|
Post by korppi on Jan 4, 2008 21:58:10 GMT 2
I'm a sinner, I'm a saint, I do not feel the shame
Ennen niin täydellisen sopiva pitkä, musta nahkatakki roikkui nyt hänen yllään. Kuin varjo entisestään hän oli istahtaessaan suihkulähteen laidalle. Tupakka löysi huulet hyvin rutiininomaisesti. Mikä hänet oli tuonut sinne? Eihän hänellä ollut enää huonettakaan hotellissa. Muutenkin koko rakennus herätti niin ristiriitaisia tunteita.
Hän eli viansietotilassa. Morfiini pelasti paljon. Muuta hän ei juuri enää käyttänytkään, nikotiinin lisäksi. Aika talossa oli 'vieroittanut' hänet heposta. Hirmuisesti auttoikin kyllä, sillä yhtä lailla hepo kuin morfiinikin ovat ooppiumin johdannaisia.
Millä hän eli? Sosiaaliturvalla. Ja sillä summalla ei todellakaan asuttu hotellissa. Saisivat maksaa enemmän, ei hän kuitenkaan kauaa enää yhteiskunnan rahoja olisi tuhlaamassa. Lääkärit olivat ylipäätään ihmeissään siitä, että hän oli yhä elossa. Kaksikymmenvuotiaaksi hän oli asian kanssa ihmeellisen sujut.
Kädessä pyörivässä zipossa oli kaiverrus Dwight.
So take my hands and come with me We will change reality So take my hands and we will pray They won’t take you away They will never make me cry, no They will never make me die
/ Alanis Morisette - I'm a bich, I'm a lover / The Cranberries - Animal instinct / anyone?
|
|
|
Post by louppi on Jan 4, 2008 22:28:23 GMT 2
Huhhuh. Täytyi tulla jättämään avaimet. Itse asiassa hän oli jo käynyt heittämässä ruskeaan nahkaiseen matkalaukkuunsa loput tavaransa, nyt täytyi enää vain jättää avaimet. Huone oli ollut tyhjillään jo päiväkaudet, suorastaan iäisyydet. No auts, olihan se vähän lompakossa kirpaissut..
Aavistuksen verran ontuen jätkä tuli ulos sytyttääkseen tupakan ja vain pällistelläkseen paikkaa mallistaan ylikasvanen, hiekanväriset hiukset totaalisen sekaisin. Hän oli päässyt eroon kepeistä, jotka olivat totta tosiaan uskomattomat ärsyttävät värkit - onneksi! Polvi oli vähän niin kuin vinksahtanut taistelun tuoksinnasta eikä tykännyt yhtään, kun tyyppi oli vain jatkanut juoksuaan kivusta ulvoen. Hänellä oli huppari päällään lämmittämässä ja piilottamassa kyynärtaiteen - niin, sama meno jatkui edelleen. Kädet tärisivät vähän ja Sam, siis Darren mikä kumma se nyt olikaan, tunsi itsensä aivan todella naurettavaksi. Vielä naurettavammaksi silloin, kun hän näki tutun naisen vähän matkan päässä. "Vttu."
|
|
|
Post by korppi on Jan 4, 2008 22:47:53 GMT 2
Kiroaminen, vielä tutunkuuloinen sellainen, havahdutti hänet mietteistään. Hän katsahti kulmain alta tulokasta ja jostain hermoston perukoilta pieni virne kohosi huulille. "Moi vaan sullekin." Samin näkeminen se vasta toikin roppakaupalla muistoja mieleen. Hänen olisi tehnyt mieli vain nauraa. Mitä jätkä ylipäätään teki vielä täällä? Ei lainkaan Samin tapaista. Kai. Tai mistä hän tiesi. He olivat tunteneet hetken. Mikä merkillisintä, he olivat olleet kavereita, ystäviä. Ei muuta. Kummaltakaan puolelta. Se oli hyvin harvinaislaatuista hänen elämässään.
Hän ei ollut arvannut törmäävänsä kehenkään tuttuun, sillä sinä aikana, kun hän oli hotellissa asunut, asukkaiden vaihtelu oli ainakin ollut suuri. Well, mikäs siinä.
"Mitä sulle kuuluu?"
|
|
|
Post by louppi on Jan 4, 2008 22:57:27 GMT 2
Hieman kenosti Sam käveli lähemmäs ränkläten zippoaan, josta oli vähän nesteet lopussa. Viimein liekki tuli esiin ja tupakka suostui syttymään - helpottunut huokaus. Sitten vasta hän kerkesi tervehtimään, vaikkakin tilanne oli niin outo, että oli vaikea saada sanottua mitään. Sekunteja meni ja Sam huomasi olevansa yhä vaiti, hymähti vain. Viimeistään nyt jätkä halusi ajaa pois koko paikasta. Mutta oli kieltämättä todella epäkohteliasta lähteä paikalta keskustelematta enempää. "Miltä näyttää", Sam naurahti melko väsyneen oloisena. "No ei, ihan okei. Tulin hakemaan tavarat ja jättämään avaimet sit viimein." Hän nyökytteli hiukan päätään kuin itseään vakuutellakseen ja puhalsi savuja ulos. "Mut mitä sä? Näytät upealta!" se oli suht totta. Dwight oli ainakin hengissä, positiivinen juttu.
|
|
|
Post by korppi on Jan 4, 2008 23:08:59 GMT 2
Dee kohotti kulmiaan muka epäuskoisena Samin puhuessa avaimien jätöstä. "Onnea yritykseen", hän totesi. Tämähän oli ihan naurettavaa. Kuin olisi palattu about vuosi takaperin, ehkä enemmänkin. Sana upea sai ilmoille vain hymähdyksen. Eiköhän tässä itse kukin nähnyt, ettei sitä ihan huippukunnossa oltu, vaikka sanotaankin, että kauneus on katsojan silmissä. "Oon ainakin päässyt eroon tästä paikasta. Tai etten asu täällä", Dee täydensi. Savuvana pääsi hitaasti ulos suupielestä.
Hän kelasi taakse päin. He olivat joskus ampuneet jonkun! Varmasti olivat. Ja vetäneet aineita yhdessä. Hän oli pumminut Samilta mömmöjä useammankin kerran. Hassua. Enää he hädin tuskin tunsivat toisensa. Oliko tarvetta enempään? Miksi piti mennä näin helv*tin filosofiseksi?
|
|
|
Post by louppi on Jan 4, 2008 23:18:08 GMT 2
- "Miks epäilet? Jos sä sen teit, teen mäkin", Sam virnisti. "Tavarat pakattu, haen ne enää tuolta", jätkä pyörähti viittaamaan huoneensa ikkunaan, joka oli sisäpihalle päin, "ja sit se on menoa! Jes!" hän hihkaisi riemuissaan ja ojensi kätensä kohti taivasta.
Sitten hänellä ei ollut enää mitään sanottavaa, ainakaan hetkeen. Sam jäi vain katselemaan Dwightiä, kuunteli tämän sanottavan eikä lisännyt siihen mitään. Dee tuntui erilaiselta ja hän tunsi itsensäkin erilaiseksi. Vähän huonommaksi ihmiseksi kai, sillä hän ei ollut edistynyt yhtään missään, lukuunottamatta tätä hotellista poistumista, vaan oikeastaan vain vajonnut pahemmin suohon eikä jaksanut enää sen erikoisemmin pyristellä sieltä irti. Sam tiesi tasan tarkkaan, että häntä käytettiin häikäilemättä hyväksi, mutta ei sillä oikeastaan ollut väliä, kun kerta häneltä löytyi yhä se maaginen salkku, sopivasti rahaa, thunderbird tankattuna ja haloo, hän hengitti vielä.
Pää kallistui aavistukset ja Sam siristi silmiään vetäen henkeä miettiessään, mitä sanoa. "Kai tää oli sit vähän niin kuin tässä", jätkä sanoi poltellen siltoja takanaan.
|
|
|
Post by korppi on Jan 4, 2008 23:29:08 GMT 2
"Niinkö meinaat?" hän kysäisi nousten ylös. Tupakan tumppi tipahti samaa matkaa maahan, tallaantui hänen astuessaan heitä erottavat muutamat metrit. Nyt he seisoivat vastatusten. Hän katsoi itseään hieman lyhyempää Samia tutkivasti, sitten jopa itsensä yllättäen painoi kevyen suudelman kyseisen huulille.
"Nyt tää saattoi olla tässä."
|
|
|
Post by louppi on Jan 4, 2008 23:42:50 GMT 2
Täydellisen häkeltyneenä Sam ei osannut tehdä yhtään mitään, siirsi vain tupakkansa pois tieltä maistaakseen Dwightin huulet, hänen savukkeensa, omillaan. Kahden pinnan vetäydyttyä toisistaan hän painoi päänsä ja tumppasi tupakan soralle.
- "Jep", Sam sanoi hiljaa ja selvitti kurkkuaan pienellä yskäisyllä. Viimein hän kohotti katseensa: silmät olivat aavistukset kosteat, mutta mitään ei tipahdellut poskille. Se olisi ollut sekopäistä. Hän kohautti olkiaan ja naurahti kuitatakseen kaiken kuitattavissa olevan, lähti suuntamaan takaisin sisätiloihin vievälle ovelle kääntämättä selkäänsä heti tuolle naiselle, mutta lopulta hän sen teki ja ontui ovea kohti - matka tuntui kestävän ikuisuuden ja Samista tuntui kuin hänen ruumiinosansa olisivat yksitellen jääneet matkan varrelle lojumaan, mutta sitten hän jo ojensikin kätensä ja tarttui ovenkahvaan helpottuneena päästyään perille.
|
|