|
Post by korppi on Aug 28, 2007 21:13:57 GMT 2
"Parhaanne ei siinä suhteessa ole kovin onnistunut", Carmen kuittasi, nosti hänkin lasin huulilleen. Täyteläinen, pitkään kypsytetty, marjainen.. "Harjoituksista. Huomen illalla on ennakko", nainen vastasi Aidanin uteluihin, kääntyi miehen puoleen. "Teatteria", hän vielä täydensi vinosti hymyillen. Tämän illan peruutus oli kyllä tosiaan tullut kreivin aikaan.
Miksi kosketus sai hänet pidättämään henkeään? Carmen mutristi suutaan. Jollei kulma kohta lakkaisi vuotamasta hän joutuisi pahimmassa tapauksessa lähteä liimauttamaan tai tikkauttamaan sen. Ajatuskin puistatti. Sairaalan steriiliys. Ensiavun pitkät jonot. "Arvatekseni ette kovinkaan paljon", nainen vastasi arvatenkin retoriseksi tarkoitettuun kysymykseen sävyllä, jota oli hankala tulkita. Hän ummisti silmänsä hetkeksi, oli laskenut lasin ja pyyhkeen sohvapöydälle ja venytteli käsiään.
The walls around me, eyes surround me, feed my fear again. I must be freed or I will die before the harvest moon, my friend.
|
|
|
Post by louppi on Aug 29, 2007 16:42:07 GMT 2
- "Liika on aina liikaa", Jude hymähti pehmeästi selittämättä miesten aivotoiminnan vajavaisuudesta ja kaikkea muuta kuin laajasta tunneskaalasta. Siitä kääntyi aina niin ahdistava keskustelu. "Ah, sille alalle pääsevät vain parhaat." Hän puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä, uskokaa huviksenne.
Olisi voinut ehkä kuvitella miehen tekevän jotain muutakin, kuin viattoman verinoron pois pyyhkäisyn, mutta näin ei käynyt. Oikeastaan Jude ei itsekään tiennyt, miksi, kun kerta tilanne olisi ollut niin oiva ja vain parilla oikealla liikkellä saavutettavista. Vaan ei, hän joi viinilasinsa tyhjäksi, laski sen sohvapöydälle ja käänsi katseensa Carmeniin antaen hetken hiljaisuuden laskeutua kaksikon ylle. Judea se ei saanut ollenkaan vaivautuneeksi. "Mihin asti aiotte urallenne pyrkiä? Huipulle - vai oletteko jo siellä?" hän esitti kysymyksen hymynhäive kasvoillaan.
|
|
|
Post by korppi on Aug 29, 2007 16:54:54 GMT 2
Imartelua? Carmen hymähti jotain positiivisen ja negatiivisen välimaastosta. Niinhän se oli. Teatterikorkeaan pääsi vain murto-osa kaikista halukkaista. Hän oli ollut niiden onnellisten joukossa muutaman yrityksen jälkeen. Nainen nosti viinilasin takaisin käteensä, joi pitkän kulauksen vaan ei kuitenkaan loppuun asti.
"Pisteeseen jolloin ei enää tarvitse iloita kiinnityksestä laitosteatterille vaan voi työskennellä freelancerina kuitenkin niin, että hommia on takuuvarmasti. Mutta ei elokuvabisneksessä." Carmenin mainitessa elokuvabisneksen äänenpaino antoi ilmi hieman halveksivankin sävyn. "Teatteri on vuorovaikutusta. Sä näet yleisön. Sä olet niiden edessä lavalla, et kylmässä televisioruudussa." Nyt lasi tyhjeni, hän laski sen sohvapöydälle. "Mitä teet työksesi?" Small talk, vastakysymys. Aito kiinnostus.
|
|
|
Post by louppi on Aug 29, 2007 17:06:32 GMT 2
Juden kulman painuivat kurttuun Carmenin ladellessa uratoiveensa. Se oli kuin suoraan kirjasta. "Aika kunnianhimoista. Pieni prosentti pääsee tuolle tasolle, mutta miksipä ei", hän kohautti olkiaan neutraaliin sävyyn, vaikkakin myöntäen mahdollisuuden. "Totta, mutta elokuvien parissa työskentely ei välttämättä tarkoita Hollywoodkassamagneetteja, kai te sen ymmärrätte?" hän huomautti. "Niin sanotut taide-elokuvat ovat todellisia aarteita, niiden sanomaa jokainen kaipaa. En väitä, etteikö teatterista saisi samanlaista taidepläjäystä, joka avaa silmät, mutta elokuva on niin paljon muutakin kuin Hollywoodia."
Tulihan se sieltä. Kysymys, jonka Marvel olisi samantien voinut poistaa kaikista näin pidät keskustelua yllä -oppaista. Ainakin niinä hetkinä, kun se osoitettaisiin hänelle. Vaan Judella oli vastaus valmiina, ei liiallista empimistä, samanlaista kuin nimeä mietittäessä, mutta vastaus ei kuitenkaan tullut kuin apteekin hyllyltä. Ihan vain siksi, ettei se vaikuttaisi harjoitellulta. "Kirjoitan kolumnia. En ole ollut mukana kovin kauaa, mutta alan pikku hiljaa tottua siihen, että päivät menevät sen miettimiseen, mitä kirjoittaisi seuraavaksi", hän naurahti käheästi. "On aika toivotonta vain istuutua koneen ääreen ja alkaa pohtimaan kulunutta viikkoa tai kuukautta. Ei siinä pysy perällä ajatuksissaan."
|
|
|
Post by korppi on Aug 30, 2007 20:19:34 GMT 2
"Sä kysyit mihin mä pyrin ja mä vastasin. Mihin muualle kannattaa pyrkiä kuin huipulle?" Kulmakoho, ivaan taittuva hymyntapainen. "Ei välttämättä, mutta se vaara on olemassa." Naurahdus. Tämähän meni mielenkiintoiseksi. Mies oli mitä ilmeisimmin tutustunut alaan. Ehkä hänellä oli tuttuja sen parissa. Tai ehkäpä hän jopa itse näyttelijä? Edellisen vaihtoehdon tosin tyrmäsi Aidanin vastaus Carmenin kysymykseen. Mies olikin kolumnisti. "Mille lehdelle?" Kiinnostus heräsi väistämättä. Journalismi oli ollut myös yksi vaihtoehto silloin, kun nainen oli aikanaan tulevaisuuttaan pohtinut. Toden sanoen hän oli jopa käynyt yhteiskuntatieteellisen pääsykokeissa, mutta ei se sitten ollutkaan ollut ihan sitä, mitä hän oli hakenut. Niinpä seuraavana vuonna pääsykokeet olivat avanneet ovet toisaalle.
|
|
|
Post by louppi on Sept 1, 2007 11:25:48 GMT 2
Juotuaan lasinsa tyhjäksi hän nousi ja nappasi viinipullon pöydältä käsiensä pyöritykseen. "Shuffle", Jude vastasi lähtiessään viemään pulloa takaisin paikalleen. "Keskiluokan menekki, turhankin suorasanaisesti kantaaottava lehti. Työntekijät lähinnä boheemeja yliopistoälyköitä, jotka uivat kulttuuria tulvivassa meressä", hän koitti kuvailla ja laski viinipullon minimaalisen keittiön pöydälle. Ehkä mies oli itsekin häkeltynyt siitä, mistä kaikki tämä tieto oli vedetty. Hänen kätensä siirtyivät farkkujen taskuihin miehen kävellessä Carmenin taa. "Mitä jos lähtisimme hakemaan sinulle uutta avainta? Mun tekee mieli päivittää käsitys hotellielämästä, en ole vähään aikaan pyörinyt paikan tiloissa."
Jude nappasi takkinsa ja kaulahuivinsa puisesta naulakosta ja pukeutui sujuvasti parilla liikkeellä.
|
|
|
Post by korppi on Sept 2, 2007 12:54:17 GMT 2
Joo ne meni ja sai uuden avaimen. Kiitos.
|
|