|
Post by feiarth on Sept 28, 2007 15:18:33 GMT 2
Edward nyökkäsi. Mies arvasi ilman selventämistäkin, että Jonathan oli nauttinut olostaan, eikä nykyhetki ollut saanut häntä pois tolaltaan. Edward ynähti Jonathanin painautuessa lähemmäs. Mies mietti, että paljoa lähemmäs ei toista pääsisi ja se nostattikin pienen hymynkareen tämän huulille. Edwardin kädet silittelivät Jonathanin selkää. Mies tuntui hieman viileämmältä kuin äsken, tai sitten Edward vain kuvitteli. Hän oli juuri aikeissa kysyä, että oliko toisella kylmä, kun miehen sormet löysivät uurteen Jonathanin selästä. Edwardin kulmat kurtistuivat. Sen täytyi olla arpi. Edward tunnusteli, arpi oli pitkä ja melko syvä. Se kulki selän poikki. Ylempää niskan seudulta löytyi vielä kaksi arpea lisää. Mies huomasi suuttuvansa, lähes raivostuvansa. Omistushalu iski, eikä Edward sallisi kenenkään enää satuttaa Jonathania. Viha laantui, mutta ajatukset jäivät. Edward ei ollut milloinkaan ollut mikään väkivaltainen, mutta nyt hän olisi varmasti voinut satuttaa niitä, jotka satuttaisivat Jonathania. Kyynel vierähti miehen silmäkulmasta. "Pikkuinen.. Nyt olet turvassa" , Edward kuiskasi hiljaa, niin hiljaa, että toinen saattoi vain vaivoin kuulla. Toinenkin kyynel eksyi miehen poskelle. Edward painoi kätensä Jonathanin niskaan ja laski päänsä tämän olkapäälle.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Sept 28, 2007 15:54:19 GMT 2
Jonathan värisi toisen käsillä sormien sivellessä arpia, niitä ilkeitä muistoja viime vuosilta joka todellakin oli saanut hänet jättämään sen kaupungin ja sen asukkaat. Viimeinen muistikuva siltä illalta taisi olla se muutaman miehen porukka huojumassa kuin humalaiset tuulessa, veriset rautakanget kädessä. Kaikkea se viha ja ennakkoluulot saavat aikaan. Hän tunsi Edwardin lihasten jännittyvän ja pian mies tunsi kyyneleen laskeutuvan iholle. Olotila vain musteni. Miehen sanat saivat muutaman kyyneleen pusertumaan ja valumaan silmäterää pitkin. Liikaa kyyneliä, liikaa tuskaa jo koettu, nyt tunteet olivat pusertuneet jonnekkin mielen nurkaan, pieneksi palloksi joka ei uskaltanut tulla esille. Edwardin kädet varmistivat tämän sanat, silti kyynelkanavat alkoivat taas toimimaan pitkän tauon jälkeen ja suolaisia pisaroita valui painovoiman ansiosta vääjäämättömästi pitkin kehoja kunnes pääsi lakanoille. Jonathan suukotti pienesti miehen poskea, vieläkin hiljaa eikä sanoja kovin tarpimpsakaan.
What I've felt, what I've known Sick and tired, I stand alone Could you be there 'cause I'm the one who waits for you Or are you unforgiven too?
|
|
|
Post by feiarth on Sept 29, 2007 20:37:19 GMT 2
Edward hyräili jotain nimetöntä sävelmää, antoi toisen itkeä rauhassa, mutta toivoi samalla että toinen tuntisi olonsa turvalliseksi ja mukavaksi siinä vieressä. Edwardilla itsellään oli ainakin parempi olo kuin pitkään aikaan. Mies ei heti muistanut koska olisi kyennyt olemaan näin avoin ja vailla ujoutta. Mies ei tiennyt johtuiko se kenties heidän samankailtaisuudesta, vai kenties jostain muusta, mutta Edward tiesi, että tämä oli mies, jolle hän kykenisi olemaan täysin avoin ja omistautunut. Lopulta Edward nosti hieman katsettaan, käänsi Jonathanin päätä kädellään ja katsoi syvälle miehen silmiin. Edward hymyili varovasti, mutta lämpö ja välitys silmistä heijastuen. Mies avasi suunsa vain sulkeakseen sen uudelleen. Hetken kuluttua sama toistui.
"Kuule, Jonathan," Edward takelteli sanoissaan. "Luulen että.. että ehkä.. tahtoisin ainakin.. rakastan sinua. Ainakin välitän hyvin hyvin paljon. Toivottavasti et ota sanojani liian kepeästi, en ole näitä lausunut lähes vuoteen kenellekään. Tunnit kanssasi.. tuntuu kuin olisin ehjä taas. Kiitos Jonathan" , Edwardin hymy syveni hieman ja mies painoi huulensa toisen huulille, ennen kuin tämä ehtisi vastata mitään.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Sept 29, 2007 21:46:44 GMT 2
Jonathan katseli miestä vieläkin hiukan itkuisin silmin, eikä edes tennyt mistä niitä tunnepurskahduksia oikein sikisi. Miehen sanat kuvasivat hänen tuntemuksiaan ja olotilaansa täydellisesti. Huulten leikki oli ihanan tuntuinen ja tämän piirtämämiä karttoja Jonathanin iholla alkoi taas kihelmöidä. Liian lyhyen suudelman jälkeen Jonathan paransi asentoaan ja kiskoi peiton heidän päälleen palaten kuitenkin pian miehen kainaloon. Viimeinkin hän vastasi miehen sanoihin ynähtämällä jotakin joka yritti sanoa että hän tunsi samoin. Ääni oli juuttunut kurkkuun ja tunteet taas mylläsivät, osakseen mies halusi alkaa taas itkeä silkasta ilosta, toisaalta hän vain halusi jäädä miehen kainaloon haistelemaan toisen tuoksua ja suutelemaan huulet rikki. Jonathan kietoi kätensä miehen ympärille, nojasi päänsä tämän rintakehälle ja sulki silmänsä. Teki mieli nukahtaa. Olo oli hyvin turvallinen eikä hän tehnyt muuta kuin kuunteli toisen hengitystä...
|
|
|
Post by feiarth on Sept 30, 2007 10:13:36 GMT 2
Edward hymyili, mies alkoi selvästi hieman rauhoittua. Oli kummallista ettei toisen tunteenpurkaukset olleet saaneet Edwardia hämilleen. Lähes tuntematon mies itkemässä puolialasti olkapäätä vasten, omassa sängyssä vielä kaiken lisäksi. Mies silitti Jonathanin poskea tämän painaessa päänsä vasten Edwardin rintakehää. Pieni haukotus karkasi miehen huulilta. "Ehkä me voisimme yrittää nukkua hieman" , Edward hymyili ja puhalteli Jonathanin hiuksiin lämmintä ilmaa.
Kello oli jo paljon, tarkkaa aikaa Edward ei tiennyt. Olohuoneessa olevan kellon tasainen ja tuttu tikitys oli aikaa sitten kadonnut miehen kuuloaistien saavuttamattomiin, mutta nyt se alkoi hiljakseen kuulua. Edward kaipasi vanhaa vedettävää kelloa, joka löi puolen tunnin välein. Se oli jäänyt edelliseen kotiin, uusien asukkaiden käytettäväksi. Edwardia harmitti, mutta mies unohti kaiken pian, keskittyi Jonathaniin kainalossaan ja ummisti silmänsä.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Sept 30, 2007 14:14:50 GMT 2
Jonathan ynähti jotakin. Nauratti hieman, toisen sydämensykkeen pystyi selvästi kuulemaan hengityksen lisäksi, mielessä kehittyi pieni lääkärinlausunto 'Tahti hyvä, hengityksessä ei sivuääniä.' Uni tuli helposti ja mies tuhisi pienen karhunpennun lailla. Unessa hän lenteli sinisen taivaan alla.
[Hyvin tylsä pätkä. Hyppäämmekö seuraavaan aamuun?]
|
|
|
Post by feiarth on Oct 1, 2007 12:08:48 GMT 2
[Juu, mikäs siinä (: ]
Edward nukahti pian ja nukkui koko yön sikeästi, unia näkemättä. Aamun alkaessa sarastaa makuuhuoneen ikkunasta suoraan silmiin, Edward heräsi hätkähtäen. Mieheltä kesti hetki tajuta, kuka hänen vieressään makasi. Tajuttuaan sen, Edwardin kasvot sulivat lämpimään ja pehmeään hymyyn. Edward kuiskasi hiljaa: "Huomenta kultaseni." Varoen kuitenkin herättämästä toista. Edward katseli Jonathania liikkumatta. Päässä soi Poets of the Fallin Sleep. Mies sai vaivoin estettyä itseään hyräilemästä sitä. Jonathan näytti niin suloiselta nukkuessaan, että Edwardin oli varovasti suudeltava tätä otsalle.
"Sleep, sugar, let your dreams flood in Like waves of sweet fire, you're safe within Sleep, sweetie, let your floods come rushing in And carry you over to a new morning "
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Oct 1, 2007 14:53:48 GMT 2
Jonathan örähti jotakin epämääräistä ja kääntyi parempaan asentoon. Ikävä kyllä naama tyynyyn päin joten tukehtumiskuolema olisi ollut lähellä ellei itsepuolustusvaisto olisi toiminut ja järki toiminut. Pää äkkiä pois tyynystä, silmien hieromista ja jotakin hyvin epämääräistä yninää. Jep, Jonathan nukkui ja heräsi kuin nallekarhu. Pari sekunttia äänetöntä töllöttämistä kunnes katse lipui mieheen. Muutama silmänräpäytys hölmistyneenä ja sitten pienoinen hymy. "Good morning, sunshine!" Hetken mielijohteesta mies vielä suikautti suukon tuon poskelle ja jäi vielä hymisemään jotakin toisen olkaa vasten. Aivot ei aivan täysin pelanneet vielä, tällaista samanlaista hölmöilyä se oli ollut jo parikymmentä vuotta.
Good morning, sunshine! New day is starting so get up and go the f*uck out of my room... Jotakin improvisoitua huttua ^
|
|
|
Post by feiarth on Oct 1, 2007 19:49:03 GMT 2
Edward katseli toisen heräämistä hymy suupielessä karehtien. Jonathan oli näyttänyt suloiselta nukkuessaan, mutta tuossa unisessa tilassa - jos mahdollista - mies näytti vielä aavistuksen sitäkin suloisemmalta. Tutut hymykuopat painautuivat Edwardin poskiin, ja lopulta nauru karkasi tämän huulilta, ensin hiljaisempana, sitten lujempaa, kunnes koko huone kaikui. Edward oli onnellinen, ehkä naurukin johtui siitä, tai sitten väsymyksestä. Kello ei ollut vielä kovinkaan paljoa, eikä yöllä ollut tullut kovin kauaa nukuttua.
"Söpöliini" , Edward hymyili ja kosketti sormellaan toisen nenänpäätä.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Oct 2, 2007 15:10:17 GMT 2
Miehen väsyneissä aivoissa ei sillä hetkellä ollut vielä paljoa toimintaa, toisen nauru kuulosti joltakin epämääräiseltä eikä hän voinut tehdä muuta kuin tuijottaa. Jonathan hymähti jotain ja mietiskeli mitäköhän naapurihuoneiden asukkaat ajattelisivat kun seinän takaa käkätettiin hullun lailla kello kahdeksalta aamulla.Virnistys. Jonathan katseli toista silmät sirrissä, huokaisi sitten syvään ja heitti peiton pois napaten samalla jotakin vaatetta päälleen. Paljaiden jalkojen tassutusta vessaan, kylmää vettä naamalle. Tyynyn jättämä juova oli yhä kulkemassa posken poikki mutta hälveni pikkuhiljaa. Mies kuljetti sormeaan jälkeä pitkin ja irvisti lopulta peilikuvalleen. Teki mieli kahvia.
|
|
|
Post by feiarth on Oct 2, 2007 17:26:48 GMT 2
Edward jäi vielä hetkeksi sänkyyn Jonathanin noustua. Väsymys alkoi hälvetä, eikä silmiäkään kutittanut enää niin paljoa. Hetken päästä mies jaksoi nousta sängystä ja kiskoa mustat reisitaskuhousunsa jalkaan. Sitten hän käveli vessaan, jossa Jonathan pesi kasvojaan. "Pikkuinen" ,Edward virnisti katsoessaan pystyssä olevia hiuksiaan. Mies otti vessan hyllyltä silmälasinsa ennen kuin jatkoi: "Tahdotko kahvia?"
Edward hätkähti. Mies ei ollut hetkeen käyttänyt silmälasejaan, mutta ei jaksanut aina stressata piilolinsseistä, nytkin ne sattuivat olemaan loppu. Edward raapi hajamielisesti niskaansa ja suukotti Jonathanin huulia. "Ah, tiedäthän että noi vie mut taivaaseen" , Edward naurahti viitaten miehen pehmeisiin huuliin.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Oct 14, 2007 13:00:29 GMT 2
Jonathan virnisti miehelle ja kietoi kätensä tämän kaulan ympärille kuiskaten hiljaa "Hei." Lisää virnuilua. "Ja kuules, mä tarviin kahvia, ellet sitten halua minun käyttäytyvän tällä tavoin koko loppupäivää." Mies pörrötti toisen hiuksia vieläkin sekaisemmin, olo oli vieläkin unisen hölmö. Vielä pieni hymy toiselle, kädet laskeutuivat toisen ympäriltä ja jalat lähtivät kuljeksimaan ympäri kämppää käsien keräillessä ympäriinsä lennelleitä vaatteita, joiden omistaja joutui useampaan kertaan pohtimaan mistä voisi löytää esimerkiksi sukkansa tai paitansa. Nahkatakki oli sentään turvallisesti sohvalla, eikä löytynyt sen takaa. Nahkatakin, ja muidenkin vaatteiden omistaja, lysähti sohvalle ja alkoi kiskomaan vaatteitaan päälle. Takin taskusta löytyi aski tupakkaa, jota mies pyöritteli käsissään hetken ajan laittaen sen kuitenkin takaisin, riippuvuuksista kahvi oli sillä hetkellä etusijalla. Katse etsi toista henkilöä pienessä asunnossa.
I've seen what I was And I know what I'll be I've seen it all There is no more to see Björk - I've seen it all
[ Jesjesjes, koeviikko takana ja sain jopa kirjoitettua tämänkin, viimein. Nyt voin viettää syyslomaani keventyneimmin mielin, vaikkakin tilanne näyttää hiihtolomalta... ]
|
|
|
Post by feiarth on Oct 18, 2007 19:12:18 GMT 2
Edward naurahti. "Minäpä keitän sitten kahvia" , leveä hymy valtasi miehen kasvot paljastaen jälleen hymykuopat. Mies pudisti hiljaa päätään ja katsoi Jonathanin vaatteiden etsimisyritystä. "Kyllä ne vielä löytyy - jostain" , Edward huikkasi Jonathanille, ennen kuin katosi pienen keittiönsä uumeniin. Tottuneesti hän kaivoi kaapista suodatinpussin, sekä kahvinporoja ja laittoi neljä kuppia kahvia tippumaan. Edward otti lasin, sekä täytti sen vedellä. Mies huokaisi, hänellä oli kova jano ja lasi tyhjeni nopeasti - kahteen kertaan. "Jonathan, otatko vettäm pikkuinen?" Edward kysyi mieheltä ilmestyen sohvan taakse kädessään lasillinen vettä. Hän istahti hiljaa Jonathanin viereen ja suuteli toisen kaulaa. "Olet näemmä jo löytänyt muutaman vaatekappaleen" , mies virnisti. [Hmm, meillä on vähän muuttopuuhat kesken, pahoitteluni viivästyksestä ]
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Oct 19, 2007 23:09:14 GMT 2
Jonathan pyöräytti silmiään. "Ei, eiväthän nämä ole vaatteita, ne ovat vaaleanpunaisia eleffantteja, joita minä julmasti käytän ruumiini verhona." Mies tuhahti ja soi sitten toiselle pienoisen hymyn, nyökytellen samalla sanojensa vahvistukseksi. Virnistys kohosi kasvoille ja käsi kumartui vielä pörröttämään toisen hiuksia ennenkuin mies nousi ja laahusti keittiöön napaten tuolin alleen. Kahvin keitto oli aina jotakin sellaista jota piti seurata.
Then I shall turn my face And hear one bird Sing terribly afar In the lost lands
[ Kamalan lyhyt tuli tästä taas kerran. ]
|
|
|
Post by feiarth on Oct 22, 2007 17:21:01 GMT 2
Edward jäi hieman hölmistyneenä hymyillen seisomaan olohuoneeseen toisen jo kadottua sohvalta. Tämä raapi niskaansa ja käveli hajamielisenä keittiöön. "Sä... katosit" , leveä, mutta hivenen eksynyt, hymy levisi miehen kasvoille ja lopulta muodosti pienen naurahduksen. "Mä saan ihan varmasti sydänkohtauksen jos jätät mut yksin" , se sanoi teatraalisesti kurkkuaan ja sydäntään pidellen. "No joo, hahhah, oliskohan toi kahvi jo tippunut?" Edward kysyi ja asteli lähemmäs kahvipannua. "Ihan kohta. Siinä ei oo tippalukkoa, joten pitää odottaa että se on valunut kunnolla" , mies tuhahti pahoitellen ja mulkaisi kahvinkeitintä. "Pitäisi varmaan ostaa uusi kahvinkeitin", Edward tuumasi ja näytti hetken mietteliäältä, kunnes otti kaapista kupit ja kaatoi molempiin kahvia. "Käyttääkö höpöseni maitoa?" Mies kysyi Jonathanilta hymyillen ilkikurisesti.
|
|