|
|
Post by korppi on May 22, 2008 22:30:28 GMT 2
/ myös yleisöä saa saapua paikalle
Dam oli poreammeesta viimein ylös kömmittyään piipahtanut kahvilan kautta ja tiedustellut pienen lavan käyttömahdollisuuksia. Vapaahan se oli, ei sillä kovin suurta kysyntää ollut, etenkään arki-iltoina. Huoneeseen päästyään viulukotelo oli viimein päässyt pois sängyn alta, pölyä sen päälle oli kertynyt valehtelematta ainakin sentin verran. Pitäisi tehdä valitus siivoushenkilökunnalle, toisaalta taas ehkä parempi, että olivat pitäneet näppinsä erossa hänen aarteestaan. Rakas soitin oli ollut aivan järkyttävässä vireessä, ja Damianin oli täytynyt vain toivoa, etteivät naapurit tekisi kovin herkästi valitusta meluhaitoista. Kultainen e-kieli etenkin oli soinut aivan omiaan.
Mies istahti pienelle lavalle, joka ei ollut kaikeksi onneksi vielä valaistu. Kello oli siinä jotakuinkin varttia vaille kahdeksan. Hän verrytteli sormiaan, kuljetti niitä viulun kielillä ja näppäili hieman. Esiintymistä edeltävä adrenaliini alkoi virrata suonissa. Sitä se oli jokaisessa esiintymistilaisuudessa. Siitä hän ei oppinut pois, ja jos oppisi, esiintyminen loppuisi sillä sekunilla. Eihän sitten olisi enää mitään syytä astella valonheitinten eteen. Katse kiersi hiljaisessa kahvilassa, Gracen vaaleaa hahmoa ei vielä näkynyt.
|
|
|
|
Post by louppi on May 23, 2008 10:44:55 GMT 2
Hermostuneena Grace astui sisään kahvilaan kantaen mukanaan tenorisaksofoninsa koteloa. Hän oli pukeutunut rennosti minisortseihin, isoon t-paitaan ja kunnon gladiaattorisandaaleihin, jossa remmejä riitti koko pohkeen pituudelta. Kävellessään hän pongasi välittömästi Damin, joka oli jo ottanut viulunsa esille ja vallannut koko lavan. Lavan. Grace hymyili nieleskellen.
- "En ole edes myöhässä", nainen totesi tervehdittyään ja naksautti kotelon lukot auki. Hän nosti saksofonin esiin asettaen sen ylleen remmien avulla, jolloin kädet jäivät vapaiksi, ja nappasi parhaimman ruokolehtensä. Grace nousi lavalle ja tuumasi hetken. "Nää soittimet on eri vireessä. Mulla on niin sanottu Bb-vire ja sä soitat A:ta, jos oikein muistan", totesi nainen ennen kuin kostutti soittimensa ruokolehteä ja asetti sen paikoilleen. Mitä tästä tulee.. Grace ei ollut aikoihin soittanut ja tapaillessaan muutamaa asteikkoa täytti tenorisaksofonin ihmisen äänialaa lähellä olevat sävelet. Se oli taipuisa ääneltään, mutta vaati keuhkoja. Saatuaan itsevarmuutta nainen laski soittimen suultaan ja katsahti Damiania. "Improvisoidaan. Ei mulla ole mitään nuotteja."
|
|
|
|
Post by korppi on May 24, 2008 23:13:03 GMT 2
Gracen vaalean kuontalon näkeminen sai hymyn kohoamaan miehen kasvoille. Ota siitä sitten selvä. Hän ei välittänyt tutkiskella ilahtuneisuutensa laatua juuri sillä hetkellä, kun jo muutamat uteliaat silmäparit olivat bonganneet lavalla tapahtuvan liikehdinnän. "Et niin", Dam vastasi naisen 'tervehdykseen'. Mies tyytyi vain nyökkäämään Gracen puhuessa soittimien eri vireistä.
"Sitähän minäkin", Dam vastasi, vilkaisi sitten tiskin takana seisovaa henkilökunnan edustajaa ja näytti tälle merkin, että lavan valot saisi pistää päälle. Jännitys kipristeli vatsan pohjassa, mutta kun mies astui mikrofonin eteen ainut, joka tämän äänestä kuulsi, oli silkka varmuus. "Pyydämme, ettette heitä meitä mädillä tomaateilla", hän naurahti, vilkaisi Gracea ja jatkoi sitten: "viehättävä ystäväni tässä on Grace ja minä olen Damian ja me tässä luomme vähän jotain pientä kivaa impropohjalta." Dam nyökkäsi ystävälleen, Grace saisi aloittaa. Mies kuunteli hetken saksofonin sointia, sitten viulukin jo yhtyi soitantaan.
Kaikki tahtoo, kaikki pyytä,
kaikki päästä rytmiin kattien
hallelujah !
|
|
|
|
Post by louppi on May 26, 2008 11:35:01 GMT 2
Valojen rävähtäessä päälle ja kaiken huomion suuntautuessa heihin kahteen iski naiseen halu paeta paikalta ja heittää saksofoni kaaressa kauimmaiseen nurkkaan, mutta Damin sanat kirvoittivat kuitenkin lyhyen naurun hänen huuliltaan. "Älkää heittäkö ainakaan mua, mun tukka menee pilalle! Jos välttämättä haluatte, suunnatkaa tuonne", Grace vinkkasi osoittaen vieressään seisovaa miestä.
Grace näki parhaaksi sulkea silmänsä, kun hän aloitti melko rauhallisella rytmillä ja käytti lähinnä vain syviä, matalia ääniä, jotka tuntuivat tunkeutuvan ruumiin jokaiseen sopukkaan. Hetkessä homeinen kahvila muuttui kiehtovaksi jazzbaariksi kahden aivan erilaisen soittimen yhdistyessä.
Kappaleen edetessä se sai enemmän jännittäviä kohtia, nopeutta ja luonnetta. Aina ajoittain se taantui tummien sävelten väliseksi keskusteluksi, mutta toisiaan seuraavat soittajat muunsivat sävyä välillä myös iloisemmaksi. Grace näytti soittavan koko sydämestään ja nauttivan saadessaan tuoda sen hetkiset tunteensa esille sävelin.
|
|
|
|
Post by korppi on Jun 7, 2008 10:43:50 GMT 2
Dam päästi hieman loukkaantuneen naurahduksen Gracen käskiessä yleisöä suuntaamaan tomaattinsa häntä kohti. Pian soitto vei kuitenkin miehen aivan muihin ajatuksiin, ylimaailmallisiin sfääreihin. Hän ei todensanoen olisi edes uskonut osaavansa enää soittaa. Ehkä se oli jokin Gracen läsnäolossa, joka sai unohdetut kyvyt palaamaan. Täydellistä harmoniaa. Ehkei hän ollut ainut, joka oli sitä mieltä. Kahvilapöytien puolelta kuului nimittäin hiljaista, rytmiä hakevaa taputustakin. Huikeaa!
|
|
|
|
Post by louppi on Jun 7, 2008 10:59:46 GMT 2
Hetki oli ikuisuus, mutta se tuntui ohikiitävältä, nopealta hengitykseltä sisään ja ulos. Grace laski saksofoninsa puhallettuaan viimeiset sävelet, jotka syöksivät spontaanin improvisaation synnyttämän kappaleen lohduttomaan murheeseen. Hän katsahti viulunsa kanssa hyvin leikkinyttä miestä aika onnellisesti hymyillen, vaikka häntä jännittikin hirmuisesti ja vielä puoli tuntia sitten kädet olivat vapisseet niin, ettei kahvikupin kantamisesta olisi tullut mitään. Kahvilan koko ajan tasaisesti, mutta hiljaisesti rupatellut yleisö osoitti rauhallisesti suosiotaan aplodein ja muutamin vihellyksin jopa ennen kuin alkoi poistumaan paikalta. Tuolinjalat vingahtelivat kovaa lattiaa vasten, kun uskolliset kuuntelijat suuntasivat kohti kahvilan ovea hyväntuulisesti naureskellen ja jutellen.
Baarimikko pyöräytteli vielä muutaman kerran pyyhettään laseissa, kunnes poistui takahuoneeseen siivoamaan paikkoja huomista varten. Myös Grace oli ruvennut pakkaamaan saksofoniaan laskeuduttuaan lavalta. "Ei paskemmin, vai mitä?" Nainen totesi hymähtäen.
|
|
