|
|
Post by louppi on Sept 2, 2007 20:23:05 GMT 2
Ilta oli ollut ihana. Kaksikko oli istunut puistossa ja tyhjentänyt yhteistä shampanjapulloa, nähnyt yhden nakkikioskitappelun, ostanut nakkikioskista ruokaa (tai oikeastaan Dam oli tehnyt sen piilotettuaan ensin omituisesti örisevän Gracen suuren tammen taa. Syötyään he olivat yrittäneet juosta kilpaa pois puistosta, mutta kuten arvata saattaa, siitä ei tullut mitään. Sattuneesta syystä.
Dam oli napannut heille taksin ja pitänyt Oscarin arvoisen esityksen, jossa hän vetosi taksikuskeen hyvin liikuttavalla tavalla ja anoi tätä ottamaan kyytiin minä hetkenä hyvänsä oksentava Grace. Taksissa Dam oli ollut nukahtamispisteessä, nuokkunut ikkunaa vasten pelkääjänpaikalla, hätkähtänyt liikennevaloissa hereille ja vilkaissut taakseen ja nähnyt pelottavan näyn: Grace strippaa ja hyvässä menossa strippasikin. Ilmankos taksikuski vilkuili jatkuvasti taustapeiliinsä!
Vaan nyt he olivat turvallisesti perillä. Molemmat kännissä, molemmat silti onnellisina. He kirjaimellisesti raahautuivat hissiin, huojuivat uhkaavasti toisiaan ja seiniä vasten äänimerkkiin asti ja Grace käytti Damiania kukkakeppiään hivuttautuessaan kohti huoneensa ovea. Hän hyräili hiljaa epämääräistä sävelmää yrittäessään unohtaa oksennuksen miellyttävän kutittelun kurkussaan. "Tässä", Grace ulvaisi ja pisti liinat kiinni. Nainen kaivoi hitaasti avaimen esille ja tökki sitä hetken paikalleen - onnistuihan se. Hän etsi valokatkaisijan, mutta sai vain yölampun syttymään.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 2, 2007 20:48:28 GMT 2
Damianin ikä oli tähän mennessä pidentynyt ainakin viidellä vuodella, sillä niinhän se menee, että nauru pidentää ikää. Huippu oli ehkä ollut, kun eräs koiranulkoiluttaja pelästyi yllättäen puun takaa hypännyttä Gracea. Hyvä ettei poliisille soittanut. Heh. Ja se, ettei taksikuski ollut enää Gracen strippauksen jälkeen tohtinut pyytää tippiä.
"Haa, tunnelmavalaistus!" Dam huikkasi yölampun luodessa kelmeää valoa eteiseen. Hän tökkäsi naista kylkeen, että tuo kulkisi eteenpäin jotta ovi mahtuisi kiinni. Suu oli kuiva. Sille asialle täytyisi tehdä jotain heti, kun saisi kengät pois jalasta. Mies luisui seinää pitkin lattialle ja tarttui sitten kaksin käsin kenkäänsä. "Kyl tää tästä", hän puhisi irvistellen. Viimeinen voimanponnistus ja kenkä lensikin komeassa kaaressa suoraan keskelle eteisen kokovartalopeiliä. "Tosta olis voinu seurasta seitsemän vuoden onnettomuus, mutta onneks mä osaan hallita voimani", Dam totesi vakuuttelevaan sävyyn. Peiliä koristi kaunis kurainen kengänjälki.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 2, 2007 20:59:11 GMT 2
Grace kykeni hädin tuskin heittämään takkinsa tuolin selkänojalle, vetämään saappaiden vetoketjut auki ja potkimaan kengät jalastaan. Päätään pidellen ja kaatui sängylle vatsalleen, jalat jäivät ulkopuolelle. "Aah tuntuu niiiiin hyvältä." Naisen puheesti oli hieman hankala saada selvää tämän puhuessa toden totta päiväpeitolle. Hän pyörähti ympäri, selälleen, ja yskäisi. Yskäisy kuulosti oikeastaan yökkäisyltä.
Hetken huilittuaan Grace kohotti päänsä tarkastellakseen Damia lattianrajassa. "Sä sit siivoot rokkari", nainen huomautti kenkien sataessa taivaalta. Hän laski päänsä ja tuijotti kattoa huulet raollaan - siksi, että saisi varmasti tarpeeksi happea - ja ajatteli. Oikeastaan Grace ei ajatellut mitään ja siihen tunteeseen oli aivan mahtava herätä. "Dam?" Syvä hengenveto. "Jos sammun, mitä varmasti en tee, niin katsokin, etten jää tähän asentoon, koska tukehtuminen sattuisi varppina ihan hirveesti."
Hän sulki silmänsä ja hymyili hetken. "Vielä yks asia.. Dam?"
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 4, 2007 19:17:33 GMT 2
Gracen lysähtäessä sängylle Dam oli täysin vakuuttunut, että nainen sammuisi saman tien, mutta ei. Sitkeästi se vielä selitti jotain, mistä mies ei saanut mitään selvää. Vika kuulossa vai ymmärryksessä? Sitten kuului jotain muuta epämääräistä ääntä. Oksensiko Grace? Well, onneksi ei oltu hänen omassa hotellihuoneessaan. Hän ei joutuisi siivoamaan.
"Joojooniinniinaivantottahantoki", Damian lateli Gracen motkottaessa peilistä. Mies tarrasi vessan ovenkahvasta, hinasi itsensä takaisin pystyasentoon. Näin. Muutama haparoiva askel eteenpäin, sitten päämäärä olikin jo saavutettu. Mies rötkähti naama edellä sohvalle. "Joo.." hän mutisi vastaukseksi, vaikkei ollut täysin varma kumpi tässä nyt sammuisi ensimmäiseksi.
"Mjoo?" Mies oli kääntynyt kyljelleen kuullakseen ja pystyäkseen puhumaan paremmin.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 4, 2007 19:27:37 GMT 2
Hän hengitti syvään ja huomasi tärisevänsä aavistuksen verran. "Sä oot mun paras kaveri sit tästä lähtien okay?" Grace puhui seinälle nähtyään silmäkulmastaan Damianin kaatuvan sohvan syleilyyn. "Pimeetä." Se ei oikeastaan tarkoittanut mitään sen kummempaa.
Grace nousi hetkeksi kasatakseen pinon tyynyjä päänsä alle ja vaipui takaisin makuulleen. "Jestas aamulla oon tajuton", nainen voihkaisi tuskastuneena pelkästä ajatuksesta, kääntyi kyljelleen ja sulki silmäänsä hieman vastahakoisesti.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 4, 2007 19:42:04 GMT 2
"Oouukkei", Damian kommentoi. Ei sekään tainnut sen enempää olla enää perillä puheenaiheesta, kunhan kommentoi jotain silmät puolitangossa. Gracen viimeisintä kommenttia mies ei enää edes kuullut. Nukahtanut poloinen. Olipa siis onni, että Grace oli kääntynyt itsestään kyljelleen. Ei tukehtuisi jos nyt sattuisi oksentamaan.
Yhdessä kuljetaan päivän kirkkauteen
tiellä jonka varrella kasvaa
villejä lupiineja.
____________________________________
Tuli aamu, tuli kiire, jäi positiiviset terveiset lapulla.
|
|
