|
Post by tanwen on Sept 3, 2007 22:08:48 GMT 2
Jennifer naurahti, hermostuneesti lähinnä. Tuo oli penkonut matkalaukustaan arkivetimiensä ylle vaaleansinisen neuletakin, jotta oli päässyt tuulettumaan ulkoilmaan mahdollisimman vikkelästi taksimatkan jälkeen. Tuulettumaan, todellakin. Ilmavirta oli harvinaisen villillä mielialalla, sai takin helman lentämään. Ajatus tosin lensi sitäkin nopeammin. Nainen vilkaisi uupuneesti puhelimensa näyttöä - viisitoista vastaamatonta. Viisitoista. Että miten ikävä niillä oli, liiankin. Kyseinen oli kyllästynyt huolehtivaan piirteeseen.
Hiussuortuvat etsiytyivät kasvojen ärsykkeeksi, ohimennen Jenn sipaisi niitä näköelimien tieltä. Oliko ollut kenties hetken mielijohde muuttaa kurssinsa kohti toistaiseksi tuntematonta hotelliympäristöä? Se ei tiennyt, tiesi vain haluavansa runsaan etäisyyden vanhempiinsa. Ei kun adoptio. Miten naista oksettikaan pelkkä mielikuva niistä naamoista, joita oli uskonut vielä jokin aika sitten. Pelkkiä vääristettyjä vuosia. Huulilta purkautui huokaus, takkiin tuo yritti kietoutua tiukemmin, mutta kylmä sillä ei ollut. Jäisempi puoli taisi vaeltaa ainoastaan ulkokuoren alla.
Matkapuhelin tungettiin taskuun. Miettimisaikaa, kiitos. Ei yhtään kuvitelmaa asioista, jotka olivat ehtineet raastaa jo tarpeeksi aivopuoliskoja. Jenn risti kätensä ja yritti hymyillä, mutta häivähdys tyytyväisyydestä huuhtoitui pois. Katse jäi harhailemaan eteenpäin. Ei pitänyt olla kyse siitä mitä hänellä olisi voinut olla.
/ sisäpiha näköjään joku mun vakiopaikka. ja jotain ajatuksista vievää seuraa siis. /
|
|
|
Post by callette on Sept 5, 2007 21:41:43 GMT 2
William ( x) Sisäpiha, once again. Dejá vu. Mies sukii hiuksiaan ja virnistää nähdessään "Hyvää päivää", mies aloittaa kohteliaasti brittiaksentillaan ja hymyilee naiselle. Pihalla oli melko kylmä näin syksyllä, vaikkakin Los Angelesissa oltiin edelleen. Oli huvittavaa palata jo toisen kerran Hotel Grooveen, varsinkin paikan muistojen vuoksi. Miksi hän oli ylipäätään tullut takaisin? Tanyaa ei enää ollut täällä, ja he olivat muutenkin edelleen melko riitaisissa väleissä. Krista oli muuttanut sen.. erikoisen miehen kanssa kihlauksen jälkeen pois. Hotellista ei löytynyt oikeastaan ketään tuttua, ellei laskettu henkilökuntaa - Brooke Elleriä ja Vivienne Crouxia - ja Los Angeles oli hänelle muutenkin sokea täplä Amerikan kartalla. Ja silti, hän oli taas täällä, sisäpihalla, matkalaukkuinensa. Juuri menossa vakiohuoneeseensa 073. Mitä miehen hyväksi pystyi sanomaan, hän näytti paljon paremmalta kuin viimeksi palatessaan. "Eikö teidän tule kylmä?" William kysyi naiselta. Tämä oli kaunis, mutta se ei ollut enää ominaisuus, joka kuului Williamille - naisten kauneuden etsiminen. Hänellä oli ollut muutama irtosuhde Tanyan jälkeen, mutta se karismaattisuus, mitä miehestä silloin oli pursunnut, oli jäänyt Grooveen. Ehkä hän löytäisi sen vielä. Nainen muistutti häntä Christinasta. Haavojen aukominen ei vaan enää ottanut niin kipeää. // ite kerjäsit seuraa, saat grooven pahimman jasmiininpölläyttelijän //
|
|
|
Post by tanwen on Sept 6, 2007 18:41:10 GMT 2
Jennifer puraisi huultaan. Olisiko kannattanut ottaa puhelinkontaktia edes Sarahiin - niitä harvoja ystäviä, joita vielä oli jäljellä. Toisaalta, mitä se hyödyt -- Askelia. Nainen erotti tervehtivän äänen ja katsahti tulijaan. Miespuolen edustaja, nähtävästi. "Päivää", Jenn vastasi takaisin hymähtäen. Virhe oli lähteä miettimään mitään toisen ulkonäön perusteella, neitinen koetti hillitä siis itsensä. Silmäys kävi matkalaukuissa.
"Kylmä?" Nainen kuulosteli hetken lämpötilaa. Tuuli teki siitä kai huomattavan viileän, mutta ei, Jenniä ilma ei värisyttänyt. "Ei ollenkaan, vaikka voisikin olla syytä." Hmn, neuletakki oli todennäköisyydellä osasyyllinen asiaan, tosin eipä se tainnut paljoa lämmittää enkelten syksynä. Nainen käännähti paremmin miekkosen suuntaan, tällä kertaa silmäys matkalaukkuihin oli huomattavan pidempi. "Olet tekemässä tänne vasta muuttoa, vai?" Vasta. Melko osuva sanavalinta ottaen huomioon, että Jenn oli saapunut myöskin paikalle kimpsuineen kampsuineen about tunti sitten.
Silmät eksyivät taas tuohon kolmijalkaiseen. Vai mistä sitä tiesi oliko edes kolmijalkainen. Huvittavaa. Jenn ei uskaltanut enää tehdä arvauksia muiden suhteen, liian monta umpimähkäistä aavistusta oli viime vuosina mennyt suoraan metsään ja sitä kautta syvemmälle suohon. Okei, nainen ei hallinnut sosiaalisia tilanteita, aina. Varsinkaan nyt. Hämmennyksen ja uupumuksen vallassa. Hyvä vain, ettei se - toivottavasti - näkynyt ulospäin.
/ huu, vapisen. /
|
|
|
Post by callette on Sept 6, 2007 19:17:30 GMT 2
William hymyili naiselle ja tämän hämmennykselle. "Jep, muutan jo kolmatta kertaa." Siitä voisi melkein vääntää vitsiä - mies, joka ei pääse hotellistaan eroon. "Siis tänne. Liikematkailua, nääs." Hymähdös. Selvästi alle viidentoista asteen menevä lämpötila jäädyttää kielenkannat. Ihan liikaa oleilua lämpöisessä auringossa!
"Itsekään tuskin olet täällä vuosia viettänyt?" Mies virnistää naiselle ja ojentaa sitten kätensä kohteliaana eleenä. "William Everhart, entä ketä minulla on kunnia kätellä?" Vielä puuttuisikin naisen käden nostaminen ja kämmenselän suuteleminen! Ah, white knight. Miehen kehittynyt itseironia kertoo tilanteesta piikikkäästi tälle.
"Mitä sanoisit lämpöisestä cappuchinosta tai drinkistä?"
|
|
|
Post by tanwen on Sept 6, 2007 19:45:51 GMT 2
Kolmas kerta kuulosti paljolta. Tai sitten ei, Jennifer totutteli sentään vielä ensimmäiseen Groovemuuttoonsa. Hän huomasi kaiken lisäksi laittaa vasta nyt merkille, että miekkosen äänestä kuulsi selvä brittiaksentti. Britit, Englanti. Se jos jokin muistutti menneistä. Miten jännää kiduttaa pääkoppaa jatkuvasti sellaisella. Jennin teki mieli lyödä itseään, mutta tietyistä syistä johtuen tuo ei tahtonut aiheuttaa itselleen ylimääräistä tuskaa.
"Ah, oikeastaan saavuin tunti sitten", nainen selvensi ja virnistys pakottautui kasvoille. Ensin huvittavaa, nyt hupaisaa. Samassa Jenn tarttuikin ojennettuun käteen ja puristi sitä kevyesti. "Jennifer Havenia, lempinimeksi kelvuutan Jennin", neiti hymyili. Miten mielenkiintoista, muutama vartti ja tyttöstä hymyilytti jo nyt. Aiheuttajana varmasti tuo toinen osapuoli, joka haiskahti erittäin kohteliaalta tapaukselta, lähes liioitellun. Jenn ei usein samanlaiseen törmännyt, mutta olihan tässä aikaa tutustua ajatukseen.
Williamiksi itsensä esitelleen kutsu juomaa maistelemaan oli hetkittäinen yllätys. Jennifer kohotti kulmiaan hieman, naurahti. "Mikä ettei, cappuchino voisi tehdä hyvää. Oletan tietenkin, että osaat kokemuksella opastaa oikeaan paikkaan", nainen myöntyi.
|
|
|
Post by callette on Sept 6, 2007 20:05:47 GMT 2
Jennifer vaikutti erittäin mukavalta persoonalta. Mies tunsi itsensä ehkä hiukan liiankin tuttavalliseksi naisen kanssa, jonka puheesta kuulsi läpi myös hienoinen englantilainen korostus - liekö sitten johtunut peitellystä taustasta tai lyhyestä asumisjaksosta Briteissä. Ehkä se toi tuttavuuden tunteen.
"Lähdemmekö sitten Café Gentryyn?" Mies hymyili lämpimästi. Hän halusi uusia tuttavuuksia, ystäviä tai mitä tahansa. Kunhan hän pääsisi eroon kalskahtavan kylmästä tunteesta, joka Grooven käytäviä piti hallussaan.
|
|
|
Post by tanwen on Sept 7, 2007 15:26:06 GMT 2
"Lähdetään", Jennifer nyökkäsi. Ehkä hänenkin alkoi vihdoin tulla kylmä ulkosalla. Äskeinen oli varmasti pikaisin kutsu uudelta kasvolta vuosiin. Mutta eihän sitä voinut pitää kuin kohteliaisuutena.
|
|
|
Post by ewenda on Oct 10, 2007 13:38:04 GMT 2
Kauempaa astui mustaan asuun pukeutunut pitkähkö mies ulos autosta samalla katsahtaen hotellia ja arvioiden paikkoja. Sisälle menivät kaksi hahmoa erittäin ryhdikäs mies ja kaunis nainen. Michael huokaisi kun hetkellinen kaipuu iski vaimoaan kohtaan nähdessään kaksikon astyvan sisälle. He eivät olleet pari mutta ystävyyttä heidän välilleen on syntynyt tarkkaavaisena michael toteaa itselleen ajatuksissa. Michael kääntyi ja maksoi taxkille kyydistä, hän otti matkalaukkunsa mukaan ja asteli kohti pääovia.
Tuuli puhalsi pohjoisesta päin. Pianon sävelet ja kaijut soivat tuulessa. Michael nosti kaulusta kylmän viiman suojaksi. Tännekkö elämäni johtaa? Elämäni on tuhoutunut ja silti vielä etsin lohtua. Miksi? Ja keneltä? Michael katsoo taivaalle. Tummat pilvet kerääntyvät ympärille ja alkaa tihkua. Rakas laula vain tuuli leikkii kanssasi, metsät suojelevat sinua ja vuoret nuo viisaat opettavat. Jos tyttöni olisi elossa hänellä olisi maailman lahjakkain ääni, ajattelee michael.
Mies astui sisälle ovista jättäen ajatuksensa pihalle tuulen vietäväksi lopullisesti. Hän päätti alottaa alusta kääntää uuden sivun astumalla Hotel Grooveen sisälle.
|
|