|
|
Post by louppi on Sept 12, 2007 21:08:12 GMT 2
Huoneen ovi avattiin ja valot napsautettiin päälle. Jude riisui takkinsa sekä huivinsa jättäen ne puiseen naulakkoon, josta hän oli aina kovasti pitänyt, ja kenkiä jaloista poistaessaan loi pikaisen silmäyksen huoneeseensa: se oli ihan silmää miellyttävässä kunnossa, ei vaatteita siellä täällä. Mies siirtyi keittiön puolelle avaamaan punaviinipullon ja sen tehtyään tuli ojentamaan Maylle toisen laseista.
- "Oikein hauska tutustua", hän sanoi juhlalliseen sävyyn, mutta virne suupielissään kaataessaan viiniä ensin naiselle. "Niin ja olkaa kiltti älkääkö näyttäkö aikaansaannostanne. En väitä teidän olevan huono, vaan olisi todella omituista nähdä oma naama, jonkun... Siis ainakin juuri tänä päivänä", Juden ääni oli hieman aneleva. Hän tiedosti näyttävänsä kamalan väsyneeltä ja kyllästyneeltä kaikkeen.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 12, 2007 21:16:17 GMT 2
May jäi hetkeksi seisomaan eteiseen, antoi katseensa kiertää sektori sektorilta ympäri huonetta. Hän puri alahuultaan miettivästi, tiputti sitten mustan nahkalaukun eteisen nurkkaan ja astui peremmälle. Suhteellisen neutraalia. Hän nojasi ovenkarmiin rennon oloisesti, kädet olivat puuskassa.
"Tunne on molemminpuolinen", May vastasi pienesti hymyillen, hymähti. Hän pyöritti viiniä lasissa, haistoi, nosti sen sitten kevyesti huulilleen ja joi hieman. Se oli taidetta. "Älkää huoliko, minulla ei yleensäkään ole tapana jakaa kirjaani jokaisen vastaantulijan kanssa." Hupimpsaneisuus. Kirjassa oli paljon muutakin. Eikä hän todellakaan jakaisi sitä edes joka kolmannen vastaantulijan kanssa. Ylipäätäänkään luonnokset eivät olleet vielä mitään. Mikäli joku kiehtoisi häntä tarpeeksi, ja mikäli tämä joku suostuisi hänelle malliksi tai hän sattumalta vain pääsisi tarkkailemaan tätä jotakuta rauhassa niin työstä saattoi joskus tulla valmiskin. Puhdas. Mutta May ei ollut varma oliko tämä kyseinen Thomas tarpeeksi kiehtova siinä suhteessa. Hänen inspiraationsa oli usein varsin oikutteleva.
I had a nightmare
The Wolf eating The Raven
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 13, 2007 20:52:52 GMT 2
Hän siristi silmiään hieman katsellessaan kohtuu lähietäisyydeltä Mayn viininmaistelua ja siemaisi omastaankin. Oli Jude parempaakin maistanut, mutta kyllä sitä joi.
Ok, stop baby
I can't stop you've turned me on
- "Täynnä henkilökohtaisuuksia, ymmärrän. Hyvä niin", Jude nyökkäsi hyväksyvästi ja pyöräytti lasiaan. "Niin.. Mitä te oikein teette työksenne?" hän kysäisi utelias katse silmissään. Oikeastaan epämääräisiä luonnoksia vihkoseensa piirtelevästä naisesta oli kovin vaikea sanoa, mistä tämä ansaitsi leipänsä. Melko monia vaihtoehtoja, kaikki erilaisia.
Kaikelle ei vain voi mitään. Kuten ei Jude sille, että hänen silmänsä tuikkivat perin merkillisellä tavalla jatkuvasti, mutta pelurilta hän ei vaikuttanut, ehdottomasti ei. Se oli vain hänen tapansa lähestyä, saada nainen lopettamaan typerän keikistelyn ja yrittämisen tai vaihtoehtoisesti rohkaistumaan.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 13, 2007 21:05:32 GMT 2
Mayn katse oli taas eksynyt jonnekin muualle, lähinnä ikkunaan. Thomasin kysymys kuitenkin palautti hänet takaisin siihen hetkeen, sai hänet vastaamaan miehen katseeseen. Ei se ollut pisteliäs, intensiivinen ehkä. Katse kulmien alta, ainakin vähän, sopivasti. "Mä olen manageri ja kaikkea sitä mitä se tuo siinä sivussa." Kevyt pään kallistus, silmien siristys.
May laski viinilasin sohvapöydälle, otti miehen käden käteensä, vietti hetken tarkkaillen kämmenen viivoja. "Sydämen viiva. Mitä syvemmälle se piirtyy, sitä fyysisemmin ihminen ilmaisee tunteitaan", hän veti kevyesti viivan miehen kämmenen läpi, nosti sitten katseensa tämän silmiin. Hetken mielijohteesta May painoi kevyen suudelman Thomasin huulille.
She asks me to untie her
A chase would be nice for a few
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 15, 2007 20:46:16 GMT 2
(nonii viimein)
Voitonriemu ei ollut havaittavissa miehen silmissä, ilmeessä eikä hänen koko olemuksessakaan Mayn laskiessa viinilasinsa pois. Jude piti oman kädessään ja seurasi naista ja tämän liikeittä irrottamatta katsettaan hänestä eikä pannut vastaan Mayn avatessa hänen kämmenensä omassaan. Kuunnellessaan analysointia Jude antoi vinon hymyn sulaa kasvoilleen naisen sormen hipoessa kämmenen ihoa, kutittaen.
Jude ei yllättynyt tuntiessaan Mayn huulet omillaan, vaan vastasi siihen halukkaasti, muttei liikaa ahnehtien ja laski oman lasinsa pois vaaravyöhykkeeltä. Hän kohotti kätensä toisen niskalle; se oli lämmin ja tavattoman sileä. "Toivottavasti se oli sen suhteen kultaisella keskitiellä", mies hymähti viitaten kämmenen viivojen tutkailuun. Tosiasiassa Jude ei ollut koskaan uskonut saatika turvautunut moiseen.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 15, 2007 22:22:54 GMT 2
"Hmm.. jotakuinkin", May vastasi, oikea suupieli kohosi hymyyn. Hän sulki miehen käden nyrkkiin omien käsiensä väliin. Uskoiko hän itse kädestä ennustamiseen? Ei ainakaan sillä hetkellä. Jossain vaiheessa oli uskonut sen verran, että asiaan oli tullut tutustuttua. Niin oli monien asioiden kanssa. Hyvänä esimerkkinä kuukausi Tiibetissä, joka ei ollut johtanut valaistumiseen vain yksin ainoastaan suunnattomaan turhautumiseen.
Naisen rinta kohoili hengityksen tahdissa, ruskean neuleen alta saattoi nähdä häivähdyksen punaisista olkaimista. Thomasin käsi oli juuri hänen tatuointinsa päällä. Montako vuotta siitä oli? Kolme ainakin. Siinä hän vain seisoi miehen käsi omiensa välissä tekemättä mitään. Oliko tässä muka kiire? Kiire on pelkkä koko ajan kehittyvän yhteiskunnan luoma illuusio. Varastetaan vähän aikaa. Ollaan kiirehtimättä.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 17, 2007 21:21:03 GMT 2
Jonkin aikaa Jude vain katseli naisen kasvoja, antoi sormenpäittensä koskettaa tämän solisluita, kaulaa ja huulia. Suudellessaan Mayta toistamiseen, rohkeammin, hänen silmiensä edessä välähti käsittämättömän omituinen sarja kasvoja, täyteläisiä huulia, kauniita silmiä ja muuta mukavaa. Miehen edessä oleva nainen vaikutti melko kokeneelta, muttei kovin vanhalta. Jälkimmäinen syövytti hänen kiinnostustaan aavistuksen, ehkäpä, Juden tahtomattakin. Harvinaisen hieno nainen oli nyt kyseessä, joten mitä vikaa? Ei mitään, hän totesi itselleen ajatuksissaan ja ujutti kätensä Mayn neuleen alle ja hetken tunnusteltuaan veti sen pois, jakoi suudelmia toisen kaulalle ja sai tilaisuuden vilkaista etupuolen tarjontaa.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 20, 2007 18:43:56 GMT 2
Miehen kosketukset saivat kylmät väreet juoksemaan pitkin Mayn kroppaa. Neule katosi hänen yltään. Nyt olisi kyse sekunneista ennen kuin kylmyys iskisi. Piti keksiä toimintaa. Ja nyt se toiminta päätyi kohdistumaan Thomasin vyönsolkeen ja sen avaamiseen. Sitten nappi ja vetskari. Tässä välissä käsi pääsi jo ujuttautumaan vesirajan alapuolelle. Huulet hapuilivat miehen kaulaa, hän alkoi hitaasti avaamaan kyseisen paidan nappeja.
Follow me, and I know the road is clear.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 21, 2007 14:42:08 GMT 2
Hän vastasi samat tarkoitusperät mielessään ja avasi vuorollaan Mayn housujen napit ja auttoi ne pois tämän yltä, päästyään esin eroon omasta paidastaan. Tyytyväinen hymy kareili hänen suupielissään naisen pehmeiden huulten tunnustellassa Juden kaulaa. Se sai sydämen lyömään aavistuksen tiheämpään ja veren virtaamaan vilkkaammin suonissa. Mieletön eläimellinen lataus. Mies naurahti hiljaa, näki ehkä silmissään illan tulevan kulkusuunnan.
(lyhyehkö, mut kelpaa)
|
|
|
|
Post by louppi on Oct 16, 2007 17:48:30 GMT 2
en venaa
closed
|
|
