|
|
Post by kakuro on Apr 29, 2007 11:38:59 GMT 2
Huoneen ovi aukesi ja avasi nakyman huoneeseen, joka ei ollut yhtaan erilainen verrattuna kaikkiin muihin hotellin huoneisiin, mutta joka kuitenkin erosi muista huoneista silla, ettei huoneesta loytynyt mitaan sen asukkaalle kuuluvaa. Okei, ehka kuitenkin jotain. Sohvalla oli hyvin vanhannakoinen urheilukassi, joka sisalsi kaiken Jimmyn omaisuuden. Melkein kaiken, toisella nojatuolilla lojui nimittain kitara - sekin hyvin vanhannakoinen ja kulunut. Ostettu viidella dollarilla joltain katukauppiaalta. Ei se edes soinut kunnolla, mutta oli sentaan jotain.
Jimmy kaveli suoraan keittionurkkaukseen ja otti kaapista kattilan ja muita tarvittavia valineita spagetin ja jauhelihakastikkeen tekoon. Dwight kylla tiesi huoneen jo ennestaan ja osasi tulla itse sisalle. Ruokatarvikkeita Jimmylla ei juurikaan ollut, mutta ehka juuri ja juuri sopivat aineet valmistaa spagetti bolognese. Spagettia loytyi, jauhelihaa loytyi - se olisikin mennyt seuraavana paivana syomakelvottomaksi... Tarvittavat mausteet loytyi. Vain juusto puuttui.
Jimmy alkoi valmistamaan spagettia ja vilkaisi sohvalla lojuvaa kassia ja sen jalkeen Dwightia. "En katsonut tarpeekseni purkaa laukkua. Sita ei tieda millon taas koittaa lahto jonnekin..." mies tuhahti. Oli tottunut elamaan aika saannotonta elamaa... Haluaisi myos asettua johonkin aloillensa, mutta LA:ssa se ei tulisi onnistumaan.
|
|
|
|
Post by korppi on Apr 29, 2007 11:55:45 GMT 2
Dwight seurasi miestä sisälle huoneeseen, ripusti pitkän nahkatakkinsa eteisen naulaan. Nojatuolilla lojuva kitara veti sen ilmeen mietteliääksi. Se muistutti jostain, hän ei vain saanut päähänsä mistä. Hän istahti vapaana olevalle nojatuolille, pörrötti aina vain yhtä vaaleaa tukkaansa. Katse kiersi huoneen läpi päätyen sitten keittiönurkassa hyörivään mieheen. Oli ehkä parempi olla menemättä sotkemaan sinne sekaan, kun tilaa oli muutenkin vähän. Eiköhän Jimmy saisi spagetit loihdittua ilman hänen apuaankin.
Nainen nyökkäsi vastaukseksi. Kiertolaiselämää. Keuhkoissa poltteli, ummisti silmänsä hetkeksi ja veti muutamaan kertaan syvään henkeä. Tällaista se oli. Samassa se muisti mitä kitara oli sen mieleen tuonut. "Hei, mun täytyy tuoda sulle yks juttu." Aito hymy. Takki jäi naulakkoon, kun se poistui huoneesta.
Un moment plus tard.
Dee tuli takaisin huoneeseen kädessään julmetun hieno, selkeää käsityötä oleva kitara. "Tää on varmaan sun?" Naurahdus, hän ojensi kitaraa omistajaansa kohti. Siellä se oli ollut hänen sänkynsä alla. Oli mitä luultavimmin aivan kamalassa vireessä, kielten vaihtokin voisi olla paikallaan. Mutta joka tapauksessa se oli täysin kunnossa. Ei naarmuakaan. Sitä oli pidetty kuin kukkaa kämmenellä siihen asti, kunnes sen olemassa olo oli unohtunut ja se oli jäänyt muumioitumaan sängyn alle. Vähän pölyä.
|
|
|
|
Post by kakuro on Apr 29, 2007 12:29:47 GMT 2
Spagetti sai jaada valmistumaan ja Jimmy siirtyi jauhelihan kimppuun. Dwight sanoi jotain, Jimmy ei kuullut mita. Ja pian nainen oli jo kadonnut huoneesta. Mies hymahti ja jatkoi jauhelihan tekoa. Oli kai unohtanut jotain. Tai muistanut, miten vain.
Dwight oli ollut hetken pois ja jauheliha alkoi nayttaa jo kovin hyvalta. Aikoikohan se nainen tulla syomaan vai ei? No, herkulliset tuoksut olivat tayttaneet pienen hotellihuoneen ja Jimmyn alkoi tulla nalka. Milloinhan viimeksi sita olikaan tullut syotya ihan kunnolla... Roskakori oli tayttynyt erilaisista take away -paikkojen paketeista. Oli kaikkea kiinalaisesta mcdonaldsiin.
Ovi kavi ja Jimmy tiesi Dwightin tulleen takaisin. Han kaantyi ja tormasi kovin yllattavaan nakyyn. Kitaraansa. Han hymahti, palasi takaisin hellan aarelle. "Ma annoin sen sulle." mies totesi vain ja ajatteli asian olevan silla kasitelty. Se on sun kitaras nyt. Ma en halua sita enaa. Pida se. Miten sen olisi voinut oikein sanoa. Jimmy ei halunnut enaa sita kitaraa, joka kantoi niin paljon kipeita muistoja mukanaan.
Jimmy otti kaapista kaksi lautasta ja alkoi annostella spagettia ja jauhelihakastiketta. 'Hiton parmesaanijuusto...' han kirosi katsellessaan hieman tylsannakoisia annoksia. Juusto olisi kruunannut kaiken. Viela lasit - tarjolla oli vain vetta, viimeisetkin viinit ja viinat oli jo juotu pois - ja aseet. Han vilkaisi Dwightia ja ojensi lautasen naista kohti.
|
|
|
|
Post by korppi on Apr 29, 2007 12:44:12 GMT 2
Jimmyn reaktio oli kieltämättä sangen yllättävä. "Mä ajattelin et.. noh, ihan sama." Eipä kitara häntäkään kovin kauaa enää palvelisi. Mihin se joutuisi sen jälkeen? Hän oli istahtanut nojatuoliin, kitara nojasi toiseen tuoliin. Jos se vaikka vahingossa jäisikin siihen. Miksi ilmapiiri oli niin .. epämukava? Jaa'a, hemmetin hyvä kysymys. Miksi he kiusasivat toisiaan näin? Mielessä pyöri kaikki mitä ikinä olikin sattunut tässä huoneessa. Ja muuallakin. Ei näin.
Hän otti vastaan miehen ojentaman lautasen pienesti hymyillen. Edelliskerralla samoissa merkeissä tunnelma oli ollut aivan toisenlainen. Mikseivät he vain voineet matkustaa aikakoneella takaisin? Nyt loppu se itsesääli sitten, kiitos. Halu paeta. Hiljaisuus. Aterimien hiljainen kolina posliinilautasia vasten. On paha tapa puhua ruoka suussa.
|
|
|
|
Post by kakuro on Apr 29, 2007 13:10:41 GMT 2
Jimmy soi spagettiaan katse lautasessa. Olisi pitanyt sanoa jotain, mutta oikeita sanoja ei loytynyt. Miksi sen piti olla niin vaikeaa? Miksi oli niin vaikeaa unohtaa menneet ja jatkaa elamaansa. "Ei taa ihan niin hyvaa oo ku viimeksi..." Jimmy rikkoi hiljaisuuden ja loi vaivautuneen hymyn Dwightiin, siirtaen katseensa kuitenkin nopeasti takaisin ruokaansa. Oli huono idea puhua siita, viime kerrasta. Spagetti bolognese ala J. Martin. Mikaan ei ollut niin hyvaa tai hyvin kuin viimeksi naissa merkeissa. Seka Jimmy etta Dwight olivat muuttuneet. Molempien elamat olivat heittaneet niin monia kertoja isoja kuperkeikkoja, ettei takaisin ollut enaa palaamista.
Jimmy katsoi Dwightia ja oli jo kysymaisillaan talta, miksi tunnelma oli niin vaivautunut, miksei kumpikaan voinut kayttaytya normaalisti. Ystaviahan tassa oltiin. Mutta vain vilkaisu Dwightiin sai Jimmyn hiljenemaan. Mita kaikkea he olivatkaan kokeneet yhdessa. Ei kai voinutkaan vaatia, etta voitaisiin palata lampimaan ystavyyteen ilman minkaanlaisia vaikeuksia. Olikohan se edes mahdollistakaan?
|
|
|
|
Post by korppi on Apr 29, 2007 13:25:11 GMT 2
Pitkähihainen paita peitti kyynärtaipeet. Jimmy ei välttämättä katsoisi asiaa hyvällä. Vai olisiko sillä edes mitään väliä? Jokin kylmä hupsahti naisen sisällä. Sillä ei olisi mitään väliä. "Mm. Ei näin hyvää pasta polognesea kuitenkaan usein tule vastaan", pieni hymyntapainen. Se puhui totta. Mikä tarve sillä olisi mielistellä? Välillä katse käväisi miehessä. Sille oli kasvanut taas tukka. Ilmeisesti se oli parantunut. Oliko kasvoihin ilmestynyt muutama ryppy vai kuvitteliko hän vain?
"Ootko sä kuullut Bo'sta mitään?" Hyvä! Yhteiset tuttavat ovat aina takuuvarma puheenaihe. Säälittävää. Spagettia oli vielä muutama lusikallinen. Entä sitten kun se loppuisi? Pitäisikö sitä vain poistua paikalta? Lopettaa tämä säälittävä kituutus.
|
|
|
|
Post by kakuro on Apr 29, 2007 13:55:10 GMT 2
Dwightin kysymys sai Jimmyn melkein tukehtumispisteeseen asti. Pastat vaaraan kurkkuun. Hetken hiljaisuus, Jimmy mietti mita sanoa. "En oo kuullu. Tai siis... Niin." Totuus? Bo ei juurikaan puhu enaa Jimmylle. Ei kysele kuulumisia, pyyda kaymaan. Ei kestanyt kauaa kun huhu Jimmyn kuolleista nousemisesta kiiri Bo'n baarin asiakkaiden korviin. Ja baarin nimi oli J. Martin, seinilla kuvia tasta kuolleesta kitaristista. Muistokirjoituksia. Bo oli selvastikin kovemman luokan valehtelija, niin asiakkaat totesivat toisilleen ja niin baari menetti suuren osan asiakkaistaan.
Jimmy kauhoi loputkin ruuat suuhunsa ja katsoi Dwightia odottavana. Sen piti loppua. Hei hei nahdaan taas. Eika ikina enaa tormata. Saalittavaa. Jimmy vei lautasensa keittioon ja nojasi hetken tiskialtaan reunaan. Puisteli paataan hiljaa, vaivihkaa, palasi takaisin olohuoneeseen. Istui nojatuolille, nappasi vanhan kitaransa ja nappaili muutamia kauniita savelia. Se soi niin paljon paremmin verrattuna tuohon uuteen ramaan. Ja jokaisen soinnun mukana se levitti kauniita ja kipeita muistoja Jimmyn mieleen...
|
|
|
|
Post by korppi on Apr 29, 2007 14:07:00 GMT 2
Nainen vain nyökkäsi vastaukseksi. Jimmyn reaktiot huomioonottaen kysymys ei ollut järin mieluisa. Samassa kuva Bo'n baarista muodostui naisen silmien eteen. Iso valokuva seinällä.. baarin nimeäminen uudelleen. Auts. Hautajaispuheet. Dwightin selkäpiitä karmi. Jamie. Mitäköhän sille kuului? Oliko se pitänyt yhteyttä Jimmyyn? Hän itse ei ollut ainakaan kuullut miehestä sanaakaan. heippa vain ja kiitos? Niinhän hän oli tehnyt. Poistunut sairaalasta omine nokkineen ja jättänyt miehen sinne.
Hän söi vielä loppuja, kun Jimmy palasi keittiön puolelta. Ahdistus. Äänetön pyyntö poistua paikalta? Dwight nousi tyhjän lautasen kanssa, vei sen keittiön puolelle. Olohuoneen puolelta kuului soittoa. Se sai naisen pysähtymään hetkeksi. "Noinko sä käyttäydyt kun toinen tunnustaa sulle rakkautensa?" Sanat kaikuivat päässä. Se puri hampaitaan yhteen, kääntyi ympäri. Otti muutaman askelen lähemmäs sanomatta mitään, jäi nojailemaan seinää vasten. Painu nyt hiiteen täältä, tajuatko.
oliko ennen kaikki paremmin
mistäpä mä sen tietäisin
maailman muutuvan sanotaan
kuitenkin tullaan ja kadotaan
|
|
|
|
Post by kakuro on May 1, 2007 9:55:29 GMT 2
Jimmy ei tiennyt itsekaan mita soitti. Varmaan jotain vanhaa Papercutsien biisia. Tiesikohan bandin pojat Jimmyn valekuolemasta? Heidan taytyi tietaa, Bo oli varmasti kertonut. Biisi vaihtui yllattaen. Deen taytyi muistaa se, olihan Jimmy aikoinaan tunnustanut rakkautensa Deelle sen valityksella. Miehen sormet hyvailivat kitaran kielia. Voi kuinka han olikaan kaivannut sita tunnetta jonka sen vanhan kitaran soittaminen sai hanessa aikaan.
Yhtakkia han lopetti. Kannykka soi olohuoneen televisiotasolla. Joku Nokian kannykoiden, niissa valmiiksi oleva soittaani jota Jimmy ei koskaan jaksanut vaihtaa. Tuntematon numero. "Jimmy." mies vastasi laittaean samalla kitaran nojaamaan tasoa vasten. "Ulos sielta!" miesaani huusi. Taustalta kuului selvia juoksuaskeleita. Sama mies huusi jollekin toiselle, Jimmy ei saanut sanoista selvaa. Ei tosin kuunnellutkaan, mies oli valahtanut korviaan myoten valkoiseksi. "Etko sa kuullu! Haivy huoneestas ja vahan akkia!" kuului taas. Jimmy oli jo tunnistanut miehen. Niklas, US WITSEC'sta. Mukava ruotsalainen mies, toisinaan hieman totinen.
Jimmy katsoi Deeta valkoisena, nousi ylos tuolilta ja tarttui naisen kateen. "Ei oo aikaa selittaa, mut nyt taytyis juosta." han yritti selvittaa Deelle nopeasti juostessaan samalla Dwightia perassaan raahaten ovelle ja suoraan ovelta kaytavaa pitkin paloportaisiin. "Ei hissille." han puuskahti jo ennen kuin Dee olisi ehtinyt edes ajatellakaan sita.
Valittamatta siita halusiko Dee mukaan vai ei, Jimmy kuljetti naisen autohalliin. "Onko sulla Ninjan avaimia?" Pian tuon kysymyksen jalkeen kuului selvastikin rajahdykseksi havaittava pamaus. Se tuntui tulevan jostain heidan ylapuoleltaan, mutta kuitenkin turvallisen valimatkan paasta. Jimmy tiesi kylla missa oli rajahtanyt. Sadasosasekunnin ajan han mietti mita kaikkea oli jattanyt huoneeseensa. Mutta se ei ollut nyt tarkeaa. Tarkeaa oli paasta pois hotellilta ja vahan vikkelaan.
|
|
