005 - Edward Stone

[feiarth]

Kuvaus tulossa

[feiarth]

Edward ei kyennyt kunnolla peittelemään olotilaansa. Mies oli onnensa kukkuloilla ja todellakin menettänyt järkensä ihastuessaan näin nopeasti Jonathaniin. Vaikka toisaalta, eihän ihastuminen katsonut aikaa tai paikkaa, hyökkäsi vain niskaan silloin kun sille sopi.

Huoneen ovella Edward pysähtyi. Yhä pitäen Jonathania kädestä mies kääntyi tähän päin ja sanoi varovasti: "Kuulehan.. En.. en ole koskaan tuntenut mitään tällaista näin nopeasti, enkä tahtoisi tämän kaiken menevän päin honkia." Edward virnisti pienesti. "Tahdotko vielä tulla sisälle?" Edward empi ja avasi huoneensa oven hiljaa. Miehen silmistä ja kasvoilta oli luettavissa pieni, hentoinen pyyntö: "Tulisit..".

[peto]

Humalatila oli selvästi lieventynyt tämän uuden tunteen takia, kaikki oli selvää ja kirkasta. Jonathan puristi miehen kättä tiukemmin, halusi halata tätä lämpimästi ja suudella tätä.
Edward oli suloinen ja kaunis. Jon hymyili hänelle, painoi pienen suudelman tämän huulille ja kuiskasi tämän korvaan; "Eiköhän tuo vastannut kysymykseesi..."
Käsi kietoutui miehen ympärille, toinen käsi pukkasi huoneen oven auki. Samat sanat mitkä baarissakin; "Everything is up to you, honey"

[feiarth]

Edward naurahti. "Eiköhän se ollut sitten ihan yksiselitteinen vastaus" , mies puristi Jonathanin kättä omaansa. Kaksikko astui huoneeseen. Edward tajusi ettei ollut viettänyt sielä vielä kovinkaan paljoa aikaa, matkalaukku oli purkamattomana sängyn vierellä.

"Anteeksi, täällä on vielä ihan sotkuista, en ole ehtinyt purkaa tavaroitani.." Edward sopersi saamatta katsettaan irti Jonathanista. "Onko kukaan koskaan kertonut sinulle, miten upealta näytät?" Edward naurahti ja painautui tiukasti miestä vasten kaataen tämän sängylle.

[peto]

Katse kierteli huoneessa, yritti keskittyä jonnekkin seiniin mutta palasi aina jonnekkin Edwardin tienoille. Jonathan heitti nahkatakkinsa sohvalle ja lähestyi Edwardia. Naurahdus miehen kommentille ja pienoinen yllätys kun sängyn jouset vingahtivat ilkeästi heidän kahden sille kaatuessa. Jonathan katseli miestä, antoi käsien vaeltaa. Huulet löysivät toisen kaulan, kieli nuoli märkiä reittejään iholle. Sormet vipeltelivät paidan alla, sivelivät selkää.

[feiarth]

Edward inahti hiljaa tuntiessaan toisen kosketuksen paljasta ihoa vasten. Toisen huulet tuntuivat pitkästä aikaa mukavilta hamutessaan kaulaa. Kuitenkin miehen mielessä painoi epäilys. "Jon - Jonathan.." Edward mutisi ja tarttui miehen leukaan kädellään. "Kuule.. tämä tuntuu oudolta, vaikkakin erittäin hyvältä, mutta pitäisikö meidän ehkä.. tutustua paremmin?"

[peto]

Jonathan painoi viimeisen suukon kaulalle, sujautti kädet pois ja laski ne patjalle. Mies manasi itseään ja tyhmyyttään, manasi sitä että kaipasi kosketusta näin paljon eikä kehdannut edes ymmärtää oikein. Hän puraisi huultaan mutta hymyili pienesti Edwardille. Kurkkua kuivasi.

Lennät vuosien taa
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa
Ne Joutsenlauluun etsii taas laulajaa, etsii taas laulajaa

Nuo hetket syntymästä kuolemaan kun silmäluomiin heijastuu
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan, toiset Saatanaan, tai mihin vaan
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan
For my pain - Joutsenlaulu

[feiarth]

Edward katsahti pahoillaan Jonathaniin. Mies kosketti toista hellästi poskelle ja painoi huulensa pian Jonathanin otsalle. "Älä käsitä väärin, olen totaalisesti, tolkuttomasti, päättömästi ihastunut sinuun" , Edward hymyili varovasti miehelle silittäen tämän kylkeä.

Edwardin katsellessa Jonathania, hänen oli vaikea uskoa miten kykeni pitämään itsensä irti miehestä. Tämä oli erittäin hyvännäköinen, jopa haluttava, sekä myöskin mukava. Edward puri huultaan: 'En tahdo menettää sinua nyt..' Yksinäinen kyynel eksyi miehen poskelle, mutta tämä pyyhki sen nopeasti pois.

[peto]

Jonathan punasteli taas, herkistyi toisen sanoista ja hymyili, tunsi itsensä hölmöksi ja halusi vain tuntea tämän kädet ja huulet. Ihon. Hän sulki silmänsä ja huokaisi syvään.

Jon raotti silmäluomiaan juuri sillä hetkellä kun pienen pieni pisara luikahti luomien välistä. Hän kurtisti kulmiaan, kallisti päätään, huolestui. "Mitä nyt?" Jonathan kuivasi kyyneleen jättämän kostean vanan, nosti Edwardin käden ja nuolaisi sille jääneen kyyneleen pois.
Miehen olemus oli jotenkin sillä hetkellä vieläkin kauniimpi, sen Jon totesi ajatuksissaan ja huokaisi ihastuksisaan vielä perään. Suloista.

[feiarth]

Edward ei oikein tiennyt miten olisi asian muotoillut kuulostamatta tyhmältä. He olivat tunteneet toisensa ehkä - ajantaju oli kadonnut - alle kuutisen tuntia, mutta miehestä tuntui että he olisivat tunteneet aina. Tosin, eihän hän varsinaisesti miehestä tiennyt paljoa mitään..

"Minä.. En vain tahdo menettää sinua. En ennen kuin edes saan tutustua sinuun" , mies sai lopulta änkytettyä ja onnistui jopa vääntämään jonkun hymyntapaisenkin huulilleen.

[peto]

Osakseen Jonathan oli hämmentynyt ja eksyksissä; pari tuntia sitten hän oli mennyt baariin ihan vain juodakseen ja kuunnellakseen tahtia, rumpuja ja kitaraa joka sykki samaan tahtiin sydämmen kanssa vain palatakseen yksin nukkumaan. Mutta ovesta astuukin sisälle maailman suloisin miespuolinen olio joka tarttuu sydämeen ja kaappaa sen hellävaraista väkivaltaa käyttäen huulilleen. Jonathania huimasi, rakkauden ikuinen symboli polki tahtia ja kiihdytti, veri virtasi suonissa ja kohisi korvissa.
Tämä epämääräisesti runollinen kuvaelma varmasti näkyi hänen kasvoillaan, ruumis hikosi ja punaiset laikut kohosivat poskille ja korville. Todellakin, häntä huimasi, sama tunne kun hyppäisi pilvenpiirtäjän katolta muttei tuntisi enää kipua.

Hiukan tasaannuttuaan hän huomasi yhä pitelevänsä miehen kättä. Hiljainen hymy, ruumis yhä tärisi tunteiden kuohunnasta ja hän sanoi melkein kuiskaten; "En minä tästä mihinkään karkaa, en pitkään aikaan jos se on minusta kiinni." Huokaisu. Katse kohosi Edwardiin päin, tyytyväisyyden hyvänolon väreitä juoksi pitkin selkää.
Värisevä ääni kuiskasi; "I'm starting to feel pretty dizzy, and only because of you."

Never opened myself this way
Life is ours, we live it our way
All these words I don't just say
And nothing else matters
Metallica - Nothing else matters

[feiarth]

Edward käänsi katseensa suoraan Jonathaniin. Hän tunsi edelleen miehen käden omassaan ja piti itsekin kiinni toisen kädessä. Jonathanin käsi oli lämmin ja tuntui mukavalta, jotenkin lohduttavalta ja lämpimältä. Lämpöä Edward oli kaivannutkin elämäänsä.

Hymy ja pieni naurahdus saivat Edwardin poskille ilmestymään pienet painaumat. Edward itse ei pitänyt hymykuopistaan, mutta eipä mies niitä inhonnutkaan, pienenä oli vain aina saanut kuulla siitä kaikilta sukulaisilta ja opettajilta, se oli pikku hiljaa ärsyttänyt miestä.

"Dizzy? Well, it can be worst" , mies iski silmää Jonathanille ja kaappasi miehen lähelleen. Edward olisi tahtonut nukahtaa siihen paikkaan, toisen lämpimään syleilyyn, sekä upota syvälle rakkauteen. Hetki oli kaunis, eikä mies tahtonut irrottaa siitä - tai Jonathanista. Ei vielä pitkään pitkään aikaan.

[peto]

Siinä miehessä, ja hänen kauniissa silmissään, oli varmasti jokin loitsu tai lumous, Jonathan nimittäin jäi niihin kiinni tuijottamaan, ei voinut kääntää katsettaan tai edes liikahtaa koska silloin lumous voisi särkyä, räsähtää rikki kuin vanha kristalli, haljeta kahtia eikä palata enää ennalleen.
Rinnassa oli hassu tunne, lämmin ja kihelmöivä eikä ollenkaan paha. Kaiketi sitä rakkaudeksi voisi kutsua, ei mies sitä tunnetta ollut tuntenut elämässään kuin vain kerran ja silloin kristalli oli särkynyt ja tunne kadonnut. Hän oli uskonut sen tunteen kuolleen ikiajoiksi mutta se olikin näköjään vain mennyt piiloon jonnekkin hyvin syvälle sisimpään nuolemaan haavojaan ja keräämään olemustaan. Silloin hän oli itkenyt paljon.

Jonathan siveli sormellaan Edwardin hymyn tuloksia, pieniä kuoppia poskissa. Hän pikkuhiljaa rakastui tuohon mieheen, hullaantui olemukseen.

Vaitonainen ja hiljainen hymy, hän ei uskaltanut tehdä enää muutakaan. Edwardin halaus oli lämmin ja turvallinen, Jonathan nojasi elämän väsyttäneen päänsä miehen olalle ja sulki silmänsä. Huokaus oli syvä ja käsivarsien ote vaistomaisesti tiukentui, syvällä mielessään Jonathan itki kun katsoi kokemuksiaan, ihmetteli silloin että mihin oli oikein joutunut. Väsymys iski mutta mies vierellä oli tukena vaikka pieni kyynel valui suljettujen luomien välistä poskelle eikä hän edes vaivautunut pyyhkimään sitä. Hän muisteli kaikkia niitä miehiä joiden kanssa hän oli ollut, muttei ollut tuntenut tätä tunnetta, vain kivun, tuskan ja kylmyyden.

[feiarth]

Edward halasi Jonathania. Puristi miestä vasten itseään, silitteli hiljaa ja hellästi tämän selkää, kylkiä, niskaa, poskea. Jonahtanin tiukentaessa otettaan Edwardkin puristi miehen lähemmäs itseään. Suuteli otsaa ja hiveli käsillään vyötärön seudulta.

Edward tunsi paitansa kastuvan hieman ja kohottaessaan Jonathanin päätä, mies näki kimaltelevan kyynelen. "Shh, pikkuinen, shh" , Edward hymisi hiljaa ja suuteli kyynelen pois miehen poskelta aina silmäkulmaan asti, niin että kyynelen jättämä märkä vana oli kadonnut.

Edward nosti miehen varovasti syliinsä ja laski tämän hellästi sängylleen ja peitteli. "Saanko tulla viereesi?" Mies kysyi varovasti ja hymyili. 'Voisin vaikka rakastaa tuota pientä miestä' , Edward ajatteli hymynkareen kehystäessä suupieliä.

"He's everything you want
He's everything you need"

[peto]

(( Pikkuinen.. *tsih, naurua.* ))

Edwardin kädet olivat varmat ja lämpimät. Jonathanilla oli taas pitkästä turvallinen olo kun ei tarvinnut pelätä tuleeko tapetuksi, ryöstetyksi tai raiskatuksi. Pystyi pelotta sulkea silmänsä. Miehen kosketus värisytti kehoa ja sormien kulkemillle reiteille jäi kylmyys, iho jäi kaipaamaan juuri tuntemaansa.
Edwardin huulet pyyhkivät kyyneleen pois, lämmittivät mukavasti kasvoja, tämän hengitys kihelmöi. Jonathan avasi silmänsä ja katseli miehen toimia.
Peiton alla oli mukava olla mutta jokin puuttui. Nimittäin tuo mies joka oli hänen vieressään. Jonathan nyökkäsi vastaukseksi ja pyysi tulemaan oikein lähelle.

Let me just kiss you