|
|
Post by wolga on May 27, 2008 20:57:40 GMT 2
//Tänne siis korppi ja una hahmoineen, minun puolestani muutkin ovat tervetulleita
Pubin savuinen ilma iski vasten kasvoja oven avautuessa hänen edestään. Angie henkäisi ihastuneesti. Ikkunoista sisään raskaiden verhojen lomasta paistava valo tuntui väreilevän ilmassa kaiken sen savun vuoksi ja sai tunnelman suorastaan satumaiseksi. Aivan kuin olisi astunut jonnekin aivan uuteen ja outoon maailmaan. Vaikka olihan tämä maailma hänelle tuttu.
Nainen näki ne muutamat tutuiksi tulleet hahmot omissa nimikko pöydissään tuoppeineen ja savukkeineen. Hiljainen puheen sorina sai tunnelman uneliaaksi, kyllä täällä iltaisin juhlittiin kunnolla -tanssitettiin naiset ja harrastettiin loppuyöstä kunnon nyrkkitappeluita. Angien askeleet veivät hänet määrätietoisesti tiskille ja vilkaisi seuralaisiinsa vino hymy huulillaan.
Punapäinen mies pehmeine poskineen kaappasi naisen karhunsyleilyynsä ja sätti tätä siitä ettei ollut käynyt 'liian pitkään aikaan'. Tummatukka naurahti ja kohautti olkiaan kepeästi.
"Ei sattuisi löytymään minttukaakaota, Patrik?", kysyi kulmaansa kohauttaen ja sai vastaukseksi nauravan vastauksen, jonka jälkeen tämä mies toki kyseli Caseylta ja Stellaltakin mitä heille saisi olla.
"Rakastan tätä paikkaa, Patrik on myös upea. Jos menisin naimisiin niin naisin hänet", virnisti vinosti. No, ei pelkoa naimisiin menosta sillä hänestä ikuinen rakkaus oli yliarvostettua, hän luotti siihen että vaihteluvirkistää vällyjen välissä eritoten. Eikä halunnut rakastua niin kuin mummonsa oli rakastanut, ei Angie halunnut kuolla kenenkään menettämisen vuoksi.
Katse valui pitkin pienoisen pubin seiniä, ei paikka tavallaan ollut saastainen mutta ei se hehkunut raikkautta, tai puhtauttakaan. Hän saattoi jo kuulla sellon tumman äänen korvissaan, tiesi kyllä mikä häntä odottaisi kunhan Patrik saisi vain aikaa siihen.
|
|
una
n00b
Posts: 29
|
Post by una on May 27, 2008 21:35:03 GMT 2
Caseyn vaaleat kutrit olivat hallitussa sotkussa hänen astellessaan muutaman askeleen Angien vanavedessä pubiin, jota nainen oli suositellut. Aivan uusi paikka miekkoselle, mutta ensisilmäyksellä Casey ei voinut kuin nyökytellä hyväksyvästi. Olihan paikka hiukan tunkkainen ja hämyinen, mutta mies ei ollut siitä moksiskaan.
Nuorukainen oli kuin lapsi karkkikaupassa antaessaan katseensa vaellella baarin seinillä ja sisustuksessa. Caseyn herätti ajatuksistaan jonkun ukon ottaessa Angien halaukseen. Vanhoja kavereita, ehkäpä? Miehen tiedustellessa Caseyn ja Stellan tilausta, mies sanoi ottavansa tuopin. Se olisi sopiva juoma näin alkuun. Vodka olisi ollut liian tuimaa.
Mies naurahti kevyesti Angien sanoille.
"Vaikuttaa ihan mukavalta paikalta. Tällaiset hämyiset pikkupubit on mun mieleen," Casey sanoi hyväksyvästi ja luovi tietään johonkin vapaaseen pöytään. Tiedä sitten oliko Angiella vakiopöytää, mutta voisihan nainen hätistellä Caseyn johonkin muuhun istumaan. Ja juomat varmasti toimitettaisiin pöytiin.
"Kotipuolessa tulee hengailtua juuri tällaisissa paikoissa." Sieltä se tuli taas, vaistomaisesti. Koti. Kumpa Case osaisi unohtaa. Edes hetkeksi.
Casey istahti yhteen juuri vapautuneeseen pöytään ja veti tuolin lähemmäksi pöytää. Taskusta kaiveltiin se tupakka-aski, sillä olihan herran melkein pakollista sytyttää nyt yksi savuke. Missään ei näkynyt 'Tupakointi kielletty' - lappuja, joten herra Scott uskalsi rauhassa sytyttää röökinsä.
"Saaks teille olla?" hän tarjotteli askia Angielle ja Stellalle. Ainakin toinen heistä poltti, mutta Angiesta Casey ei ollut varma.
|
|
|
|
Post by korppi on May 27, 2008 21:53:02 GMT 2
Stella astui jonon jatkona sisään pubiin, jonka jo ulkopinta oli näyttänyt vähintäänkin epäilyttävältä. Juuri sellaiselta paikalta, joka herättäisi henkiin kaikenlaisia outoja harhakuvitelmia. Voitiin siis sanoa, ettei tyttö ollut aivan yhtä ihastuksissaan, kuin hänen kaksi kumppanustaan. Hän seurasi sivusilmällä Angien ja punahiuksisen miehen lempeää jälleennäkemistä, päätyi sitten tilaamaan kaakaon kera rommitilkan ja mansikkaliköörin. Juuri täydellistä. Saisi hengen taas kulkemaan normaalisti.
Hän hymähti Angien sanoille naimisiinmenosta. Kieltämättä sitä tuli ehkä mietittyä, mitä sen kaksikon historiassa oli. Vai oliko mitään? Olisi ehkä turhaa päästää mielikuvituksensa taas laukkaamaan. "Kotipuolessa?" Ruskeiden silmien kysyvä katse oli nauliintunut Casey'n. Saisi jatkaa, kun kerran aloitti. Stella istahti yllättävän mukavalle tuolille paikalle, josta saattoi nähdä ulos. Auringon valo siivilöityi kerrostalojen välistä hädin tuskin maahan asti.
Tyttö katsahti huuliaan mutristaen pellavapään ojentamaan savukerasiaan. "Mä olen vähän liian nirso näitten suhteen", hän totesi ja kaivoi omasta taskustaan taatun nortin, ojentautui sitten jätkään päin niin, että tämä kyllä saisi sytyttää savukkeen.
|
|
|
|
Post by wolga on May 28, 2008 7:27:34 GMT 2
Nainen asteli vaaleahiuksisen perässä tuohon pöytään, pudisti päätään tarjotulle askille. Muisti vielä varsin hyvin ensimmäisen kokeilunsa kuplivassa humalassa.
"En polta", vastasi, "kerran kokeilin, mutta totesin etten osaa ja päätin olla kokeilematta toisten", naurahti muistolleen itsestään yksimässä kaksin kerroin vedet silmissä. Toisaalta, olipa saanut ainakin jakamatonta huolenpitoa.
Koti, ajatteli ja mieleen nousi Islannin jylhät maisemat ja Reykjavikin vilkas keskusta. Katse kääntyi kuitenkin uteliaisuutta pilkahdellen Caseyhin, kyllähän toki kuuntelisi mielellään toisten kertomuksia kodeistaan. Angie nojautui hitusen eteen ja kallisti päätään.
Pian Patrik tuli juomiensa kera ja asetteli ne pöytään, pyysi naista soittamaan jälleen -vakioasiakkaat kuulemma vaativat sitä. Nainen kieltäytyi tiukasti ja suoristi aavistuksen selkäänsä näyttäen hetken jopa taistelunhaluiselta, ei jaksaisi tänään inttää. Patrik häipyikin paikalta pian ja nainen pääsi takaisin kuuntelemaan mitä tuo vaahteramäen aikuiseksi kasvanut eemeli kertoisi.
|
|
una
n00b
Posts: 29
|
Post by una on May 28, 2008 9:35:11 GMT 2
Casey katui heti, että oli mennyt mainitsemaan jotain kodista. Siitä seurasi tietysti uteliaita lisäkysymyksiä. Hetken herra kiemurteli varsin vaivautuneena ennen kuin tuhahti:
"Äsh, Chicagossa." Toivottavasti siitä ei enää seuraisi jotain kysymyksiä. Tai jos seuraisi Caseyn pitäisi valehdella, sillä pellavapää ei uskonut, että hänen rikollinen menneisyytensä olisi kovinkaan kiinnostavaa kenenkään mielestä.
"Mutta ei puhuta siitä enempää," hän vaati pienen virnistyksen kera. Jos tuo tyynnyttäisi naisten tiedonhalun.
Hyvä on sitten, jos Caseyn tupakat eivät kelvanneet. Hän kohautti olkiaan ja asetti askin pöydälle odottelemaan, jos toinenkin pitäisi polttaa. Hän kumartui hiukan eteenpäin ja sytiytti Stellan savukkeen ennen omaansa. Puolella korvalla Case kuunteli Patrik tyypin puheita jostain soittamisesta. Hän oli enemmänkin keskittynyt hörppimään tuoppiaan. Alkoholintuskaa? Ehei.
"Osaat sä soittaa jotain?" Case kysyi siirtäen katseensa Angieen. Hän yritti kovasti johdatella puhetta pois itsestään. Sekä Angie että Stella olisivat varmaan paljon mielenkiintoisempia keskustelunaiheita kuin hän itse.
|
|
|
|
Post by korppi on Jun 5, 2008 20:31:37 GMT 2
/ sorisori kun tää on kestänyt! tein ex tempore -lähdön Vilppulaan ja muutenkin on ollut kaikennäköistä säätöä.
Stella soi juomat pöytään tuoneelle Patrikille pienen hymyn, kohotti sitten kaakaokupin välittömästi huulilleen. Ah onni ja autuus alkoholin hieman polttaessa kurkussa. Hän tyytyi vain nyökkäämään pellavapäälle tämän paljastaessa olevansa kotoisin Chicagosta. Toinen vielä erityisesti lisäsi, ettei haluaisi puhua asiasta enempää, joten tyttö antoi asian olla. Eipä hänkään halunnut menneisyyttään sillä hetkellä jakaa, joten parempi olla kysymättä enempää, jottei itse joutuisi ristikuulustelun uhriksi.
Savuke ja terästetty kaakao loivat itse asiassa aika mielenkiintoisen kombinaation. Caseyn kysymyksen johdosta myös Stella kiinnitti huomionsa Angieen ja siihen, mitä he Patrikin kanssa olivat puhuneet. "Soita ihmeessä", hän kehotti, hymy kareili huulilla.
|
|
|
|
Post by wolga on Jun 7, 2008 22:18:04 GMT 2
// ei se mitään. Itselläkin meinaa olla kesäisin enemmän, tai vähemmän aikaa vieviä hommia eikä nettiin aina ehdikään. Pahoittelen muuten roolin laatua...
Kohotti kulmaansa aavistuksen epäuskoisena. Ei kai toiset nyt halunneet hänen soittavan? No, eipä hänellä ollut edes millä soittaa ja tuskinpa Patrikilla oli enään sitä vuosia vanhaa selloa jota oli jo viikkoja sitten kaupitellut. Kyllä moisella soittimella varmasti oli vientiä enemmänkin vaikkei se mikään stratovarius-viuluun verrattavissa oleva ollutkaan. Angie haroi pitkillä sormillaan tummia hiuksiaan ja hymähti.
"Soitan selloa omaksi ilokseni", vastasi samalla toisia silmäillen. Otti varovaisen hörpyn kaakaostaan ja päästi katseensa valumaan pitkin tummia seiniä ja mietti hetken tosissaan, että pitäisikö soittaa. "Kuten jo sanoin, en soita tänään", vastasi Stellan kehotukseen hymähtäen ja silti hienoisen päättäväisestikin, ei hän tänään haluaisi soittaa. Mieluummin keskustelisi tämän kaksikon kanssa.
"Kuinka te olette jo tähän aikaan aamusta jalkeilla? Kovin usein ei hotellin sisäpihalla törmää näin moneen ihmiseen tähän aikaan", kysyi vaihtaakseen aihetta vaikka uskoikin, että asia oli jo loppuun käsitelty.
|
|
