Oh, how wonderful fountain.

[wolga]

Viileä vesi tuntui miellyttävältä paljaita varpaita vasten. Voi kuinka Eleanor olisi toivonut pienen suihkulähteen olevan puro, tai joki -edes jokin jossa vesi virtaisi ilman tekniikan vaikutusta. Mutta se tuntui mahdottomalta jo ajatuksenakin. Mistä, oi mistä voisikaan tässä kaupungissa löytää vapaana virtaavan veden jota ei olisi jo roskin turmeltu? Huokaus karkasi huulilta.

Aamun hiljaisuus antoi sopivan hengähdys tauon muuten niin ihmistäyteiseen arkeen, minnekään ei päässyt ilman, että näki jonkun. Nytkin vastaanoton läpi kulkiessaan oli nähnyt nuoren naisen, etäämpää kuului autojen melua. Ei, ei missään saanut olla yksin. Aina oli jossain joku, kenties se oli hyväkin? Nainen selvitti pitkillä sormillaan tuota hieman takkuista tukkaansa, aivan kuin isoäitinsä oli tehnyt silloin hyvinä aikoina. Mieleen palasi keskustelu vuosien takaa, joka sai suupielet kaartumaan hymyyn, "mummon pieni peikkotyttö" oli Gudrun sanonut hänen juostessa villisti haukkuvien koirien ympäröimänä kohti puumajaa jonka oli rakentanut saman kylän poikien kanssa.

Nainen kumartui ja keräsi hameensa helmoja ylemmäs jotteivät ne olisi niin kovin kastuneet, vaikka myöhäistähän se jo olikin. Teki etusormellaan ympyröitä kirkkaan veden pintaan eikä voinut olla miettimättä, että olikohan joku vuosisatoja sitten istunut tämän samaisen lähteen reunalla ja piirrellyt kuvioita veteen. Viileä tuulahdus, joka helman alta paljastunutta säärtä nuoli, nostatti paljaiden jalkojen ihon kananlihalle ja sai Angien nauramaan ääneen. Hän oli elossa.

//seura ei olisi pahitteeksi//

[una]

// Casey tulee seuraksi.

Casey oli ehtinyt käydä pyörähtämässä huoneessaan, jonka ovessa komeili numero 014 ja heittänyt sinne repullisen hätäisesti pakattuja tavaroita. Äkkilähtö Chicagosta, joten aikaa perusteelliseen pakkaamiseen ei ollut ollut. Casey laahusti hotellin käytävillä tutkiskellen paikkoja. Hän oli jo pistäytynyt nopsasti kahvilla kahvilassa, tsekannut saunaosaston ja pyörähtänyt ravintolankin puolella. Nyt oli sitten tupakkatauon aika ja mikäs sen parempi paikka sauhutteluun kuin idyllinen sisäpiha.

Vaaleatukkainen nuori mies poikkesi aulan kautta sisäpihalle, mutta pysähtyi melkein heti ulos päästyään huomatessaan, että ei ollut yksin ulkona. Suihkulähteen luona oli tummahiuksinen nainen. Casey hymähti seuraillessaan toisen touhuja. Hän sytytti itselleen tupakan ja pudisti sitten päätään. Ehkä oli parasta mennä peremmälle, sillä tällainen puskissa lymyäminen oli vähintäänkin arveluttavaa.

"Eikä se vesi ole vähän kylmää?" Case huikkasi pörröttäen hiuksiaan ja otti askelia kohti suihkulähdettä pysähtyen kuitenkin parisen metrin päähän siitä. Hän pyöritteli tupakkaansa etu- ja keskisormensa välissä ennen kuin imaisi sitä. Tupakantuska oli laantumaisillaan.

[wolga]

// Hienoa (:

Silmät sulkeutuivat ja pieni hymy piirtyi huulille ajatusten juoksun ansioista, kuuli kyllä oven käyvän mutta uskoi tulijan, tai menijän, jatkavan matkaansa hänestä piittaamatta. Kauanko oli lie jo tässä hotellissa asunut? Ehkä viikon, kaksi tai kenties jopa kuukauden päivät. Ei hän ollut pitänyt niistä lukua.

Angie hätkähti säikähdyksestä kuullessaan miehen äänen selkänsä takaa. Tupakan vieno tuoksu leijui nenään, se tuntui tutulta -vaikka eihän hän ollut polttanut kuin kerran ja silloinkin vain tajutakseen ettei pitänyt savun tunkkaisuudesta keuhkoissaan. Katse kääntyi tuohon nuoreen mieheen ja pää kallistui aavistuksen. Katse tutki terävänä ja arvioivana tulijaa.

"On se", Kohautti olkiaan ja hymy asettui jälleen huulille ja sormet päästivät irti tuosta hiussuortuvasta mitä oli vielä hetki sitten nyplännyt. Silmät hakivat toisen silmien katsetta, ei osannut puhua katsomatta toista osapuolta silmiin.

"Et ole tainnut koskaan uittaa jalkojasi kylmässä vedessä?", kysyi kulmaansa kohottaen. Hänen englannin lausumisessaan oli yhäkin vahva murre, niinkin vahva että oli saanut monet epäilemään ettei toinen edes halunnut sitä muuttaa.

[una]

Casey loi kummeksuvan katseen toiseen naisen sanoessa, että vesi suihkulähteessä todella oli kylmää. Ihmiset olivat mielenkiintoisia otuksia. Jotkut heistä, kuten tämä nainen tässä, halusivat vapaaehtoisesti upottaa jalkansa kylmään veteen.
"Olen, mutta mä en juurikaan pitänyt siitä, joten taidan jättää ne hommat joillekin toisille," Casey sanoi hymähdyksellä säestettynä ja käytti tupakkaansa huuliensa välissä. Se oli ehtinyt jo palaa melko pitkälle, joten mies tiputteli tuhkia maahan, muutaman sentin päähän kengistään.
"Varo, ettet vilustu. Flunssa on perseestä," Case tokaisi ja tutkiskeli nyt hiukan tarkemmin tummatukkaista naista. Aivan uusi tuttavuus hänelle, mutta se ei ollut ihme, koska vasta 20 minuuttia sitten Casey oli kirjautunut hotelliin sisään.

"Olet sä asunut täällä pitkäänkin?" vaaleatukka kysäisi ja kohotti hiukan kulmiaan. Toinen saattoi tietysti olla uusikin asukki tutustumassa paikan suihkulähteeseen ensimmäistä kertaa, mutta varminta oli tietenkin varmistaa asia kysymällä.

// nyt ei rullaa

[korppi]

/ mikäli ette pane pahaksenne, liityn myös seuraanne. n_n

Juoksuaskelin hän oikaisi aulan läpi suoraan sisäpihalle. Keuhkoja poltteli, hän taipui lähes kaksinkerroin siinä rappusten yläpäässä seisoessaan. Ensimmäinen silmäys kuitenkin kertoi, ettei hän ollut yksin, ja siitä hän oli kovin pahoillaan. Etenkin, kun oli mitä ilmeisimmin onnistunut keskeyttämään jotain. Stella ei ottanut askeltakaan lähemmäs kaksikkoa, istahti vain rappuselle ja kaivoi samalla maastokuvioisten housujensa taskusta sinisen Coltin ja oranssin norttiaskin.

Syke ei vieläkään ottanut palautuakseen normaaliksi. Hän ei ollut juossut vapaaehtoisesti. Ehkä se oli ollut vain harha. Tyttöä saattaisi jopa naurattaa, jos kauhun kokonaisvaltainen tuntemus ei olisi ollut niin voimakas, niin liikkeellepaneva. Tämän se sai heti aikaan. Järkyttävintä oli ehkä riippuvuuden tajuaminen. Mikäli se nyt oli ollut vain harhakuva. Stella ei olisi halunnut hyväksyä kumpaakaan vaihtoehtoa. Savuke löysi viimein tiensä rohtuneiden huulten väliin, tärisevillä käsillä kesti hetki saada liekki aikaiseksi. Katseensa kiinnittyi rystysiin, joihin oli muodostunut ruvet lähes joka sormen nikamaan. Sellaista se oli. Eivätkä ne siitä helposti lähtisikään. Töissä rasva teki kyllä hyvää niille, ja muutenkin paranemisen edellytykset olivat hyvät, mutta illat salilla repivät ne taas auki vaikka kuinka laastaroi ja teippasi. Omat hanskat olivat ehdottomat.

"Moi vaan."

[wolga]

// varoitan jo valmiiksi roolin laadusta, voin vain kuvitella mitä siitä näillä yö-unilla tulee :'D Niin ja tervetuloa vain ^^


Kohautti kulmaansa aavistuksen ja virnisti sitten vinosti, no kukapa ei tässä maailmassa olisi joskus hypännyt suihkulähteeseen enemmän, tai vähemmän vähissä vaatteissa -alkoholista ei sitten puhuttukaan. Angie vain teki sitä täysissä hengen ja ruumiin voimissaan. Hänen olisi tehnyt mieli valistaa miestä kylmän veden positiivisesta vaikutuksesta verenkiertoon ja siitä kuinka se virkisti koko kehoa ja oli jo aloittamassa, kun tajusi uittaneensa jalkojaan hetken liian kauan vedessä. No, se siitä hyödystä sitten.

Nosti jalkansa pois vedestä ja maidon vaalea iho punoitti hieman. Nopeasti oli sirot jalat työnnetty valtavan kokoisiin harmaisiin villasukkiin joiden varsissa oli punaiset viivat. Harmaat sukat näyttivät miltei hukuttavan sirot jalat ja sääret sisäänsä, aivan kuin upottavaan suohon olisi kinttunsa työntänyt.

"Vilustimen on joskus ihan hyväkin juttu", päätyi kommentoimaan toisen sanoja ja kallistamaan päätään,"se on hyvä tekosyy", jatkoi hymähtäen hieman ilkikurisestikin samalla, kun katse irtautui toisen silmistä ja alkoi häpeilemättömästi tutkimaan miehen vartta, koko olemusta. Ei Angie toki riisunut toista katseellaan -'ainakaan vielä', hymähdys karkasi kurkusta ajatuksen saattelemana.

"Olen, kai", naurahti kulmien aavistuksen kurtistuessa, "kuukauden luullakseni". Katse palasi toisen kasvoihin ja varsin suloiseen vaaleaan hiuspehkoon, voi kuinka naisen olisi tehnyt mieli pörröttää tuota päätä -kuin vaahteramäen eemeli (eh, täytyy myöntää etten ole varma onko Angien mahdollista tietää vaahteramäen eemelistä yhtään mitään...).

"Miten sinä tänne eksyit tähän aikaan aamua", totesi kysyvä sävy äänessään. Oven kolahdus sai naisen kääntämään päätään ja näkemään tuon paikalle saapuneen, kulmat kurtistuivat mietteliääseen kurttuun mutta pudisti sitten päätään kuin todeten itselleen ettei voisi alkaa utelemaan tuntemattomalta -tai voisi, mutta ei nyt.

"Huomenta", tervehti.

[una]

joo, ei haittaa yhtään.

Toinen kuului melkeinpä jo Grooven kalustoon. Casey oli varma, että niitä kauemminkin asuneita löytyisi, mutta jotenkin miehestä tuntui, että kuukausi tässä hotellissa oli jo jonkinlainen saavutus. Paikka oli jotenkin outo, eikä välttämättä hyvällä tavalla. Onneksi Casey piti oudosta, ainakin sopivassa suhteessa, joten hän varmasti viihtyisi ainakin toistaiseksi hotellissa hyvin.
"Tupakallehan mä," Casey sanoi kohottaen sitä kättään, jossa savuke oli ja imaisi sitten sitä hyvin tyytyväisenä siihen, että nikotiinintuska oli jo helpottanut, toistaiseksi.

"Tulin ihan just tänne, joten oli pakko lähteä tutustumaan paikkaan," mies ehti juuri lopettaa lauseensa kunnes sisäpihalle paukkasi lisää porukkaa. Vaistomaisesti Case kääntyi tulijan suuntaan. Toinen näytti siltä kuin olisi juuri lopettanut maratonin tai juossut ainakin päiväkausia.
"No moi," Case totesi hieman hölmistyneenä, muta sitti kohotti kulmaansa kysyvästi. Jos miekkonen oli kärsinyt tupakantuskasta, toinen näytti siltä kuin ei olisi saanut kunnon sauhuja päiväkausiin.

"Oot sä ihan kunnossa? Näytit siltä kuin itse piru olisi jahdannut sua," mies kysyi. Mies oli sen verran sosiaalinen tapaus, että koki jotenkin pakolliseksi kysyä tulijalta jotain, ihan vain kohteliaisuudesta.

[korppi]

"No siltä musta kieltämättä vähän tuntuikin", Stella vastasi pellavapäälle ilkikurinen virne kasvoillaan sen enempää asiaa kommentoimatta. Huolettomuudella hän pyrki peittämään sen epävarmuuden ja sekavuuden, jotka olivat todellisuudessa yhä ne voimassa olevat tunteet. Nikotiini rauhoitti kummasti. Tyttö katsoi ensi kertaa tarkempaan naista, joka istui suihkulähteen reunalla. Ilmassa oli joku tietty sävy, ja Stellalla oli ilkeästi sellainen tunne, että hän oli todella keskeyttänyt jotain.

"Sori vaan, mä kyl tästä meen ihan just, niin saatte sitten jatkaa siitä mihin jäittekin", hän kommentoi, hieraisi niskaansa. Duuni ei alkaisi onneksi vielä muutamaan tuntiin. Hän ehtisi vallan mainiosti käväistä suihkussa ja pohtia perin pohjin, mikä hänet oli saanut niin pois tolaltaan. Oliko hahmo vain muodostunut varjoista? Entäpä se ääni? Oliko hän todella sekoamassa? Tämä kaikki ei tosiaan johtunut viimeisistä uutisista, syystä, jonka takia tyttö oli hotelliin muuttanutkin. Se oli vain lähinnä ollut se viimeinen pisara ja sitä rataa.

[wolga]

Pehmeäksikin luokiteltava hymy kareili huulilla katseen tutkiessa tuota paikalle pelmahtanutta tyttöä. Toisessa oli jotain muutakin kuin tuo tummatukkaisen silmiin lähes yli huolettomalta vaikuttava olemus. Hänellä oli vahva tunne siitä, että tuo neitonen olisi juossut jotakuta pakoon -'vai pitäisikö ehkä sanoa jotakin?', ajatteli. Ja se jos mikä oli omiaan lisäämään halua kysyä miksi toinen tänne juoksi, tuskin nyt tupakan tuskat noin hirveät olivat?

Tupakka se oli kumma aine, tai lähinnä kai sen sisältämä nikotiini. Vaikka ei Angie uskonut sen rauhoittavaan vaikutukseen vaan rauhoittumisen illuusioon, joka syntyi siitä että nikotiini riippuvainen pääsi vetämään savuja keuhkoihinsa ja supistamaan verisuoniaan. Nainen risti säärensä ja käänsi katseensa oville, miltei odotti sieltä kohta tulevan jotain ulos. Ketään, tai mitään, ei kuitenkaan tullut.

Kehräävä naurahdus karkasi ilmoille toisen puhuessa kuin olisi keskeyttänyt jotain. Katse siirtyi tuohon mieheen jonka nimeäkään ei edes tiennyt, kuinka heillä olisi voinut olla mitään keskeyttämisen arvoista? Ainakaan tällähetkellä. Ei Angie kuitenkaan korjannut, kohautti vain ohimennen olkiaan ja kumartui vetämään harmaiden villasukkiensa vartta hiukan ylemmäs. Jos tuo mies tuntisi tarpeelliseksi korjata olettamus niin korjaisi, ei se häntä vaivannut.

"Taisi olla kovakin tupakan himo?", kysyi kulmaansa kohottaen, kyllä Angiesta näki ettei hän uskoisi pelkkää tupakan himoa selitykseksi. Ei kuitenkaan edes olettanut kuulevansa yhtään sen todempaa vastausta, eihän tyttö ollut tilivelvollinen hänelle -tuskinpa edes tuolle vaaleatukkaiselle nuorukaiselle.

[una]

Casey hymähti tulijan sanoille, mutta ei halunnut tai uskaltanut, miten vaan, kysyä enempää. Toinen näytti siltä kuin ei olisi halunnut puhua asiasta, joten ehkä oli paras antaa asian olla. Miehen katse siirtyi tulijasta tummemman naisen kautta sormiensa välissä savuavaan kääryleeseen, joka näytti loppumisen merkkejä. Casey tiputti tupakan maahan, polkaisi sen päälle kengällään ja kohotti jälleen hiukan hölmistyneenä katsettaan tulijan puhuessa jostain keskeyttämisestä. Kun toinen nainen ei kommentoinut asiaa, Casey haroi hiuksiaan ja totesi:
"Et sä mitään erikoista keskeyttänyt. Kunhan juteltiin."

Suihkulähteen reunalla istuvan naisen sanoille nuorukainen nyökkäili, mutta virnisti sitten toispuoleisesti.
"Mä tiedän miltä se tuntuu. Tekis melkein mitä tahansa saadakseen edes yhdet sauhut," miekkonen naurahti. Ei hän sentään murhaisi saadakseen röökiä. Melkein kaikkea muuta olikin tullut tehtyä. Heti kun ikävät muistot Chicagosta palasivat mieleen, Casey pakotti itsensä kauemmas niistä lisäämällä edellisten sanojensa perään:
"Pitäis lopettaa, mutta kai se jatkaminen on helpompaa kuin lopettaminen." Hiukan alakuloinen virnistys suotiin sekä tulijalle että tummatukalle.

[korppi]

Kaksikon reaktioista oli hankala vetää yhteenvetoa. Eipä kuulemma mitään erikoista. Stella ei siltikään tuntenut oloaan järin kotoisaksi siinä tilanteessa, vaan milloinpa hän tuntemattomien ihmisten kanssa niin tunsikaan. Töissä hän oli pakkososiaalinen, mutta siihen se sitten jäikin. Ei mitään henkilökohtaisella tasolla, lähinnä vain kulttuuria ja politiikkaa.

"Joo, aika h*lvetinmoinen", Stella vastasi vino hymy huulillaan. Äänensävyn ivallisuudesta ei oikein ottanut selkoa. Hänellä ei ollut mitään halua tai tarvetta jakaa mahdollista vainoharhaisuuttaan joidenkin randomien kanssa. Rusehtavien silmien katse seurasi valppaana läsnäolijoiden eleitä. "Näeh, liikaa vaivaa. Enkä jaksais plärätä mittenkään nikotiinilaastarien tai -purkkien kanssa", hän kommentoi miehen sanoja tupakoinnin lopettamisesta. Tyttö veti nautinnollisia henkäyksiä loppuaan lähestyvästä savukkeestaan silmät puoliummessa.

[wolga]

No, eipä Angie tiennyt tupakoinnin lopettamisesta mitään. Ei hänen isoisänsä, tai isänsä, ollut koskaan harkinutkaan lopettamista vaan jo kuollut isoisänsäkin oli todennäköisesti polttanut iänikuista piippuaan kuollessaankin, isänsäkin varmaan niin kauan, että keuhkot pettäisi. Tummatukkainen nainen veti sisäänsä tupakansavun hajua, olihan se toki paljon erilaisempi entä piipussa -mutta silti jotenkin tuttu.

Käänsi katseensa hetkeksi tuohon suihkulähteeseen, sen tuoma ilo ja tuntu luonnosta oli jälleen kadonnut. Huomasi taas kuinka tämä sisäpiha oli vain ihmiskäden luomus kauniine istutuksineen ja puineen -missään ei kasvanut edes yhtään hassua rikkaruohoa villinä vaan nekin kitkettiin hetimiten pois. Ahkera puutarhuri.

Aivan yhtäkkiä alkoi tekemään mielensä paukkua, oikein terävää ja sisuskaluja kärventävää paukkua. Ei, ei hän yleensä juonut juuri koskaan -kylminä päivinä villasukkiin kääriytyneenä minttuviinalla terästettyä kaakaota ja joskus harvoin jonkun kirkkaan värisen drinkin joka sai vatsan niin sekaisin ettei mitään järkeä. Ja silti päätyi tälläkin kertaa haaveilemaan minttukaakaosta, olisi hänelle ehkä riittänyt pelkkä mintun maulla maustettukin.

"En tiedä teistä, mutta minun tekee mieli minttukaakaota", hymähti vinosti ja nousi seisomaan pudistellen hameensa helmoja, kaipa jostain kahvilasta moisen saisi? Olihan se miltei kuin Irish Coffee, tai jos ei löytäisi niin tekisi huoneistossaan, "jos haluatte liittyä seuraan?", kysyi kulmaansa kohottaen ja upotti jalkansa sirosti nilkkaa suoristaen kenkiinsä. Villasukkien harmaat varret jotka toki jäivät kenkien ulkopuolelle näyttivät jopa vaatimattoman hyvältä vaaleita sääriä vasten.

[una]

Casey hymähti lyhyttukkaisen naisen sanoille nikotiinilaastareista ja -purukumista. Onnistuihan lopettaminen ilman niitäkin, mutta heikonlaisesti, jos ollenkaan. Mies pörrötti vielä vaaleita kutrejaan ennen kuin sujautti toisen kätensä farkkujensa taskuihin.
"Kuulostaa hyvältä. Mä olen ainakin messissä," Case sanoi ja hänen hymynsä ulottui nyt melkein korvasta toiseen. Kunnon pepsodent-hymy siis. Olisikohan liian aikaista muutamalla vodkapaukulle? Ehkä, joten miehen oli tyydyttävä johonkin vähemmän alkoholia sisältävään ja, pahimmassa tapauksessa, täysin alkoholittomiin juomiin.
"Täällä oli joku kahvila, joten ehkä sieltä saa minttukaakaota?" nuorukainen totesi kysyvästi. Hän ei ollut edelleenkään tutustunut perinpohjin hotelliin, mutta oli sentään ehtinyt piipahtaa kupposella kahvilassa.

Mies tajusi vasta nyt, että ei ollut kysynyt naisten nimiä. Keskusteleminen olisi paljon helpompaa jos tiesi edes nimet niiltä, kenen kanssa oli juttelemassa.
"Mä olen muutes Casey ja teilläkin on varmaan jotkut nimet?" Casey kysäisi varovasti. Hän ei olisi halunnut olla se, joka ryhtyy utelemaan nimiä, mutta kun muitakaan vapaaehtoisia ei näyttänyt olevan, Case uhrautui tehtävään.

[korppi]

Stella yllättyi tummatukkaisen naisen pyynnöstä. Tuohan olisi voinut odottaa sen kaksi minuuttia, että hän olisi saanut tupakkansa tumpattua ja poistuttua paikalta, mennä sitten pellavapäisen jätkän kanssa kahden. Vaan mikäpä siinä kerran kun kutsuttiin. Kerrankin hän päätti olla uskalias ja poiketa tavanomaisesta ujoudestaan ja juroudestaan. "Mikä ettei", Stella sanoi ääneen, pyöräytti savukkeen tulipesän sammuksiin harmaata kivirappusta vasten ja nousi sitten ylös. Vähän ehkä heitti päässä, mutta tyttö ei antanut sen näkyä ulospäin.

Jätkä oli hassun ulospäinsuuntautunut ja vaikutti aidostikin kiinnostuneelta. Kummallinen otus. Casey.. Tyttö maisteli nimeä mielessään. "Mä oon Stella", hän sanoi puolestaan. Katseensa kiinnittyi kolmannen osapuolen villasukkien harmaisiin varsiin. Harmaus tuntui seuraavan häntä, tavalla tai toisella.

[wolga]

Eleanor suoristi selkänsä ja haukotteli, kyllä nyt olisi terävämpikin paukku poikaa vaikka näin aikainen aamu olisikin. Katse sukkuloi kahdessa hotellin asukkaassa, tai ainakin oletti tuon Stellaksi itsensä nimenneen nuoren naisenkin olevan tämän eriskummallisen upean paikan asukkeja.

Hetken mietti olisiko sanonut oikean nimensä, mutta toisaalta ei siihen ollut syytä -miksipä juuri nämä ihmiset olisi päästänyt niin lähelle itseään?
"Minä puolestani Angie", esittäytyi päätään aavistuksen kallistaen ja kulmiaan kurtistaen miettiessään mahdollista kahvilaa josta voisi saada kaakaonsa. Ehkäpä olisi liian lämmin kuumalle juomalle?

Nainen antoi katseensa valua tutkivana tuohon ehkä itseään hiukan nuorempaan lyhythiuksiseen neitoon. Saattoi miltei haistaa sen kuinka erilaisia he olivat keskenään, toisessa oli jotain räiskyvää, mielenkiintoistakin -kiitos eriskummallisen saapumisensa. Aiheutti toinen ehkä mielikuvan kampuksen hiukan ylimielisistä mehiläiskuningattarista joiden perässä miehet juoksivat ja vain harvat onnistuivat. Eipä se naista haitannut, hänestä oli aina ollut mielenkiintoista seurata tuota ihmeellistä pariutumisrituaalia, joka sai naiset hehkumaan ylpeydestä ja miehet käyttäytymään kuin tusina nuoria oreja.

Tämän jälkeen syvän sinisten silmien katse siirtyi kieltämättä vallan komeaan Caseyhin, olisiko toinen yksi noista parveilijoista? Tuskin toisella olisi ainakaan vaikeuksia saada mitä halusi. Sen ehkä näkisi piankin.
"Mm... Vähän matkan päässä on pieni pubi, Hemingways", nainen ilmoitti. Ei tuo pieni savuinen pubi mitenkään erityisen suosittu tuntunut olevan, eikä sitä juuri ihmetellyt sillä se ei ollut samalla tavalla elegantti ja raikas kuin LA:n muut samankaltaiset paikat. Angie kuitenkin rakasti sitä, sen raskaita verhoja ja savun hajua sekä punapäistä lihavaa miestä, joka tiskin takana päivästä toiseen istui ja vitsaili hauskalla aksentillaan.

Ehkä, kun paikka oli niin täydellinen, sieltä saisi minttukaakaotakin? Angie asteli kevyesti, miltei tanssahdellen kohti pois pääsyä tältä sisäpihalta jonka kauneus ei enään häikäissyt.