Cocaine eyes can't hide your face

[korppi]

Hotel Groove oli esitteessä lukenut. Aulatila, ja koko hotelli muutenkin, vaikutti ennen kaikkea luoltaantyöntävältä. Respassa ei ollut ketään, joten nahkatakkiin sonnustautunut Stella istahti sohvalle keskelle aulaa. Musta jenkkikassi kolahti lattiaan osuessaan. Hän vilkaisi ohimennen käsiään. Aamulla jomotus oli muuttunut aivan toisenlaiseksi, ei ollut enää sitä edellispäivän adrenaliinin siivittävää kihelmöintiä ja voitontunnetta. Sillä hetkellä olo oli tyhjä, valju. Ehkä valiumilla oli osuutta asiaan, who knows. Olisi ehkä ollut hyvä ajatella jänteiden mahdollisen rikkoutumisen tuomia haittapuolia työskentelyyn nähden, mutta sen hetkinen raivo oli sumentanut järjellisen ajattelun tyysti. Punaiset nyrkkeilyhanskat olivat mukana.

Jalat löivät lattiaan olemattoman musiikin tahtiin. Nappikuulokkeet kyllä roikkuivat takin kauluksesta, mutta itse laitteesta oli patterit simahtaneet. Vastaanottotiskillä oli siihen osuvassa valossa kiiltelevä kello, mutta jostain syystä olo muuttui sen verran raskaaksi, että Stella vain tyytyi valumaan kyljelleen sohvalle.

Did what I did,
said what I had to say
And I'd do it all again

[Kalms]

Is your luck enough
Is your touch enough
C'mon girl, can you keep it up
Is your bluff enough?

* Laukkui heilui olalla musiikin tahdissa kun Cy peruutti hotellin etuovesta sisälle. Koko pitkänhuiskea miehen ruumis heilui muulle maailmalle kuulumattoman biitin tahdissa. Suuret kuulokkeet painoivat korvia vasten, tunnetun kahvilaketjun kuppi aina välillä huulilla käyden. Jalat liikkuivat rytmissä portaat alas, naputtivat tahtia ja liukuivat tiskiä kohden, jonka luona nuori mies sitten pysähtyi ja palasi hetkeksi takaisin todellisuuteen. Cyanin suureksi harmiksi henkilökunnan puolella ei ollut ristinsielua, joka tarkoitti sitä, että hän ei pääsisi heti nukkumaan. Perseestä. Hän ajatteli, hörpäten lisää kahvia. Ei kai auttanut kun jäädä odottamaan henkilökuntaa saapuvaksi (seuraksi iki-ihanaiseksi ), että saisi huoneen avaimenkin.
Cy kokeili vielä koputtaa nyrkillään tiskiä, mutta heikoin tuloksin. Ei ketään. Pojan huulilta karkasi huokaus ja hän pyörähti ympäri vasemman tennarinsa varassa, puskien oikealla vauhtia ja tahtia, jälleen. Cy katsoi ympärilleen aulasta, huomaten heti sohvan ja siinä nuokkuvan naisen. Parempi sekin kuin ei mitään, kait. Cy nosti laski volumea alemmas, kävellen sohvan luo ja länttäsi luisen perseensä naisen vierelle, jättäen heidän väliinsä hyvänkokoisen hengitysraon. * " Tää ei varmaan ole varattu...? " * Cy kysyi ja hörppäsi viimeisetkin kahvimukinsa pohjalta. Kuppi maahan odottamaan siivoojaa, sillä roskista hän ei nähnyt lähimailla. Cy sulki soittimen ja otti kuulokkeet pois päästään, vilkaisten sivusilmällä naista. * " Ei sulla sattus olemaan tietoa millon henkilökunta on palaamassa kymppikerhostaan? " * Cyan virnisti - aivan kuten isänsä, kuulemma - ja käänsi katseensa tyhjän tiskin suuntaan. Suorastaan masentava näky. Hän kaipasi R&R'ää. Ja ruokaa. Ehkä hyvä pano siihen päälle, nyt kun hän oli taas ''vapailla'' markkinoilla, ihan kuin hän ei olisi aina ollut. *

Nine lives, nine times to die
I've been bitten once, but i won't be twice shy
Def Leppard ft. Tim McGraw - Nine Lives

-[ Jos nukahdan huomenna töihin sen takia et vietin puoltoista tuntia ja nukuin alle viis tuntia ko räpelsin tätä kolmen rivin peliä, niin hirtän sut palleista kattoon... you BETTER be grateful. ]-

[korppi]

/ tämän vuoksi ja tässä kiitollisuudessa suostun vaikka noihin sun 'palleista kattoon' -toiveisiis. ♥

Nyrkinisku pöytää vasten havahdutti mustatukkaisen Stellan puolihorroksestaan. Hetken silmät hakivat tarkentaakseen pitkään hahmoon, joka oli ilmeisen tyytymätön henkilökunnan aktiivisuuteen. Sitten tuo tyyppi jo lähestyikin ilmeisesti istuma-aikeissa. Tilaa sohvalla kuitenkin riitti, joten hän ei pakottautunut istumaan. "Ei vielä, mut jos tää palvelu jatkuu tällä tasolla, niin kohta joudutaan jakaan odotusnumeroita", Stella vastasi nauru äänessään. Jätkä oli istahtanut hänen pääpuolelleen, joten edes pienen katsekontakin mahdollista luomista varten tyttö käännähti selälleen. "Ei kuule harmaata aavistustakaan. Mä vähän veikkaan, että siellä on vaan joku reseptionistin ja pikkolon pieni ja kiihkeä yksityinen hetki menossa henkilökunnan vessassa", Stella olisi kohauttanut olkiaan, jos siinä asennossa olisi pystynyt, mutta ehkä äänensävy ja huulille noussut puolittainen virne antoivat jo ymmärtää tarpeeksi.

Katse kiersi ympäri aulaa sen verran, kuin siitä näki. Tehdyn läpivedon johdosta sormet ujuttautuivat takin taskuun kaivaen sieltä norttiaskin ja sinisen Coltin. Rikkinäiset rystyset vihoittelivat jokaista kosketusta muiden materiaalien, kuin ilman kanssa. Missään ei näkynyt tupakointi kielletty -merkkiä, toisaalta tarjolla ei ollut tuhkakuppia. Stella nappasi yhden savukkeen huuliensa väliin, tarjosi askia sitten jätkään päin. "Palaako?" Nortti iloiseen liekkiin, sen jälkeen se kurottautui sen verran tyypin jalkojen ohitse, että sai sen toisella puolella lattialla olevan kahvikupin lähemmäs, tuhkakupiksi.

[Kalms]

" Ai tää on sellasia hotelleja? Ja mä ku luulin löytäneeni viimein jonkun pienen ja syrjäisen missä vois vaikka nukkua..." * Haukotus saatteli miehen sanoja. * " Tulin New Yorkista suoraan tänne ja en ole nukkunut vuorokauteen. Elämäni ei ole suoraan pornofilmistä, ainakaan toivottavasti."
* Cy hymyili väsyneesti, rentoutuen. Ainakin likka vaikutti edes jotenkuten normaalilta. Vähän pihalla maailmasta kuten hänkin, mutta tämä hotelli varmaan ajoi sellaista ihmistyyppiä puoleensa.

Uusi haukotus sai Cyanin sulkemaan silmänsä hetkeksi ja niitä. Hän oli niin hemmetin väsynyt, eikä vain fyysisesti. Viimepäivät olivat olleet vähän liikaa hänen psyykkeelleen eikä outo hotelli helpottanut hänen oloaan. Hotellissa oli jotain, joka painosti ja ahdisti häntä.
Tai ehkä hän oli vain päästään vialla, kuten äitinsä. Demoneja ja kuolleita maa täynnä.

It kills me to watch this fade
And I realize it's all charade
And every mistake I make is the same

Cyan valui hetkellisesti päänsä sisälle, demoniensa sekaan. Hän katsoi käsiään ja niissä olevia kulahtaneita hanskoja. Ne olivat todella vanhat - todennäköisesti vanhemmat kuin hän - osa "luun" palasista oli jo irronnut, alkuperäinen väri haalistunut ja sormenpäitä puuttui. Silti ne tuntuivat sopivan hänelle kuin nakutettu ja niissä oli jotain tuttua. Cy muisti hanskat hämärästi lapsuudestaan, mutta ei osannut yhdistää niitä mihinkään.
Mies havahtui, kun korvat rekisteröivät tupakkatarjouksen. * " Vain jos joku tarjoaa. " * Cyan oli laiskalla tuulella, joten hän tyytyi kumartumaan askin puoleen ja otti tupakan huulillaan. * "Saisko tultakin? Helpompi nauttia tästä... " * Ilkikurinen virne tanssi miehen kasvoilla kun hän ojensi tupakka kohti sytkäriä, odottaen liekin leimahdusta. * " Oletko muuten täältäpäin? "
* Cyan loi sivusilmällään katsahduksen tiskiä kohden, jossa oli hiljaisempaa kuin hautuumaalla. Palohälytys viimeistään saisi henkilökunnan paikalle... *

I don't belong here and I'm not well
I'm so ashamed of the lie I'm living
Right on the wrong side of it all

Now I'm ashamed of this
I am so ashamed of this

-[ Seether - Eyes of the devil & Broken (ft. Amy Lee) ]-

[korppi]

"Tai sitten oon vaan katonut liikaa Hotel Babylonia", Stella hymähti, halusi silti uskoa tietävänsä syyn henkilökunnan läsnäolemattomuuteen. "Vai että Nykistä", tyttö tuumasi, kohotti kulmiaan. "Siinä on hetki mennyt lentokoneessa istuskellessa. Tai missä tahansa kulkupelissä." Olo oli raskas, edelleen valju, ikään kuin näkisi maailmankin vain harmaan eri valööreinä. Jätkä ei tainnut valehdella puhuessaan väsymyksestä, ainakin se haukotteli siihen malliin. Kyllä siihen sohvalle olisi toinenkin mahtunut pitkälleen, kunhan se ei kuorsaisi. Stellalle riitti, että oli viikon nukkunut sellaisen kuorsaajan kanssa samassa sängyssä.

"Ollaanpas sitä sitten kiittämättömiä ja vaativia", tyttö murahti, suupieli kuitenkin nyki hupimpsaneeseen malliin tämän saatua liekin sytkäriin ja ojennettua sitä jätkää kohden. Oma savukeensa paloi jo rohtuneiden huulten välissä. Hänen/heidän tuurillaan henkilökunnan edustaja saapuisi juuri sillä punaisella sekunnilla, kun tupakat oltiin saatu sytytettyä ja ensimmäiset kunnon henkoset vedettyä. Niinhän se aina meni. "Sanotaanko, että parinkymmenen kilometrin säteeltä", Stella vastasi sen enempää tarkentamatta. Losissa oli se hyvä puoli, että sieltä häntä saisi etsiä, kuin neulaa heinäsuovasta. Mikäli kukaan edes vaivautuisi. Tuskinpa. Ja samapa tuo. Onneksi hän oli juuri vaihtanut duunipaikkaakin, eikä kukaan 'tutuista' tiennyt uutta mestaa. Tai eipä kavereilla olisi niin väliä. Porukoilla enemmän. Pimittää nyt sellaista asiaa helv*tti lähemmäs viisitoista vuotta. Entä jos hän olisi halunnut tavata biologiset vanhempansa? Entä jos joku niistä ihmisistä, jotka olivat pysähtyneet katsomaan häntä kadunkulmassa, olikin hänen äitinsä? Toisaalta minkälainen äiti hylkäsi lapsensa sillä tavoin? Roska-astiaan.. Entä miten hänen 'perheensä' oli ikinä täyttänyt adoptioperheen kriteerit?

Stella mutristi huuliaan. Hän inhosi asioiden vatvomista. Hän ei halunnut enää kuulla sitä huutoa korvissaan. Usein kun päädyttin siihenkin pisteeseen, ettei asioita voitu selvittää puhumalla. Purki sitten myöhemmin omaa riittämättömyyttään ja pahaa oloaan salin nyrkkeilysäkkiin. Onneksi omissa hanskoissa oli musta vuori.

Le corps, le sexe, la femme, la science
Et autres formes de connaissances trop dangereuses pour nos systèmes


Lyriikkojen copyrightit, näin aktiivisuuden nimissä (; - viv

[Kalms]

"Eikö sitä huomaa aksentista? Ja kiitos kaunis, mon cherí." Cy puhui, muuntaen äänensä vahvaan nykiläisaksenttiin. Temppu, jonka hän oli opetellut ranskantunneillaan.
Ranskaa hän puhui yhtä paljon kuin siperialainen, mutta hänen ranskanopettajansa oli kokenut asian huvittavaksi - ja saanut potkut. Paul jäi Cyanin viimeiseksi ranskanopettajaksi, kun hänen äitinsä totesi, että poika ei vaan jaksanut opetella sivistyksen kaunista kieltä.

Uusi haukotus. Käsi löysi tiensä kassiin, josta se kaivoi ulos pilleripurkin ja vesipullon, jonka pohjlla oli tilut jäljellä. Se olisi tarpeeksi. Pullo tungettiin jalkojen väliin siksi aikaa, kun hän poksautti purkin kannen auki, tiputtaen kaksi valkoista pilleriä kädelleen. Hän sulki purkin ja laittoi takaisin laukkuun.
Seuraavaksi tupakka huulien välistä siirtyi käteen, joka väänsi auki pullon korkin ja pillerit katosivat kädeltä suuhun. Perässä meni loput vedestä ja kaiken kruunasi irvistys. Cy inhosi lämmintä vettä, varsinkin sen juomista. Mies varmaan eläisi jääpaloilla, jos se olisi mahdollista. Tupakka palasi huuleen ja Cy laski pullon tyhjän kahvimukinsa viereen lattialle. *
" Kofeiinia puhtaimmillaan. " * Joku hymyntapainen kävi miehen huulilla ja hän veti jälleet uudet sauhut tupakastaan. Hänen ainoa riippuvuutensa elämän lisäksi.

Niinhän siinä kävi, juuri kun rauhaisa hiljaisuus laski peittonsa heidän ylle, punapukuinen pojankoltiainen - jonkin sortin pikkolo tai laukunkantaja - ilmaantui aulaan ja tottakai käveli heidän luokseen. Cyan vilkaisi naiseen ja pyöräytti silmiään. Tästä voisi toki tulla hauskaakin... *
"Ömm... Herrasväki, aulassa ei saa tupakoida. Voin ohjata teidät toisiin tilohin ja -..." * Pojan lause jäi kesken, sillä Cy oli noussut. Vaikka mies oli varsin hernevartinen, mutta sitäkin pidempi. Kissamaisin elkein hänen kätensä kiertyi löysästi pojan olkapäiden ympärille ja hän kumartui pojan korvan juureen. Nahkavaatteet kahisivat toisiaan vasten ja pieni kilahdus kuului metalliketjusta, joka piti tallessa Cyanin lompakkoa hänen takataskussaan.
Poika jännittyi kuin jousi Cyanin lämpimän hengityksen kutittaessa hänen korvannipukkaa. Cy'n ilme oli suorastaan pirullinen, kun hän kuiskasi jotain pojan korvaan ja sai tämän naamanvärin muuttumaan pikkolopuvun sävyiseksi. Poika mutisi jotain korvat helottaen, alkaen rimpuilla irti Cyaniden otteesta. Hän päästi pojan menemään ja hymähti itsekseen, tullen takaisin istumaan. Viattomien korruptoiminen... onko hauskemapaa asiaa olemassakaan?
Mies veti viimeiset henkoset tupakastaan ja tumppasi sen kahvikuppiin. * " Hän lupas yrittää etsiä jonkun, joka voisi vaikka antaa meille huoneet. Tosin en tiedä kehtaako hän keskeyttää kenenkään naintipuuhia, vaikutti vähän ujonpuoleiselta... " * Cy virnisti ja risti jalkansa, joka aiheutti sen, että housujen risa polvi näkyi paremmin ja norsunluunvalkea iho puski ulos housun nahan keskeltä. Ehkäpä hänen pitäisi kohta harkita uusien ostoa, toisaalta nämä tuntuivat juuri "sisäänajetuilta", monella tavalla. Housuissa riitti korjausompeleita, varsinkin lantion seudulla - ne oli revitty muutaman kerran hieman liian suurella voimalla alas kiireessä. *

But I got my pocket full of real tales, and a broken guitar mode
And the story keep on rollin', out from a sad man's tongue

(Volbeat - Sad Man's Tongue [Elvis cover])

[korppi]

Stella hymähti jätkän cherittelylle. Ranskan alkeet ja vähän tapakulttuurista hän osasi, mutta kielen puhuminen tuntui äärimmäisen hankalalta. Siksi tyttö tyytyikin useimmin vain kuuntelemaan, jos joutui kielen kanssa tekemisiin. Hän ei voinut tietenkään olla huomaamatta jätkän pillerinpyöritystä, mutta malttoi uteliaisuutensa eikä sanonut mitään asiasta. Mieleen palasi vain omat siniset pillerinsä laukun pohjalla. Sitten tuo toinen jo totesikin, mitä oli napannut. Vai että kofeiinitabletteja. "No hyi", tyttö vain kommentoi, tietämättä oikein itsekään argumenttiaan.

Sitten hahmo saapui ja oli vähällä pilata heidän nikotiininnautiskeluhetkensä, mutta tuo ritari nahkaisessa haarniskassaan ajoi pahan punaisen pikkolon pakoon. Jokin oli jopa saanut poikaparan punastumaan. "Mä en edes halua tietää, mitä rivouksia sä sille sanoit", Stella kommentoi virnistäen tummatukkaisen istuttua takaisin sohvalle. Hän tähtäsi ja tiputti tuhkia lattialla olevaan kahvikuppiin. Toisessa oli jotain kiehtovaa, mutta toisaalta se vaikutti sellaiselta tyypiltä, jonka kanssa polttaisi helposti näppinsä, jollei olisi varovainen. Olisiko riskin arvoista?

Pian sievä reseptionisti, jonka kampaus oli hieman pettänyt muutamasta kohtaa, jo saapuikin tiskin taakse nyrpistäen nenäänsä tupakan savun haistaessaan. Ilmeisesti pikkolo oli varoittanut tätä uhkaavasti käyttäytyvästä herrashenkilöstä, sillä neiti ei sanonut mitään tupakasta, ei pukahtanut sen puoleen muutakaan.

"Oliko sulla kiire nukkumaan?" Stella kysäisi vierustoveriltaan.

Sulla oli metalliketjussa heijastin
ja mulla oli sotkuinen tukka
ja maailma kuin siinä ei muita ois.
Tiktak - Samantekevää