016 Evangelie Coleman

[willan]

Informaatiota tulossa ehkä sitten joskus...

[willan]

// loupin kanssa oli tarkoitus jatkaa tuolta Club Gentryn puolelta.

Evangelie käveli käytävää pitkin. Jossakin kauempana valo välkähteli epämääräisenä. Ehkäpä siitä voisi mainita huomenna aamulla hotellin henkilökunnalle. Tummaverikkö vilkaisi olkansa ylitse ja sipaisi samalla kasvoilleen valahtaneen hiussuortuvan takaisin omalla paikalleen. Katse siirtyi takaisin kengän kärkiin, mutta käväisi sitten nopeasti Gentryltä tarttuneeseen saattajaan, Samiin. Jokin miehessä tuntui häiritsevän, mutta samalla taas jokin kiehtoi niin kovasti. Vahingossa nainen hipaisi Samin kättä, mutta ei nähnyt syytä pyydellä sitä anteeksi. Miksi olisi? Jos toinen luuli sen olevan tarkoituksellinen teko, niin sitten luulisi.

Matka huoneen numero 016 ovelle tuntui pitkältä kuin New Yorkin maratooni. Lopulta kumminkin Evangelie pysähtyi oven eteen ja kaivoi avainkortin pienestä laukustaan. Että kaipaan avaimia. Hän sujautti muoviliuskan lukijaan ja hetken venkslaamisen jälkeen jo niin tutuksi käynyt vaimea naksahdus kuului. Evangelie kääntyi miehen puoleen ja hymyili tälle säteilevästi. "Kiitos nyt saattamisesta!" Naisen katse pysytteli toisen silmissä ja sormet pyörittelivät avainkorttia. "Pyytäisin sinut sisään, mutta kun sinun..." Evangelie jätti lopun miehen täytettäväksi. Ehkä nyt olisi hyvä aika siirtyä huoneen puolelle ja päästää mies hakemaan siskoaan. Tummaverikkö ei kumminkaan tehnyt elettäkään astuakseen oven toiselle puolelle.

[louppi]

Kiltisti mies käveli hieman Evangelien jäljessä, ehkä puoli askelta tämän takana ja näytti tyytyväiseltä kaikin puolin. Tuntiessaan kosketuksen kädessään Jude hymähti, tuskin kuuluvasti, ja siirsi katseensa naisen niskaan ja tummiin hiuksiin, jotka kiiltelivät käytävän valaistuksessa - hän vaikutti täydelliseltä tuttavuudelta. Samassa toinen pysähtyi ja välttääkseen yhteentörmäyksen mies siirtyi sujuvasti hieman sivummalle.

Ei ole ehkä parempaa kuin vastaanottaa tajunnanräjäyttävä hymy. Jude ei voinut olla vastaamatta siihen saatika katsomassa Evangelieta silmiin vilkaistessaan ensin lakattuja kynsiä, joita vasten avainkortti pyöriessään ajoittain napsahteli. Mutta kun sinun... Mies kallisti päätään - ihan vähän vain, jottei näyttäisi typerältä. Ajattelematta sen enempää, jaksamatta enää odottaa, Marvel nojautui aavistuksen painaakseen suudelman toisen huulille. Se ei ollut ahne, melko varovainen itse asiassa, ihan sopiva antaa sellaiselle, kenet on tuntenut ehkä muutaman tunnin ajan.

[willan]

Evangelie tunsi miehen katseen niskassaan, muttei antanut sen häiritä, miksi olisi? Illan tapahtumat jokseenkin huvittivat naista. Kuinka todennäköistä nyt muka oli, että sattuisi törmäämään toiseen toimittajaan hotellissa? No, hyvä on. Olihan se mahdollisuus toki aina olemassa, mutta silti ajatus tuntui melko mahdottomalta ja huvittavalla. Liian täydellinen ollakseen totta. Herttaisen yhdentekevää.

Kaksikon ylle oli laskeutunut hiljaisuus. Ei, se ei ollut kiusallinen, kuten yleensä toisilleen melkein vieraiden ihmisten yllä tuntui vallitsevan. Se oli ehkä hieman odottava. Evangelie piti katseensa miehen silmissä ja tutki niitä hetken ennen kuin vilkaisi käytävän toiseen päähän. Katse palasi naisen tahtomattakin miehen silmiin, hymy tavoitti kasvot alta aikayksikön. Nainen ei todellakaan tiennyt mitä olisi sanonut, mutta täytyikö tälläisessä tilanteessa ylipäätään sanoa mitään? Sormet pyörittelivät entistä ripeämmin avain korttia ympäri, kunnes tummaverikkö pakotti itsensä lopettamaan täysin turhanpäiväisen toiminnon. Juuri kun nainen oli toteamassa hyvät yöt ja astumassa huoneensa puolelle, tunsi hän miehen huulet omillaan. Evangelie meinasi ensin perääntyä, mutta mitä menetettävää hänellä muka oli? Niinpä nainen tuli toisiin aatoksiin ja vastasi suudelmaan ensin hieman empien, mutta rohkaistui sitten. Vasen käsi nousi miehen poskelle ja oikea puolestaan piteli edelleen muoviliuskaa.

Evangelie irrottautui suudelmasta ja katsahti miestä silmiin. "Haluatko tulla sisälle?"

[louppi]

Oli ehkä turha tehdä enää selväksi sitä, ettei Jude ollut tämän jälkeen menossa kuljettelemaan siskoaan ympäri Losia. Hänellä oli aivan muut suunnitelmat loppuillan varalle.

Jude taisi itsekin yllättyä hieman siitä helpotuksen tunteesta, joka täytti hänet naisen vastatessa suudelmaan. Se hetki oli kriittisten hetkien kärkikolmikossa - niin se aina tuppasi menemään. Ilmaistakseen onnellisuutensa mies hymyili, nojasi toisella kädellään ovenpieleen ja nautti kutkuttelevasta tunteesta jossain vatsansa pohjalla. "Toki", vastasi hän empimättä, pyöräytti Evangelien ympäri ja ohjasi naisen sisälle hotellihuoneeseen painaen kevyen suudelman tämän niskalle. Jalallaan Jude työnsi oven varovasti kiinni, itseään luonnollisesti hilliten. Tapaus oli parasta, mitä hänelle oli vähän aikaan tapahtunut: samantyyppinen kuin ne kaikki muutkin, mutta tällä kertaa vastapuolessa oli jotakin sellaista, mikä sai herra Marvelin epänormaalin... Käyttäisimmekö sanaa... Halukkaaksi.

Seuraavat sekunnit Jude käytti toisen tarkkailuun ja pohti, miksi hän oli taas tekemässä sitä, minkä lupasi lopettaa. Juuri tästä syystä: koskaan ei tiedä, milloin se ihon kananlihalle saava brunette sattuu suostumaan keskustelemaan kanssasi ja pyytää sinut sisälle hotellihuoneeseensa.

[willan]

Evangelien kasvoille kohosi hymy, ehkä onnellinen tai ehkä ei sittenkään. Nainen piti katseensa toisen silmissä koko sen ajan, kunnes tämä vastasi hänen aiemmin esittämään kysymykseen. Vastaus tuli täysin empimättä ja muutaman sekunnin ajan Evangeliesta tuntui kuin kysymys olisi ollut täysin itsestäänselvyys. Hieman hämmentyneenä yllättävän ripeästä toiminnasta tummaverikkö ei tajunnut mitään muuta kuin sen, että oli päätynyt hotellihuoneeseensa, jonne valoa loi vain pienessä kulmauksessa oleva lamppu. Hän oli jättänyt sen tarkoituksella päälle, olihan se nyt kovin turhauttavaa ja ikävää alkaa hapuilla pilkkopimeässä huoneessa valokatkaisijaa. Samassa selän takana oleva ovi päästi vain pienen hennon pamahduksen sulkeutuessaan. Evangelie käännähti ympäri, kallisti aavistuksen verran päätään ja kurtisti kulmiaan hienoisesti. Hän ei voinut olla virnistämättä jokseenkin ilkikurisesti, tosin mokoma häipyi kasvoilta alta aikayksikön, kun nainen vilkaisi ympärilleen.

"Pahoittelen, että tämä huone näyttää lähinnä... no, kaaokselta." Brunette virnisti uudemman kerran, nyrpisti hieman nenäänsä ja kohautti olkiaan avuttomasti, mutta jokseenkin välinpitämättömästi ja huolettomasti. Aivan kuin huoneen siisteys ei olisi liikuttanut häntä pätkän vertaa, toisaalta eihän se kiinnostanutkaan, ainakaan tällä hetkellä. Jos totta puhumme huone ei näyttänyt pelkästään kaaokselta vaan lähinnä samalta kuin Hiroshima pommitusten jälkeen; tyhjiä matkalaukkuja siellä täällä, useampi kenkälaatikko makasi lattialla odottaen, että joku suvaitsisi nostaa ne oikealla paikalleen ja ties kuinka monta vaatekappaletta pitkin poikin lattia, sohvia ja pöytiä. "Mutta väliäkö sillä." Evangelie astui askeleen lähemmäs miestä ja katsahti tätä silmiin kysyvästi, mutta ei hän tältä mitään vastausta olettanut. Hän tunsi toisen lämpimän hengityksen kasvoillaan, mutta samaan aikaan epävarmuus alkoi kalvaa sisintä. Nainen henkäisi syvään ja hymyili säteilevästi, painaen sitten suudelman toisen huulille. Tummaverikkö vei toisen kätensä Samin niskan taakse, mutta lähti sitten liu'uttamaan kättään tämän rintaa pitkin.

[louppi]

Huoneen siistiä epäsiisteyttä ei voinut olla panematta merkille, mutta Jude piti naamansa peruslukemilla, ihannoivan katseensa naisessa (naista piti aina yrittää katsoa mahdollisimman palvovasti, he ansaitsevat sen) eikä maininnut asiasta mitään eikä aikonutkaan, mutta kun Evangelie itse otti asian esille, jotain siihen oli pakko sanoa. "Ei hätää, se on okei", Jude sanoi lempeään sävyyn vilkaisten vieressä lojuvaa avointa kenkälaatikkoa, jossa lepäsivät mitä upeimmat espanjalaiset kaunottaret. Näky sai miehen sydämen suorastaan väräjämään.

Kun nainen malttoi taas lähestyä häntä, Jude kohotti katseensa tähän ja vastasi toisen mielettömän kauniilla hymyllä maustettuun suudelmaan. Enää mies ei kyennyt hillitsemään käsiään, vaan päätti ruveta vähentämään vaatetta tunnelman uhkaavasti tiivistyessä - naiselta ensin, tietysti.