|
|
Post by louppi on Aug 26, 2007 18:28:28 GMT 2
Maailma oli oikeasti hieman kallellaan, mutta Jude ei ikinä käsittänyt, oliko hänen oma elämänsä mallillaan vai ei. Nyt ei ei ollut. Heidi, hänen siskonsa, oli eräänä päivänä vain lähtenyt, jättänyt viestin, jossa hän kertoi poistuvansa kaupungista toistaiseksi, syystä tai toisesta. Tyttö oli ottanut vähän rahaa sisarusten yhteiseltä kannabistililtä - tällä sitä kutsuttiin - ja jättänyt listan ihmisistä, jotka olisivat halukkaita ostaan. Jude hankki, Heidi myi.
Kaiken lisäksi Marvel oli luvattoman rakastunut huoraan. Tämä ajatus vihlaisi aina yhtä ikävästi. Ei näyttänyt kovin hyvältä.
Ei hänen mieli juoda itseään känniin tehnyt. Yksi tupakka ja lasillinen viiniä riittäisi vallan mainiosti ja auttaisi ajattelemaan. Aski oli tyhjä, huoneesta löytyisi lisää. Jude huokasi raskaasti kävellessään kokolattiamattoa pitkin tumma villakangastakki päällään, kaulahuivi avattuna. Hän näytti hyvältä, mutta ei tuntenut itseään sellaiseksi.
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 26, 2007 18:37:05 GMT 2
Kokolattiamatto pehmensi korkojen kopseen. Carmen oli vetänyt punaisen tahriintuneen jakun yltään, keskittyi tuijottamaan vain jalkoihinsa niin, että oli vähällä törmätä vastaantulevaan mieheen. "Sori", hän vain hymähti pysähtymättä, väisti miehen katsetta. Ei ollut vaikea arvata miltä hän itse näytti. Silmäkulma jomotti armottomasti, kaulalla oleva puremajälki oli sentään lakannut vuotamasta.
Carmen pysähtyi ovelleen, jota koristi messinkinen laatta ja numerot 101. Hän kaivoi mustasta laukustaan avaimia, mikä tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä sillä hetkellä. Mittari alkoi taas kääntyä punaiselle.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 26, 2007 18:44:48 GMT 2
Jude hätkähti, sillä nainen tuntui ilmestyneen kuin tyhjästä. Hän jatkoi matkaansa vielä parin askeleen verran, mutta pysähtyi sitten, siirsi kätensä takkinsa taskuihin, ja pyörähti ympäri. "Anteeksi, mutta oletteko kunnossa?" Hän kysyi huolestuneella äänensävyllä, siirtyen hieman lähemmän naista ja vilkaisten tämän huoneen ovea - sen numeroa. Ne kolme numeroa Jude painoi mieleensä.
Tämä oli niin naurettavaa. Ei hän mahtanut itselleen mitään. Se tapahtui aina, hallitsemattomasti eikä sitä kyennyt estämään. "Voin hakea aulasta teille jotain, jos..." Jude aloitti, silmäillen varovasti naisen kasvoja. "Näyttää aika ikävältä."
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 26, 2007 18:54:35 GMT 2
Carmen sävähti kuullessaan miehen puhuvan. Se ei ollut sittenkään jatkanut matkaansa. Avaimet eivät ottaneet löytyäkseen. Tällaista se oli aina kun hän hermostui. Kaikki katosivat siihen maagiseen paikkaan nimeltä hukka. "En. Mutta eiköhän tää tästä", hän totesi kireään sävyyn, jatkoi laukun penkomista onnistuen sitten pudottamaan sen maahan. Sisältö levisi oikein iloisesti pitkin lattiaa. Nutturapäinen nainen sulki silmänsä hetkeksi, veti syvään henkeä ja puri hampaitaan yhteen. Itsepsyykkaus. Kyllä se tästä. Hän ei edes halunnut katsoa kelloa vain todetakseen harjoitusten alkavan taas tunnin päästä. Sitä ennen olisi hemmetisti tekemistä.
"Mä oletan, että näissä huoneissa on lääkekaapit. Ehkä sieltä löytyy tarvittavat.." Carmen mutisi, oli polvistunut lattialle ja haali tavaroitaan kasaan. "Tää ei ole todellista. Ne avaimet ei ole täällä", hän totesi ehkä lähinnä itselleen, kävi vielä läpi laukun jokaisen taskun ja yritti paniikinomaisesti muistella minne oli ne laittanut. Hän nousi ylös huultaan purren, nojasi seinään ja koetti pinnistellä pitääkseen halun huutaa, raivota ja itkeä sisällään.
The more we see
the less we understand.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 26, 2007 19:17:50 GMT 2
Täysin tyynenä mies seurasi hetken toisen melko suloista sekoilua eikä sanonut mitään. Ainakaan pariin minuuttiin. "Huoneenne lääkekaapista olisi apua, jos pääsisitte sinne", Jude virnisti tahattoman piruilevan oloisesti ja osoitti mieletöntä päättelykykyä, mikä huvitti häntä itseäänkin. Hän katseli naista, jonka piirteet ja aksentti kielivät jostain muusta kulttuurista. Toisessa oli hyvin paljon samaa kuin Juden edellisessä yhtä nopealiikkeisessä tuttavuudessa - jonka nimeä yllättäen hän ei millään kyennyt muistamaan - joten laskettuaan pikaisesti yhteenlaskun Marvel antoi itsensä ymmärtää naisen tulevan espanjasta tai vaihtoehtoisesti jostakin latinomaasta.
- "Joudun valitettavasti tarjoamaan apuani ja sanomaan, että sikäli mikäli jos haluatte siistiytyä ja lähteä sitten takaisin ihmisten ilmoille etsimään huoneenne avaimia, voitte käyttää huoneeni lääkekaappia - kun ilmeisesti siellä sellainen on", Jude puhui äärimmäisen pieni hymynhäive suupielessään. "Jos olette nopea."
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 26, 2007 19:27:27 GMT 2
"Käsittämättömän nokkelaa", Carmen totesi selvästi artikuloiden kulmat hieman kurtussa, katsoi nyt ensi kertaa miestä kunnolla silmiin. Hän hakeutui rooliin; tapa jolla selvisi hankalista tilanteista. Tai ainakin tapa, jolla sai viilennettyä tunteensa. Väsymys hiipi mielen perukoilla. "Joudun valitettavasti ottamaan tarjouksenne vastaan. (nopea kellon vilkaisu) Tempus fugit." Hänellä olisi täsmälleen tunti aikaa siistiytyä ja selviytyä takaisin teatterille. Puhtaat vaatteet olivat valitettavasti matkalaukuissa lukitun oven 101 takana, sille ei nyt yksinkertaisesti vain voinut mitään. Jos hän olisi nopea hän saattaisi keretä käymään respassa ja saamaan uuden avaimen ja vaihtamaan vaatteet, mutta se oli nyt erittäin epätodennäköistä.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 26, 2007 19:35:00 GMT 2
- "Eikö totta", Jude virnisti. "Kun teette noin", hän viittasi naisen kulmien kurtistamiseen ja yksitoikkoisen tasaiseen artikulointiin, "näytette... Tai antaa olla. Huoneeni on täällä", mies heilautti kättään sivuuttaen vajavaiseksi jääneen kommenttinsa ja lähti kävelemään suuntaan, jonne oli alun alkaenkin menossa. Hetken päästä hän pysähtyi ja otti taskustaan avaimen näyttäen sitä tuolle naiselle ilkikurinen ilme kasvoillaan. "Tässä minun, missä lie teidän." Jude nykäisi oven auki ja jäi odottamaan, että sipsakka espanjatar menisi ensin. "Löydätte varmaan vessan omin avuin."
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 26, 2007 19:42:59 GMT 2
Miehestä ei saanut selvää oliko tuo joltain näyttäminen ollut positiivista vai negatiivista, oliko sillä nyt oikeastaan edes mitään väliä. Carmenin poskilihakset kiristyivät hivenen miehen piruillessa avaimesta, mitään hän ei kuitenkaan sanonut. Hän astui miehen edellä sisään huoneeseen, vilkaisi olkansa yli. "Enköhän ja toivon, etten törmää siihen katastrofiin mikä hyvin usein valtaa miesten asuttamien huoneiden vessat", hän totesi ivaan taittuvaan sävyyn. Yllätyksekseen eli ei vessa oli kuitenkin harvinaisen siisti. Carmen tiputti laukun ja jakun pöntön kannelle, pysähtyi sitten katsomaan kasvojaan peilistä. Tuhojen pikainen arviointi. Se helvetin penikka. Silmäkulma oli aika lohduton näky. Turposikin mokoma. Ja särki.
Tämä tietäisi ylimääräistä työtä useammalle päivälle. Onneksi hän oli itsekin hyvä maskeeraaja, voisi tehdä pohjustuksen ennen teatterille lähtöä. Ehkä ne eturivissä huomaisivat jotain. Tai sitten ei. Työhön se ei kuitenkaan tulisi vaikuttamaan. Etenkään, kun huomenna olisi ensimmäinen ennakko.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 27, 2007 16:42:52 GMT 2
Hän odotti hetken, että nainen oli kadonnut kulmasta kylpyhuoneen puolelle, ja astui sitten itsekin sisään vilkaistuaan käytävälle vielä kerran - ei ketään - ja veti oven perässään kiinni. Jude riisui takkinsa ja huivinsa ja hyppäsi - melkein kirjaimellisesti - kengistään. "Saanko kysyä, kuka tai mikä kimppuunne kävi?" mies huikkasi avoimelle kylpyhuoneen ovelle kävellessään ohi, naisen kasvojen kuvajainen vilahti peilistä.
And the dogs were whistling a new tune
Jude sytytti tupakan, heitti zipponsa sohvapöydälle ja kiersi sohvan takaa avoimelle ikkunalle. Puhaltaessaan ensimmäiset savut mies vilkaisi sängylle ja koki mielettömän flashbackin, joka oli voimakkuudeltaa samaa tasoa kuin halleluja ensimmäinen jumaluuden kokeminen ja uskoon tulo joillekin. Väristys sai hänet naurahtamaan omituisesti eikä Jude hetkeen tunnistanut itseään siinä neuleessa. Hän kääntyi ympäri nojaillakseen ikkunalautaan. "Tapaamisemme oli hieman kehno, mutta ei ole liian myöhäistä korjata", Jude aloitti ja veti välissä syvät henkoset. Ihan rehellisesti sanoaksemme hän kelasi juuri sillä hetkellä erilaisia miesten etunimiä. Painoi kulmansa kurttuun huomatessaan, että aikaa nimen sanomiseen olisi enää kolme sekuntia. Kolmen sekunnin jälkeen hän paljastuisi. "Olen Aidan", mies viimein esitteli itsensä, juuri ajoissa itse asiassa. Jude puhalsi hiljaa, hieraisi niskaansa ja vaikutti aika uupuneelta.
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 27, 2007 19:04:28 GMT 2
"Saahan sitä aina kysyä.." Carmen vastasi eikä selkeästi välittänyt puhua asiasta sen enempää. Ehkä siinä oli joku nolouteenkin johtava konteksti. 'Kahvilassa yks teinityttö oli noussu vähän väärällä jalalla.' Ei välttämättä. Hän kaiveli seinässä olevasta lääkekaapista desifiointiainetta ja sidetaitoksia, värkkäsi hetken niiden kanssa ja putsasi irvistellen kaulalla olevan haavan, pyyhkäisi vielä varmuuden vuoksi silmäkulmankin. Sitten teipillä sidetaitos kaulalle ja ulos vessasta. Desifiontiaineen lemu oli tarttunut paitaan. Aistien adaptaatiota odotellessa.
Nainen pysähtyi olohuoneen suulle, korjasi nutturalta karanneen hiussuortuvan korvan taakse ja katsoi miestä mietteliäänä. Hän jäi kuuntelemaan kiinnostuneena miehen jatkoa. Mitä se mietti? 'Olen Aidan' Nimeään siis ilmeisesti. "Mä olen Carmen", C vastasi, kääntyi sitten pienen keittokomeron puoleen sen enempää lupia kysymättä, kyykistyi pakasteen puoleen ja onnistui kuin onnistuikin löytämään kylmäkallen. "Tuota olisko sulla jotain pyyhettä?" Kylmäkalle kun olisi niin kovin ilkeä laittaa paljasta ihoa vasten. Särky säteili silmäkulmasta takaraivoon ja hartioihin.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 27, 2007 19:56:35 GMT 2
Jude kohotti katseensa Carmenin ilmestyttyä hänen näkökenttänsä laitamille. "Hauska tutustua", hän sanoi rauhalliseen sävyyn pannen merkille naisen epäilevän oloisen ilmeen, joka oli kadonnut nanosekunnissa. Mies ei siihen erikoisemmin reagoinut, eihän hän sellaista huomannut. Tupakkaansa poltellen hän seuraili Carmenin säätöä ja paikkojen tonkimista hymynhäive suupielissään. Jude suoristautui eroen ikkunalaudan kukkakepin ammatista ja heitti tupakan ikkunasta pihalle. "Mhm, eiköhän", hän puhui venytellen sulkiessaan ikkunaa ja katosi kylpyhuoneeseen. Carmenin käsilaukku oli vielä siellä.
Olohuoneeseen hän palasi valkoinen käsipyyhe mukanaan ja kävi ojentamassa sen naiselle eikä voinut olla luomatta juuri sopivan pitkäksi venyvää katsetta Carmenin ruskeisiin silmiin. "Onko teillä tapaaminen jossain ihmisten ilmoilla? Tulin ymmärtäneeksi näin stressistäsi päätellen."
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 27, 2007 20:23:39 GMT 2
Nainen jäi odottamaan Aidanin ilmeisesti lähtiessä hakemaan pyyhettä. Saatuaan pyyhkeen Carmen istahti keittiön pöydän laidalle, kietaisi kylmäkallen pyyhkeeseen ja painoi sen sitten vasempaa silmäkulmaansa vasten huokaisten. Vilkaisu kelloon kertoi aikaa olevan jäljellä jotakuinkin puolisen tuntia. Onneksi autotallissa odotteli hänen punainen Toyota Yariksensa. "Töitä vain", hän korjasi miehen epäilyt, suupielessä käväisi pieni kohtelias hymy. Olo oli tosin sillä hetkellä kaukana motivoituneesta.
Keltainen valo alkoi vikkua mustan käsilaukun sisällä, soitto kantautui vessan seinistä kaikuen aina olohuoneeseen asti. Mitä kummaa? Carmenin puhelinnumeroa ei turhan moni tiennyt. Ja ne jotka tiesivät eivät yleensä soittaneet tähän aikaan, sillä oletusarvona oli, että hän oli töissä. Nainen käveli pitkin askelin kuitenkaan kiirehtimättä, saavutti viimein pirteästi piipattavan Nokialaisen nahkalaukun syövereistä. Avaimiinkin pitäisi pystyä soittamaan. Hän vastasi puhelimeen, nappasi likaisen jakun ja laukun mukaansa, palasi takaisin olohuoneen puolelle kaikuvasta vessasta. Huulet olivat miettiväisesti supussa, hän kuunteli tarkkaavaisesti mitä langan toisessa päässä oli sanottavaa, oli painanut pyyhkeen takaisin silmälleen.
"Selvä", hän viimein päätti puhelun, naksautti simpukan takaisin kiinni. Carmen istahti sohvan käsinojalle, vilkaisi mieheen. "Eipä tässä nyt olekaan sitten enää mitään menoa. Tuli peruutus." Ohjaaja oli sairastunut ja vaikka hän oli kuinka sitä mieltä, että kyllä jo esityksen tässä vaiheessa olisi pitänyt pystyä läpikäyntiin ilman ohjaajaa, niin teatterin johto ei kuitenkaan ollut sitä mieltä. Huomen aamulla sitten vain tuplatreenit. Siitä tulisi aika tappo.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 27, 2007 20:43:28 GMT 2
Carmenin käydessä puhelimen päässä Jude oli käynyt hakemassa pari viinilasia ja napannut punaviinipullon kypsymästä. Nainen palasi ja kertoi ilmeisesti ihan hyvät uutiset. "No sehän mainiota, otetaan siis sille", hän sanoi virnuillen, vilkaisten naista.
Ojennettuaan toisen viinilaseista Carmenille Jude istahti melko leveästi, rennosti huoneen sohvalle, kiersi luonnonkorkin auki avaimella ja kaatoi ensin vieraalle, sitten itselleen lähestulkoon täyteen. Kaiken tämän tehtyään Jude ei sanonut mitään, loi kasvoilleen vain lämpimän hymyn ja kohotti lasiaan hieman, ei yli silmien rajan, ja katsoi Carmenia merkillisen sinisillä silmillään. "Onko teillä vielä kovat tuskat?" Se oli aika hupimpsanut äänensävy.
|
|
|
|
Post by korppi on Aug 27, 2007 20:54:47 GMT 2
"Mikäs siinä", nainen vastasi olkiaan kohauttaen, hymyilikin jopa. Tietty helpotus alkoi valua jäseniin. Ei tarvitsisikaan lähteä mihinkään. Jos nyt joisi muutaman lasillisen viiniä, sitten voisi käydä pistäytymässä siellä respassa ja pyytää uuden avaimen, sitten pujahtaa viimein sinne porekylpyyn, joka hänellä oli ollut suunnitteilla kiireisestä aamusta alkaen.
Nainen otti toisen lasin Aidanilta, vastasi miehen katseeseen. Intensiteetti, jonka rikkoi miehen seuraava kysymys. "On. Et tunnu ottavan kovin vakavasti kärsimyksiäni!" Carmen kivahti kovin teatraalisesti, silmäkulman pilke paljasti kuitenkin paljon. Huumorin taakse oli suhteellisen helppo piiloutua.
|
|
|
|
Post by louppi on Aug 28, 2007 19:21:00 GMT 2
Jude kohotti käsiään antautumisen merkiksi ja nauroi. "Yritän parhaani mukaan myötäelää tilanteessanne", hän puolustautui ja kohotti hymähdettyään lasinsa huulilleen. "Mistä te siis jäitte paitsi?" juotuaan hän kysyi, välttäen uteliasta äänensävyä ja antoi katseensa tutkailla Carmenia, muttei ollenkaan arvioivasti. Toinen muistutti käsittämättömän paljon sitä sekopäistä espanjalaista naista, että ihan puistatti. Hyvässä tai pahassa.
Yllättäen miehen kulmat painuivat kurttuun sekunnin sadanosan ajaksi ja hän kohottautui vino hymy suupielessään. "Silmäkulmanne vuotaa miellyttävästi verta", Jude sanoi tyynesti ja pyyhkäisi pienen pienen verinoron varovaisesti etusormeensa, koskematta haavaan. "En ole aikoihin nähnyt naista kaltaisessanne kunnossa. Mitä olenkaan menettänyt", hän manasi harmistuneena ja joi kulauksen viinistään.
|
|
