Post by alexandria on Jan 12, 2008 18:53:30 GMT 2
Vedettävän matkalaukun pienet pyörät nirskuivat Iriksen kiskoessa sitä perässään astellessaan käytävää pitkin. Hän avasi hotellihuoneensa oven ja astuessaan sisään napsautti valot päälle. Iris jätti tummansinisen matkalaukkunsa pieneen eteiseen ja otti kengät pois. Hän asteli sisään yhdistettyyn olo- ja makuuhuoneeseen. Pieni hymynkare nousi punatuille huulille - huonehan oli kodikkaampi kuin hän oli odottanutkaan.
Nainen riisui takkinsa ja nosti matkalaukkunsa sängylle. Iris otti laukusta kuvan, joka oli kehystetty lämpimänruskein kehyksin. Kuvassa hymyili hänen tällä hetkellä nelivuotias tyttärensä kolmivuotissyntymäpäivänään. Tytöllä oli vaaleat kiharat kutrit ja syvät hymykuopat. Iris sipaisi sormellaan kuvaa ja laski sen pöydälle. Kehyksiin oli kaiverrettu kultaisin kirjaimin Fredrica. Pieni kyynel vierähti Iriksen poskelle ja hän kirosi mielessään sen tuhannen kerran, miten tyhmä hän olikaan ollut. Hänen aikaisemmat päihdeongelmat olivat päättyneet siihen, että Fredrican huoltajuuden sai lapsen isä, ja he asuivat edelleen Pariisissa. Iris näki tyttöään todella harvoin.
Hän yritti rohkaista mieltään ja hymyillä. Nyt ei ollut aika surkutteluille. Iris oli aloittamassa uutta elämää uudessa kaupungissa. Parempaa elämää. Vaikka päihderiippuvuudet takoivat päätä joka ikinen päivä, hän yritti olla vahva. Vaikkei koskaan pääsisikään niistä irti.
Iris purki laukkunsa loppuun, asetti vaatteet kaappiin ja vajosi pehmeälle sohvalle napsauttaen television auki. Hän otti baarikaapista pienen lasillisen viiniä ja yritti rentoutua. Kyllä hän yhden viinilasillisen kestäisi helposti.
All my life I've stumbled in the dark
Reaching out but finding only air
Air and space, space and time
Time and faith never seem to collide
In the distance I heard you breathe
I called out your name in a silent scream
Nainen riisui takkinsa ja nosti matkalaukkunsa sängylle. Iris otti laukusta kuvan, joka oli kehystetty lämpimänruskein kehyksin. Kuvassa hymyili hänen tällä hetkellä nelivuotias tyttärensä kolmivuotissyntymäpäivänään. Tytöllä oli vaaleat kiharat kutrit ja syvät hymykuopat. Iris sipaisi sormellaan kuvaa ja laski sen pöydälle. Kehyksiin oli kaiverrettu kultaisin kirjaimin Fredrica. Pieni kyynel vierähti Iriksen poskelle ja hän kirosi mielessään sen tuhannen kerran, miten tyhmä hän olikaan ollut. Hänen aikaisemmat päihdeongelmat olivat päättyneet siihen, että Fredrican huoltajuuden sai lapsen isä, ja he asuivat edelleen Pariisissa. Iris näki tyttöään todella harvoin.
Hän yritti rohkaista mieltään ja hymyillä. Nyt ei ollut aika surkutteluille. Iris oli aloittamassa uutta elämää uudessa kaupungissa. Parempaa elämää. Vaikka päihderiippuvuudet takoivat päätä joka ikinen päivä, hän yritti olla vahva. Vaikkei koskaan pääsisikään niistä irti.
Iris purki laukkunsa loppuun, asetti vaatteet kaappiin ja vajosi pehmeälle sohvalle napsauttaen television auki. Hän otti baarikaapista pienen lasillisen viiniä ja yritti rentoutua. Kyllä hän yhden viinilasillisen kestäisi helposti.
All my life I've stumbled in the dark
Reaching out but finding only air
Air and space, space and time
Time and faith never seem to collide
In the distance I heard you breathe
I called out your name in a silent scream