Stay with me, forever.

[alexandria]

Kim käveli kahvilan ovista sisään. Ilmassa leijui tuoreen pullan ja kahvin tuoksu. Kim tilasi cappuccinon ja istuutui pyöreään kahden hengen pöytään odottelemaan Alexia. Hänen vatsassaan kipristeli. Oliko se jännitystä?

Valtava työurakka oli takana ja vapaa viikonloppu edessä. Oli mukava rentoutua kahvilassa kupposen ääressä - ja hyvässä seurassa. Cappuccinon aromi sai Kimin voimaan huonosti parin sekunnin ajan, mutta pian hän oli taas oma itsensä. Outoa. Vahvatkaan aromit eivät olleet häntä saaneet koskaan voimaan pahoin. Ehkä Losin kahvit olivat terästetympiä kuin mihin nainen oli Nykissä tottunut.

Kim rypisteli servetin kulmaa, vaihteli istuma-asentoa sekunnin välein ja tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitä alas. Herranen aika, että häntä jännitti.

[miia]

Alex tiesi olevansa hieman myöhässä, hän oli päässyt lähtemään huoneestaan vasta vähän yli kymmenen, vaikka oli luvannut olla kahvilassa jo tasalta. Syy hänen myöhästymiseensä oli ehkä hieman epämiehekäs - hän oli vaihtanut vaatteitaan ties kuinka monesti ja vielä viimeiseksi ennen ovesta ulos lähtemistä koittanut kammata tukkaansa jonkinlaiseen järjestykseen.
Miestä jännitti ehkä siksi, että viimeksi he molemmat olivat olleet ainakin jonkinasteisessa humalassa, ja nyt ainakin hän itse oli selvinpäin.

Alex astui sisään kahvilan ovista, eikä huomannut Kimiä aluksi. Hän oli jo aivan varma, että nainen olisi tehnyt oharit. Kuitenkin maitokahvin tilattuaan hän huomasi säteilevän naisen hieman syrjemmällä olevassa pöydässä ja suuntasi sinne kädet täristen.

"Hei", Alex sanoi käheästi ja hymyillen leveästi tullessaan pöydän vierelle. Hän laski kupin pöydälle, riisui nahkatakkinsa tuolin karmille ja istuutui alas.
Hymyillen mies katsoi Kimiä suoraan silmiin: "Sori, mä oon vähän myöhässä. Mitä kuuluu?"

[alexandria]

Kim oli ehtinyt odotella jo pari minuuttia, hörppinyt ahkerasti cappuccinoaan ja odottanut. Nähtyään Alexin vihdoin tulevan ja suuntaavan hänen luokseen, Kim hymyili tälle suloisesti.
"Ei haittaa, itsekin tulin juuri", Kim tokaisi ja hörppäsi kupistaan. "Ei minulle mit-..", naisen puhe jäi kesken. Hänen laskiessaan kupin takaisin pöydälle, Kim tunsi jotain nousevan ylös. Hän nosti käden nopeasti suulleen, mumisi salamannopeasti jotain anteeksipyynnön kaltaista ja melkein juoksi naistenhuoneeseen.

Kim kyykistyi polvilleen vessanpöntön ääreen. Tämä oli jo todella outoa. Aamupahoinvointia? Oksennuksentarve loppui lyhyeen naisen horjahtaessa takapuolelleen istumaan pelkästä järkytyksestä hoksattuaan jotain, mikä oli töiden lomassa aivan unohtunut. Yö ja aamu Alexin kanssa. Ei kai se ollut tärpännyt? Kimin kädet vapisivat jo muustakin kuin jännityksestä. Hän ryhdistäytyi kuitenkin nopeasti ja yritti pyyhkiä nuo ajatukset mielestään. Puolen minuutin ajan valmistauduttuaan peilin edessä, Kim käveli takaisin naistenhuoneesta.

[miia]

Alex jäi huolestuneena ja hölmistyneenä istumaan pöytään Kimin kadottua WC'n puolelle kesken lauseen.
Naisen kävellessä takaisin pöytään, mies katsoi häntä vakavana silmiin. Kimin istuuduttua Alex tarttui tämän pöydällä lepäävään käteen puristaen kevyesti: "Huono olo? Kyllä me voidaan nähdä joskus toistekin, jos haluat mennä lepäämään."

Miehen kahvi oli jäänyt pöydälle jäähtymään, hän ei ollut huomannut edes maistaa sitä vielä. Kun nainen ei heti samalla sekunnilla kerinnyt vastaamaan Alexin kysymykseen, oli hänellä jo kymmenen muuta mielessä.
"Haluatko sä, että mä saatan sut lepäämään tai jotain?"

[alexandria]

Kimin palatessa pöytään hän yritti olla mahdollisimman normaali. Hän ei sanoisi Alexille yhtään mitään epäilyistään. Mieshän voisi ottaa ja juosta karkuun.. Kuka noista koskaan tietää.
"Ei, ei, ei. Olen ihan kunnossa", Kim sanoi. Hän ei uskaltanut enää maistaakaan cappuccinoaan, pyöritteli vain lusikkaa kupissa. "Mitä sinulle kuuluu?"

Kimillä oli yllään valkoinen toppi ja sen päällä vaaleanpunainen cashmirneule. Jalassaan hänellä oli harmaanvalkeat farkut ja mustavalkoiset nahkasaappaat.
Kim oikoi toppiaan, ja hänen olisi tehnyt mieli katsella muualle kuin Alexiin, mutta mies olisi varmasti epäillyt ettei kaikki ole kunnossa.

[miia]

"Ei tässä mitään. Ei oikein ole tekemistä. Jos jotain töitä vaikka saisi. Vaikka, niin... Ei kai musta töihin ole."
Alex katseli Kimiä tutkaillen, hän ei uskonut, että kaikki olisi kunnossa. Vaikkei hän voinutkaan sanoa tuntevansa naista ja tämän eleitä, vaikutti tämä pahoinvoivalta ja vaivaantuneelta.

Alex keskittyi ehkä liikaakin naisen katselemiseen, koska yrittäessään lopulta juoda kahviaan, hän onnistui vain kaatamaan sitä tummanvihreälle paidalleen ja mustille farkuilleen.
"Helvettï", hän tiuskaisi ja yritti pyyhkiä suurempia läikkiä pois.

[alexandria]

"Noh, eiköhän kaikista ole töihin", Kim sanoi yrittäen hymyillä muka lohduttavasti. Ajatukset risteilivät päässä, Kim tunsi olevansa sekaisin. Alex kuitenkin palautti hänet maan pinnalle kirotessaan.
"Öh, oletko ok?" Kim katsoi miestä kysyvästi. Hän ei tiennyt olisiko hänen pitänyt auttaa vaiko ei. Miten hän edes olisi voinut auttaa? Pyyhkimällä tämän housuja, sitten katsomalla tätä silmiin ja suutelemalla palavasti. Voi miten kliseistä.

Kim tilasi ohi kulkevalta tarjoilijalta limsan. Cappuccinoa hän ei aikonut enää maistaakaan.

[miia]

"Joo. Oli onneksi jo jäähtynyt tuo kahvi."
Mies sai paian ja housut pyyhittyä, joskin paidanhelmaan jäi ikävästi näkyvät läikät, mustista farkuista niitä ei niinkään erottanut.

Alex katseli naista hetken hymynkare kasvoillaan ennenkuin naurahti kevyesti.
"Meillähän alkoi tämä tapaaminen varsin hienosti. Mä en kai ole tottunut tällaiseen treffailuun. Ei ole hetkeen tullut niinkään harrastettua. Bändi on vienyt kaiken ajan."

Alex kirosi hiljaa mielessään. Pitikin mainita. Aiemmat naiskokemukset ja bändin tauoksi naamioitu hajoaminen eivät olleet aiheita, joista hän haluaisi herätellä keskustelua. Ei varmasti tekisi kovin hyvää vaikutusta, jos Kim kuulisi hänen päivittäin vaihtuneista petikumppaneistaan, amfetamiininhuuruisista sekoiluistaan sekä viinan kanssa läträämisestä. Vaikka se kaikki olikin jäänyt Lontooseen, ei Alex pitänyt ratkeamista mahdottomana.

_{(nyt nukkumaan! <}

[alexandria]

"No kyllä, olisi voinut paremminkin alkaa", Kim naurahti. "Enpä minäkään ole Losiin muuttoni jälkeen paljoa ehtinyt deittailemaan, uudessa työpaikassa on välillä niin sairaan paljon töitä."

Kim hörppäsi tarjoilijan tuomasta lasista, jossa on spritea. Ekat treffit Alexin kanssa eivät tosiaankaan olleet alkaneet kovin mukavasti, toinen juoksee päistikkaa vessaan oksentelemaan ja toinen kaataa kahvit päälleen. Ei kai se ollut huono enne?

"Mitäs sinä teitkään Lontoossa?", Kim kysyi saadakseen aikaan vähän jutun juurta. Hänellä ei ollut muistikuvaa, oliko Alex sen eilen kertonut tai oliko hän sitä kysynyt. Toivottavasti ei, ettei hän vaikuttaisi ihan tyhmältä.

[miia]

"Nnooo, meillä on parin kaverin kanssa sellanen punkrock-bändi. Vietettiin melkein kaikki aika samalla porukalla. Oltiin paljon treenaamassa ja niin, tiiäthän."

Alex väläytti sanojensa perään jonkin hymyntapaisen naiselle ja hörppäsi entisestään kylmennyttä kahviaan. Sentään hän ei aivan kaikkea onnistunut kaatamaan päälleen.
Nyt olisi keksittävä keino ulos Lontoo-keskustelusta:
"Mitä sä oikeastaan teitkään työkses? Taisit eilen jo kertoakin, mutta noh. Pakko myöntää, etten enää oikein muista."

[alexandria]

"Bändi? Vau. Minkänimisessä?"
Kim oli hirveän kiinnostunut Alexin taustoista eikä ehtinyt tajuamaan ettei mies pakosti tahtoisi niistä kertoa.

"Olen elokuva-alalla, maskeeraajana. Vähän jurppii kyllä tuo työ, filmitähdet ovat niin nokkavia ja itseään täynnä. Mutta kyllä tuo käy paremman puutteessa. Työn perässä Losiin tulinkin", Kim papatti hymyillen. Hän rakasti puhua ja kertoa itsestään, ja juttua olisi piisannut varmasti vaikka viikoksi putkeen.

Kim joi limunsa loppuun ja katsoi Alexia hymyssä suin. Äskeiset ristiriitaiset ajatukset olivat jo melkein unohtuneet.

[miia]

"Ehm. Tuota. Violent Minds. Mut et sä varmaan oo meistä koskaan kuullut. Teit jo ennen tänne tuloa samoja töitä?"

Alex tiesi, että heistä oli ollut ties missä roskalehdissä juttuja, kun bändi oli jäänyt tauolle juuri, kun suosio alkoi lisääntyä ja isot mediat kiinnostua. Levysopimuskin oli ollut oikeastaan allekirjoitusta vaille sinetöity.

Hän näpräsi paitansa hieman turhan pitkiä hihoja ja vilkaisi välillä Kimiin hymyillen väkinäisesti. Eihän tästä tule mitään, Alex mietti ja päätti ryhdistäytyä. Hän huokaisi, suoristi ryhtinsä ja vetäisi paidan hihat ylös, ettei hiplailisi niitä koko aikaa. Ranteiden hankaumat olivat jo melkein parantuneet, mutta silti näkyvissä.
Mies yritti väkisin pitää katseensa Kimin kasvoissa, ettei vaikuttaisi epäkohteliaalta tai välttelevältä.

[alexandria]

Violent Minds. Aivan kuin se olisi jostain tuttu. No, ehkä Kim oli kuullut tai lukenut siitä jossain, mutta ei viitsinyt jatkaa bändistä puhumista kun Alex tuntui jokseenkin vaivautuneelta.
"Joo, maskeeraajana olin. Elokuvissa ja mallitöissä ja sen semmoisissa. Jos saa sanoa, niin New Yorkissa porukka kyllä osasi käyttäytyä paremmin."

Kim ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kumpikin osapuoli vain vaikersi, katseli ympärilleen ja oli vaivaantunut. Olisiko parempi vain ottaa ja lähteä? Ei, ei kai. Ehkä tästä vielä kehkeytyy jotain.

"Oletko jo kauankin asunut Losissa?"

[miia]

Mies oli tyytyväinen, kun Kim ei kysellyt bändistä lisää.
"Itseasiassa tulin tänne vasta vajaa viikko sitten. Bändin hajoamisen jälkeen asustelin vielä meidän solistin nurkissa melkein kuukauden verran, mutta ei siitä oikein enää tullut mitään."
Samassa Alex tajusi, että oli sanonut bändin jääneen tauolle ja nyt hajonneen. Vïttu.
"Tai siis, sen jälkeen kun päätettiin jäädä taulle."

Hän puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi Kimiin. Hänen olisi tehnyt mieli suudella naista ja vaikka riisua tämä samantien, mutta taustalla oli koko ajan pelko siitä, että Kim olisi lukenut heistä jotain internetistä tai lehdistä. Olihan Alexkin mainittu jutuissa nimeltä, eikä hänen edesottamuksiaan oltu salailtu.

[alexandria]

Kim pinnisteli muistaakseen mistä bändin nimi oli tuttu, muttei saanut sitä mieleensä. Ei niin millään. Sen sijaan mieleen tulvahti kysymys, johon hänen pitäisi saada vastaus. Mies ei vaikuttanut siltä että olisi aikeissa kysyä sitä, joten Kimin oli pakko että hän sai mielenrauhan. Vaikka ajatuksissa kyllä kamppaili myös aamupahoinvoinnin syy.

"Alex, mun pitää kysyy tätä sulta nyt..", Kim aloitti. Huh, kun hän kuulosti vakavalta. Ennen hän oli jutellut parisuhteista kuin vettä vaan, mutta ei nyt. Ei tänään. Ei tämän miehen kanssa. Alex oli jotenkin erilainen. Parempi.
"Haluisitko sä.. haluisitko, että meidän välillä ois jotain?", Kim kysyi. Heti perään hän tajusi kysyneensä ihan tyhmiä. Ei kai mies olisi tullut kahvilaan jos ei olisi halunnut olla Kimin kanssa. Vai tuliko mies vain säälistä? Kertoakseen että se oli vain yhden yön juttu, ettei tahdo jatkaa enempää? Kimiä suorastaan pelotti miehen vastaus ja se, että kuulostiko hän itse ihan typerältä.