssa kova - kovaa vastaan keskustelua Kitty käveli ulos hotellista rivakasti - melkein juosten.
Ja lopulta Kitty juoksi. Mies pysähtyi vasta löydettyään pienen puistonpalasen kauempaa hotellista. Kittyn sydän hakkasi mieletöntä vauhtia, henki tuskin kulki ja puolipökerryksissä - mielenrauhasta puhumattakaan - mies istui lähimmälle vapaalle penkille. Muutama syvä hengenveto. Kaikki kunnossa. Vai oliko? Miksi... Miksi hänen piti taas pilata kaikki? Droonin täytyi vihata häntä... Tätä päivää edeltävä yö kelautui Kittyn päässä edestakaisin ja edestakaisin. Damianinkin täytyi vihata häntä. Kuka ei tämän fiaskon jälkeen vihaisi? Hän oli idiootti ja paljasti kaiken. Pilasi kaiken. Siihen ei nähtävästi edes sanoja tarvit*tu. Voisikohan tämän kaiken vielä selittää jollain? Jotenkin? Ehkäpä. Tuskin. Ei. Kittyä ei hävettänyt hänen tekonsa. Ei laisinkaan. Hän ei vain halunnut ajatella satuttavansa ketään - pilaavansa mitään. Ja Droon tuskin haluisi homonleimaa koko bändin otsaan, saatika sitten Damian omaansa. Aivan. Damian. Syyllisyys painoi harteilla enemmän kuin sata syntiä.
What if I wanted to fight Beg for the rest of my life What would you do? You say you wanted more What are you waiting for? I'm not running from you (from you) /30STM - The Kill
|
|
|
Post by korppi on Nov 12, 2007 18:22:19 GMT 2
"Nyt sit pois mun silmistä ja vähän äkkiä", May puhui hampaidensa välistä silmät salamoiden ja Dam näki todella parhaaksi poistua paikalta satanen lasissa. Ei vissiin ollut ollut ihan mieluisin ylläri. Shockin jätkät näyttivät niin ikään jokseenkin shokeeratuilta. Tämä saattoi olla viimeinen naula arkkuun. Olisi tosin ikävää päättää näin. Todella ikävää. Etenkin kun keikka oli mennyt niin hyvin. Trev oli katsonut Damia pahasti, mutta toiseksi mainitun onneksi ensimmäisellä ei ollut taipomuksia väkivaltaan. Yhtä hyvä tuuri ei ollut Kittyllä, josta Damian onnisitui harmikseen näkemään vain selän. Jätkä ei ilmeisesti ollutkaan kaivannut tämän kaltaista julkisuutta. Hän oli kahden vaiheilla, lähteä vai jäädä, mutta kun mediaväki alkoi myös purkautua ulos kongressihuoneesta D päätti ottaa hatkat.
"Joo tota, nähdään huomenna sit lennolla okei? Ja mä rukoilen, älkää keitelkö ittellenne mitään soppia, oon tätä myöten nyt täynnä ton yhen kanssa", Mayn puhe Travisille, Rickille ja Jimille oli kyllä kaikkea muuta kuin rukoilua. Jim heilautti kättään naurahtaen, se jätkä ei sitten koskaan ollut huonolla tuulella. Rick virnisti, puristi Mayn käsivartta rohkaisevasti ja lähti sitten Jimin kanssa tassuttelemaan kohti uloskäyntiä. Nyt oli hyvä, nyt saattoi hetkeksi painaa pään käsiinsä ja vetää syvään henkeä. Hän vilkaisi sivummalla voimiaan - enemmän kuitenkin niitä henkisiä - mitteleviin Drooniin ja Tommyyn. Ei ollut ruusuilla tanssimista näemmä hommat MissfortunE:nkaan puolella. Pitäisi koota toimintasuunnitelma ja lähteä taistoon mediaa vastaan. Ei vaatinut suurta mielikuvitusta kuvitella seuraavan päivän iltalehtien otsikot... epätoivo.
Mikä hänet johti puistoon? Kuudes aisti? Jumala? Well, oli mikä oli, suunnaton helpotus ja samaan aikaan kurkkua kuristava jännitys valtasi Damianin jokaisen solun hänen tunnistaessaan penkillä istuvan jätkän. Hän lähestyi kuitenkin Kittyä, takaa päin niin, ettei jätkä voinut häntä nähdä, ei juuri kuullakaan. Nielaus. Damilla ei ollut aavistustakaan mitä sanoa, mutta jotain olisi silti sanottava. Vai? Pari askelta ja hän saavutti penkin, istahti Kittyn viereen ja käänsi katseensa tähän. "Moi."
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 12, 2007 20:39:22 GMT 2
Kyynel silmäkulmassa Kitty kuuli äänen, joka sai veren seisahtumaan tämän suonissa... Damian? Täällä? Ei voi olla...! Mutta oli se. Ja pian tuo varsin tuttu hahmo istuutui Kittyn viereen, tämän alkaessa hädissään pyyhkiä toisesta silmäkulmastaan kosteutta. Kylmät väreet kiipivät pitkin miehen selkää. Roska silmässä, roska silmässä... "Roska silmässä." Kitty totesi vahingossa ääneen ja jähmettyi taas hetkeksi tuijottaen kaukaisuuteen. Mikä idiootti hän olikaan. Pienen hetken Kitty istui aivan paikoillaan kuin kuollut. Tuskin edes hengitti. Ei hän tiennyt mitä sanoa, mitä tehdä. Kännykkä alkoi soittaa Ramonesien Pet Semataryä miehen laukussa, mutta Kitty ei noteerannut sitä. Kukaan ei ollut niin tärkeä, että Kitty tässä mielentilassa vastaisi puhelimeen.
Asiat jälleen kerran halki mietittyään syvässä hiljaisuudessaan, Kitty varoen käänsi katseensa suoraan Damianiin. "Anteeksi, että sössin kaiken tuolla äsken. Ei olis pitänyt. En tarkottanu..." Miehen sanat takertelivat ja silmät kiiltelivät valtameren lailla tämän napittaessa Damia. Pointti tuli kuitenkin varmaan selväksi, vaikka Kitty ei sitä sieviin sanoihin osannut pukeakaan - anteeksi kaikesta. Tarve korjailla itseään iski kuitenkin mieheen heti sanat suusta sanottuaan. "Ei sillä... Etten... Etten niinkun..." Miten vaikeaa se olikaan sanoa? "Etten välittäisi. Siitä mitä tapahtui... Meidän välillä. Sitä en pyydä anteeksi... En sulta enkä itseltäni." Syvä hengenveto ja viimeisten rohkeuden rippeiden kerääminen. "Musta vaan tuntuu siltä, että tuo ei merkkaa mulle mitään. Siis mikään muu. Saa lähteä vaikka soittoura alta... Kun susta mä välitän..." Siinä se. Kitty oli sanonut mitä luuli mahdottomaksi.
Ja samalla sekunnilla kännykkä lopetti soimisen jättäen muusikkomme hiljaisuuteen...
To the last parade When the parties fade And the choice you made To the End. /MCR - To The End
|
|
|
Post by korppi on Nov 14, 2007 20:48:48 GMT 2
Damian nyökkäsi vaikkei uskonutkaan Kittyn roskaa silmässä. Dam hieraisi parransänkeään, huokaus karkasi tämän huulilta. Mitä hän teki siinä? Oli paineita sanoa jotain, hiljaisuus oli niin vaivautunutta, muttei hän tiennyt mitä. Kittyn puhelimen sointi keskeytti hiljaisuuden, mutta Kitty ei näyttänyt liioin noteeraavan sitä. Ehkä se ei halunnut olla tavoitettavissa. Puhelimen piipitys rikkoi niin brutaalisti tilanteen.
"Eihän se ny sun moka ollu. Itse kukin siinä jääty. Siitä ne sit sai vaan vettä myllyynsä. En tajua kuinka joku ees keksi kysyä niin absurdin kysymyksen.." Puhetulva iski, selittelyä. Pieni hymy. Hän jäi kuuntelemaan Kittyn jatkoa, piti katsekontaktin jätkässä. Viimeinen lause yllätti kyllä Damin totaalisesti. Tavallisessa tilanteessa tuollainen tunnustus heidän lyhyen tuntemisensa jälkeen olisi saanut hänet kavahtamaan takajaloilleen. Sanonut no thanks ja sitä rataa. Mutta Kittyssä oli jotain. Ei se ollut sääliä, ei hän säälistä olisi jäänyt. "Mä luulen.. tai ei, mä tiedän. Musta tuntuu, että tää vois toimia. Tää on niin outoa ja erilaista, että tää vois oikeasti toimia. Ainakin.. mä haluaisin yrittää." Mistä se rohkeus tuli? Taivaasta kai. Kevyt puna oli kohonnut Damianin poskille, vatsassa kipristeli jännitys.
Le corps, le sexe, la femme, la science Et autres formes de connaissances trop dangereuses pour nos systèmes Matmatah - La Cerise
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 15, 2007 22:58:48 GMT 2
Punastunut Damian oli suloisinta mitä Kitty oli koskaan nähnyt! Tämä ei edes voinut uskoa korviaan Damianin lohkauttaessa, että tuo haluaisi niinsanotusti yrittää Kittyn kanssa - ja jos se Kittystä olisi kiinni juttu ei jäisi siihen yrittämiseen... Huuli pyöreänä Kitty toljotti hetken tyhmänä, silmät suurina, odottaen aivojensa tiedostavan äskeiset sanat. Niinpä miehen vastaus oli lienee Damillekin vesiselvä - ujo nyökkäys ja perään pieni hymy, myöntävä vastaus. 'Suhteen' pelisäännöt Kittylle olivat epäselvät heti alusta alkaen, niinkuin moni muukin asia tässä selkkauksessa. Mitään vaikka koko maailmalle kuuluttamista vastaan Kittyllä ei olisi, joten Dam saisi sanella ehtonsa - mikäli niitä sattui olemaan, toivottavasti kuitenkin ei. Suhteen 'rajoittavat tekijät' eivät koskaan ole olleet Kittylle se elämän suola ja hyvin harvoin tämä niihin tahtoi edes taipua - ellei ne olleet hänen omia sääntöjään. Hetken asioita maisteltuaan Kitty varoen kumartui Damin suuntaan, vilkuillen sivusilmällä puiston muita ihmisiä. "Toivottavasti sua sitten saa pussata..." Kitty kuiski Damin korvaan ja antoi lopulta tälle hennon suukon poskelle - liikaa huomiota herättämättä. Eihän tämä tiennyt edes mitä mieltä Dam sattui olemaan julkisista hellyydenosoituksista... Ja sehän oli vain yksi niistä miljoonista asioista joita hän ei vastapuolesta tietänyt.
Do you live, do you die, do you bleed For the fantasy In your mind, through your eyes, do you see It's the fantasy /30STM - The Fantasy
Pian Kitty myös muisti kännykkänsä soittaneen äsken Ramonesia ja mielialan noustua kertaheitolla, kaivoi tämä puhelimen taskustaan ja onki siitä tiedon esille, kuka soitti. "Äiti...?! Mistä lähtien se on muistanu, että olen olemassa..." Kitty totesi pienesti järkyttyneenä ja jäi toljottamaan kädessään olevaa puhelinta. "Ihme. Soitan takas illemmalla. Nyt ei jaksa." Kitty höpisi ääneen ja pisti kännykkänsä takaisin laukkuun piiloon, ensin sen kuitenkin äänettömään tilaan vaihtaen. Äitinsä tuntien tuo soittaisi viimeistään 15 minuutin päästä uudestaan. Tällä kertaa Kittyllä saattaisi olla jopa äidille jotakin uutta kerrottavaa, mutta mies ei ollut aivan varma, sanoisiko hän sanaakaan uudesta tilanteestaan, jos sitä siksi edes voisi kutsua. Luultavasti ei, eihän tässä nyt vielä ollut mitään suurempaa hehkuttamista... Vai? "Ja sun täytyy joskus nähdä mun äiti. Ei millään pahalla, mutta se on aika... Miten sen nyt nätisti sanoisi - LA-nainen." Ja tällä Kitty tarkoitti melkein nelikymppisen äitinsä tajutonta ulkonäköön panostamista. Oli silikoonia ja botoxia siellä sun täällä. "Että se tykkäis susta...Olet just tommonen... Täydellinen." Kitty saattoi sielunsa silmin nähdä äitinsä ilmeen tuon nähdessä Damianin. Hymy kareili miehen huulilla tämän napittaessa toista suoraan silmiin.
|
|
|
Post by korppi on Dec 2, 2007 20:46:49 GMT 2
"Ei kyllä sit missään tapauksessa", Dam vastasi virneen kareillessa suupielessä ja saatuaan Kittyltä pienen pusun hän kiersi kätensä toisen niskalle ja painoi kunnon suudelman kyseisen huulille. Niin ettei kenellekään vain jäisi epäselväksi mitään. Tämä oli outoa ja uutta, silti niin ihanaa. Damian ei voinut muuta kuin hymyillä. Ei todellakaan muuta. Voisi nauraa kaikki maailman juorulehdet persiilleen.
I'm not running from you.
Hän kuunteli Kittyn kuvausta äidistään virnistäen. "Täydellinen.. ja pah." "Teidän äiti kuitenkin ilmeisesti tietää, että poikaystävämahdollisuus on olemassa?" Dam ajatteli omaa äitiään, jolle tulevat otsikoinnit olisivat varmasti suurista suurin järkytys. Hänenkö poikansa muka homo? Mutta sekään ei saanut säröä hänen mieleensä nyt. "Hei, ei istuta täs kylmäs. Tehdään jotain", Damian kehotti, otti Kittyä kädestä kiinni ja veti jätkän perässään ylös.
/ kss, lyhyeksi jäi.
|
|