|
Post by louppi on Feb 29, 2008 15:31:28 GMT 2
Tavallisesta tyylistään poiketen Grace oli pukeutunut kahvilaan mennessään rennosti, suorastaan boheemisti, ja pistänyt kunnon aurinkolasit kärpästyyliin nenälleen suojatakseen silmiään miellyttävältä kevätauringolta. Talvea ei oikeastaan koskaan ollutkaan. Hiukset hän oli hätäisesti kietaisut ylös kiinni pois kutittelemasta kasvoja. Grace tunsi itsensä paparazzeja pakoilevaksi, ällöttäväksi ja lässähtäneeksi Britneyksi. Huh.
Ilalla hän suunnitteli menevänsä baariin, iskevänsä silmänsä johonkin samantyylistä seuraa hakevaan mieheen ja antaa tämän sitten kaataa hänet jonnekin.. Mieluiten Gracen oman hotellihuoneen sängylle, sillä silloin ei tarvitsisi liikkua aamulla yhtään minnekään eikä tilailla taksia.
Mutta nyt nainen istahti baarijakkaralle ja tilasi kaakaon itselleen. Kahvi tuntui tekevän vain hallaa.
|
|
|
Post by korppi on Feb 29, 2008 20:23:36 GMT 2
Rento kulunut nahkatakki harteillaan, alistajat silmillään ja muutenkin omistajan elkein mies astui sisälle kahvilaan. Yrittäjän palkkapäivä. Joku muukin oli sonnustautunut aurinkolaseihin sisätiloissa, ja Shane tunsi välittömästi outoa yhteenkuuluvuutta tuon blondin kaunottaren kanssa. Hän ei yksinkertaisesti voinut olla istumatta tuon naisen viereen, tilaamatta itselleenkin kaakaon ja polttamatta suutaan. Sitä seurannut vaistomainen kirousryöppy sitten viimeistään herätti vierustoverin huomion, kai. Valtavan loistava ensivaikutelma.
"Moi, mä olen Shane."
|
|
|
Post by louppi on Mar 1, 2008 11:21:00 GMT 2
Oven käydessä Grace ehti sopivasti ristiä säärensä ja ottamaan ensimmäisen siemauksen kaakaostaan. Onneksi hän oli laittanut manolot jalkaansa - se paransi edes hieman tätä huolettoman oloista vaikutelmaa. Tosin olihan naisella ruskean puolipitkän kulahtaneen takin alla hänen viidenneksi suosituin mekkonsa: punainen, 'villiä' matskua, laskeutui kauniisti reilusti polven yläpuolelle, ohut vyö vyötäröllä. Yhä ulkonäöstään stressaantuneena Grace päätti avata takkinsa napit paljastaakseen tuon kuvaillun aarteen ja olo koheni heti huomattavasti.
Hänen viereensä istahti mies, joka olisi ulkonäönsä puolesta voinut hyvinkin haista bensalle ja vanhalle halvalle viinalle ja hielle ja aiheuttaa oksennusreaktion, mutta onneksi oletus ei osunut oikeaan. Miehen tilatessa samaa kuin mitä Gracellä itsellään oli vilahti pieni hymynhäive naisen kasvoilla, sillä asia oli sillä selvä. Nyt hänen ei tarvitsisi tälläytyä iltasella baariin ja juoda itseään nousuhumalaan sietääkseen kännisiä ääliöitä. Nahkatakkisen jätkän suusta päästi varoittamatta hämmentävä litanja erityyppisiä kirosanoja, jonka jälkeen hän koki sopivaksi esittelemään itsensä. Grace sytytti kaikessa rauhassa savukkeen, loi sitten silmäyksen suurin piirtein samanikäiseltä vaikuttavaan mieheen ja hymyili. "Grace. Huomenta", hän ojensi kätensä puhuessaan. Äänensävy oli miellyttävän pehmeä, juuri sellainen aamuinen. Nainen ei ollut muistanutkaan olleensa näin halukas aamuseksiin.
|
|
|
Post by korppi on Mar 1, 2008 14:07:41 GMT 2
Qu'est-qui se passe?
Hän nyökkäsi kuullessaan naisen nimen, kätteli tätä. "Savuke ja kaakao on kieltämättä ihan mielenkiintoinen yhdistelmä", Shane totesi kulmaansa kohottaen eikä ollut aikeissa itse kokeilla samaa. Ympäri mukia pyörivä lusikka sai sen viimeinkin viilenemään juomakelpoiseksi.
Vaivihkaa Shanen käsi hipaisi Gracen käsivartta, oikea suupieli kohosi hymyyn. Ehkä jokin naisessa oli viestittänyt jotain sen suuntaista. Tai muuten vain. Kaakaokuppi kohosi huulille. "Mitäs sinun aamuusi?"
|
|
|
Post by louppi on Mar 1, 2008 14:30:07 GMT 2
- "Parempaa kuin kahvi ja pikkuleipä", Grace naurahti kohottaessaan tupakan huulilleen ja kallisti hieman päätään. Hän siirsi katseensa Shaneen pois kaakaon pyörteistä ja tutkaili miestä kiinnostuneena. Kuinkahan vanha hän oli? Jostain syystä nainen tunsi itsensä toista vanhemmaksi, mutta ehkä se oli vain harhaa. Shanen kasvonpiirteet kun olivat kuitenkin jo varttuneemman, pahimmat identiteettikriisit ohittaneen. "Mainiota, todellakin", hän vakuutteli napauttaessaan tuhkia baarimikon toimesta naisen eteen lykättyyn tuhkakuppiin. "Paitsi.. Um", Grace puri vienosti alahuultaan ja siirsi kättään nojatakseen sillä kahvilan tiskiin. Hän kävi tuskaisesti kierroksilla ja se taisi näkyä hänen katseestaan. Eihän siinä mitään pahaa ollut?
- "Entä te? Ainakin suht aikaisin liikkeellä.. Mieheksi", Grace kysäisi katsellen peilikuvaansa toisen laseista.
|
|
|
Post by korppi on Mar 1, 2008 15:05:02 GMT 2
Jotain hymähdyksen ja naurun sekaista pääsi ilmoille Gracen viimeisimmän kommentin jälkeen. "Työpäivä edessä, niin täytyy pikku hiljaa heräillä." Mistä tulikin mieleensä, että jotain olisi myös hyvä syödä. Onneksi muoviin käärityt sämpylät olivat aivan käden ulottuvilla. Nälkä ei tosin rajoittunut vain pelkän ruuan saralle, mutta Shane yritti kovasti pitää ajatuksensa kurissa. Eihän ollut kovin oletettavaa, että..
Kellotaulu ilmoitti aikaa olevan jotakuinkin tunnin verran. Auringonpaiste ei ollut parhaimpia ajokelejä, mutta onneksi tuota matkaakaan ei ihan hirvittävästi ollut. Hän nosti aurinkolasit otsalleen ja häikäistyi, eikä vain pelkästään valon määrästä.
|
|
|
Post by louppi on Mar 1, 2008 15:20:50 GMT 2
Grace nyökkäisi hyväksyvästi ja kulautti loputkin kaakaostaan kurkkuunsa. Se oli juuri sopivan vahvaa ja onnitellakseen baarimikkoa taidonnäytteestään nainen soi leveän hymyn kyseiselle miehelle tiskin toisella puolen. "Niin, jollainhan tämä hupi on maksettava!" hän sanoi nauraen viitaten koko hotelliin ja sen huikeisiin hintoihin. "Ja tämä", Grace vilkaisi manoloitaan.
Huolimatta siitä, että toinen paljasti silmänsä, ruskeat, heijastavien aurinkolasiensa takaa, piti nainen omansa nenällään. Visusti. Olivathan ne osa asukokonaisuutta. Aurinkolasit olivat typerät vain pilvisellä säällä, vielä typerämmät sateella. Yllättäen Grace laskeutui baarijakkaraltaan tökkäisten savukkeensa sammuksiin tuhkakuppiin, jonne se jäi savuamaan surkeana. Hän käveli Shanen ohi kohti ovea pitäen intensiivisen katseensa miehessä loppuun saakka. Työpäiväsi tulee olemaan syvältä, josset tule.
|
|
|
Post by korppi on Mar 1, 2008 20:49:34 GMT 2
Yksi kolmasosa sämpylä jäi kylmälle tiskille puoliksi muoviin käärittynä. Siitä se katsoi kahta poistuvaa selkää, ja sämpylän silmillään se näki sähköä ilmassa - nautinnonhakuisia ihmisiä. Kaksi kaakaokuppia tuntuivat pudistavan päätään, siis jos niillä olisi sellaiset. Ehkä siis mukin korvaa. Kello oli ehkä yhdeksän hujakoilla. Kuka pariutui siihen aikaan kahvilassa, ja vieläpä selvin päin? Hotelli muistutti vuosi vuodelta entistä enemmän siittolaa. Se oli tämän kananmunameetvurstisämpylän näkemys.
|
|