|
Post by korppi on Nov 22, 2007 16:02:57 GMT 2
"Heh. Ei se.. sillä on ittellä niin paljon kyseenalaisia touhuja, jotka eivät kestäis lähempää tarkastelua", May hymähti kättään heilauttaen. Hänen korviinsa oli vuosien aikana kantautunut asiaan viittaavia huhujan vanhojen tuttujen kautta. Aivan kuin se häntä enää liikuttaisi. "Mä en tiedä mistä se on nyt keksiny, että se olis voinu olla isä. Viimeks kun me tavattiin ja se kuuli raskaudesta ni se lähti hippulat vinkuen menemään." Hänellä ilmeisesti oli kuitenkin tarve selittää asiaa. May ei kuitenkaan puhunut puolustaakseen itseään. Ei hän ollut ollut mikään olosuhteiden uhri. Hän oli aivan yhtä osasyyllinen tapahtuneeseen kuin Adamkin. Silti hän oli ollut sitä mieltä, ettei ollut millään muotoa lapsen edun mukaista syntyä sellaiseen maailmaan missä sitä ei kukaan halunnut.
"Miten vaan. Vaikka joo. Siinä on tietty se riski, että pyydän sua sisään ja sä suostut, mutta ehkä se ei ole niin vaarallista", hän vastasi pienesti virnistäen, kääntyi sitten seuraavasta kadunkulmasta kohti hotellia. Oikotie. Tommy ei ollut ainut, joka tunsi kaupungin kuin omat taskunsa. Vielä ei hämärtänyt, joten reittivaihtoehtojakin oli enemmän. Totta kai Tommykin toi oman lisänsä turvallisuuteen. Mihin tämä vielä johtaisi?
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 22, 2007 21:56:12 GMT 2
Lukuisia Mayn oikopolkuja paineltuaan, yhtiin pyykkinaruihin - vihaisen vanhan naisen - takapihalla sotkeuduttuaan, ja sen jälkeen kuin riivatut juostuaan, he olivat jotenkuten päässeet nk. ehjinä hotellille, jossa May yöpyisi. Ainakin toivon mukaan hotelli oli oikea. Tommy oli kompuroinut noilla oikopoluilla sata ja yksi kertaa, nauranut hervottomasti vähintään yhtä monesti ja rikkonut farkkunsa - tuloksena vertavuotava polvi. Aamulla olisi taas lähtö edessä, eikä Tommylla ollut hajuakaan miten hän pääsisi kotiinsa nukkumaan. Taksilla? Tuskin! "May kuule... Kannas mut kotiin kun olen saattanut sinut..." Mies virnuili köpötellen vielä viimeiset metrit naisen perästä ennen hotellin sisälle saapumista. Yleiskiva paikka, joka varmasti kelpaisi ainakin yhden yön majapaikaksi - naisella ei ollut yhtään hullumpi maku... Ainakaan näin hotellisen suhteen. Muista makuasioista voitaisiin vielä tarvittaessa kiistellä.
Hissiin astuessaan Tommy aloitti heti rennon nojaamisen sen seinustaan, vilkuillen omaa polveaan. "Onhan sulla joku first aid kit tuolla? Irtoaa muuten jalka kotimatkalla..." Tommy jutuissa alkoi olla jo rennohko sävy, joskin myös hieman hervoton. Äskeiset kaatuilemiset ja kaikki tämänpäiväinen oli saanut Tommyn pään pyörälle, eikä tämä oikein tiennyt, millä tuulella sitä kuuluisi olla. Tämä mielipuolisen huvit-tunut tila oli varmaan ihan käypä, eipä kävisi aika tylsäksi.
Don’t know what is in my head.
Kaksikon saapuessa oikeaan kerrokseen, Tommy hiippaili kiltisti Mayn perässä, paikan sisustusta vilkuillen. Jaa-a... Naisen aukaistessa huoneensa oven, Tommy pysähtyi kuin seinään - ei kutsumatta sisälle. "Tuunko hei sisään?" Mies kysyi epäilevästi oven suussa norkoillen, Mayn mennessä jo peremmälle huoneeseen. Pieniä vilkaisuja käytävälle, kukaan ei ollut näkemässä mitään, ja Mayn huoneistoon. Selvästi näki, että tarkoitus ei ollut siellä pidempään olla, oli ihan turhan siistiä Tommyn mieleen. Pieni sekasorto oli jokapaikassa aina paikallaan.
|
|
|
Post by korppi on Nov 23, 2007 12:16:01 GMT 2
"Joo toki, mun täytyy vaan eka napsasta vähän hormooneja, että saan noi lihakset kasvamaan. Näillä kun ei ihan hirveästi kannella", May vastasi esitellen samalla juuri ja juuri jännittäessä ilmestyviä hauiksiaan. Eipä ollut kyllä ihan hirveästi tultu treenailtua. Nainen katsahti rapaisia kinttujaan, korkokengät oli huomattu epäkäytännölliseksi heti ensimmäisen kolmen metrin jälkeen, joten ne olivat siirtyneet jaloista kantoon. Se siitä pedikyyristä sitten.
"Luulis, että siellä on. Tai voinhan mä aina suorittaa amputaation", May virnuili. Tommyn vertavuotava polvi ei ollut järin kaunis näky ja hän toivoi, että se tosiaan olisi vain pintanaarmu. Miehet kun nyt sattuivat olemaan sellaisia, että vähättelivät vammojaan vaikka olisi pää kainalossa. Ja kyllä tässä nykypäivän tasa-arvoyhteiskunnassa tuo luonteenpiirre oli pinttynyt myös moneen naiseen. Kovuus. Syytetään individualismia.
"Ei siis, et sä kyllä missään nimessä voi tulla", May vastasi naama peruslukemilla, tarttui sitten Tommya kädestä ja veti miehen nauraen perässään sisälle huoneistoon. Tommyn herrasmiesmäisyys oli hellyyttävää. "Noni, istus ny siihen ni mä käyn kattoon onko tuolla vessassa lääkekaappia." Se oli ennemminkin käsky kuin kehotus. Hän katosi vessan puolelle ja tutki lääkekaapin sisältöä kriittisesti. Pari sidetaitosta, desifiointiaine ja teippiä tarttui mukaan. Samalla reissulla hän kääräisi lahkeensa ja huuhtoi mutaiset koipensa. Ihan vain ettei perässä sitten tulisi laskua ylimääräisistä siivouskuluista.
"Huuda sitten ku sattuu", May totesi istuttuaan Tommyn eteen, kaataessaan desifiointiainetta haavatyynylle ja painaen sen sitten varoen haavaa vasten.
|
|