no dazzling smiles, they'll be destroyed

[anspe]

Gareth katsoi tasan sinne, minne oli menossa: tiskille. Miksi erehtyä katsomaan mihinkään muualle? Jotkut idiootit hilluivat ympärillä puolialasti. Sellainen pitäisi jättää makuuhuoneeseen. Tai olohuoneeseen. Tai edes vessaan. Herra virnisti itsekseen. Oliko hän synnitön? Ei, mutta tuskin kukaan tämän pallonmuotoisen taivaankappaleen päällä oli. Ja kuka kumma ylipäätään luokitteli jotkin asiat synneiksi? Gareth heilautti päätään kevyesti saadakseen hiukset lentämään pois kasvoiltaan. Pitkien hiusten joukkoon oli kätevä piiloutua, mutta toki niistä oli myös haittaa.

Gareth esitti tilauksensa ja jäi käymään katseellaan läpi pulloja, joita seinällä olevilla hyllyillä oli useita. Ainakin kymmeniä jos ei satoja. Mies ei tiennyt tarkkaa kellonaikaa, mutta kaipa se jonkin sortin yö oli. Ehkäpä yksitoista yöllä? Ei se kylläkään ollut tarkkaa, paljonko kello oli. Garethilla oli toki tapana bilettää porukassa. Hyvässä seurassa. Nyt hän oli yksin. Ja yksin ollessaan Garethilla oli tapana vain juoda muutama ja lähteä sitten menemään. Mies liikkui jokseenkin kuin varjo. Huomaamatta. Herra nojasi lihaksikkaan vartalonsa, joka tosin nyt oli piilossa vaatteiden alla, tiskiin odotellessaan, että saisi juomansa.

(saa sitä tulla häiriköimään, seurauksista en vastaa)

[ph]

Mies oli kyllästynyt liikkumaan julkisilla. Mikään ei koskaan ollut ajoissa, ajallaan tahi saatika sitten missään julkisessa kulkuvälineessä tuskin oli edes koskaan tilaa edes seistä suorassa. Viimeksi hän oli joutunut puristuksiin metron seinän ja tukevan hienhajuisen ulkomaalaismiehen väliin. River ei pitänyt siitä laisinkaan. Vaikka hän viihtyi ihmisvilinässä, hän kritisoi tiukasti sitä että ihmiset eivät huolehtineet ulkoisesta hygieniastaan, saatika sitten omasta kunnostaan. Mielikuva hikoilevasta ulkomaalaisesta hiipi selkärankaa pitkin ylös vilun tunteena ja Ray värähti inhosta kävellessään kohti Club Gentryn ovia. Hän työnsi toisen auki ja seisahtui oven eteen. Hän katsoi sisälle. Siitä oli jo pitkä aika kun mies oli viimeksi poikennut sisälle Gentryyn, muistot tulvivat hänen mieleensä samalla kun hän yritti kadottaa epämiellyttävää mielikuvaa siitä miksi alunperin joutui lähtemään pois kodilta tuntuneesta hotellista.

Poliiseja kaikkialla. Liikaa nuuskijoita, liikaa huomiota. Vanhat tavat olivat vieläkin tiukassa, ja tuskin mies oli ehtinyt juuri päästä eroon vakituisesta bisneksestään, kunnes se taas kolkutti nurkan takana. Hän oli jopa nyt vaihtanut uudelleen huonetta, edellisen huoneen tapahtumien vuoksi. Mistä he saattoivat arvata että paperipusseissa ei ollut jauhoa?. Joku ärähti Rayn takana äkäisesti tämän seisoessa oviaukossa. Mies mulkaisi vihaisesti taakseen musta hiuspehko heilahtaen ja suoristi tummanruskean moottoripyöränahkatakkinsa helman ja astui eteenpäin kumartaen yli-ivallisesti hätäilijälle. Ray mulkaisi toista ovea, joka oli koskematon. Sen olisi varmasti saanut tämän tavoin auki. Ray katsoi pikaisesti ympärilleen ja käveli kohti baaritiskiä. Saavuttaessaan sen hän näki siellä vain vähän ihmisiä, joten hän huikkasi baarimiehelle haluavansa Russjkov -drinkin. Ehkä tuo kykenisi tälläkertaa valmistamaan sen, mies virnisti itsekseen.

Ray katsoi kelloaan pikaisesti, havaitsi sen olevan vähän yli puolenyön ja heitti pikaisesti drinkin hinnan tippeineen baarimikolle. Lopetettuaan hän istui baaritiskin mustalle korkealle nahkatuolille ja katsoi ympärilleen. Juomaansa hän ei ollut vielä saanut, baarimikolla oli ilmeisesti edellinenkin tilaus kesken. Tummanpuhuva mies vilkaisi muita baaritiskillä istujoita. Siellä oli jokunen nainen keskustelemassa keskenään ihan reunimmaisilla tuoleilla ja joku toinen mies nojailemassa tiskiin. Ray virnisti.

[anspe]

Garethin teki mieli tunkea sormet korviinsa kun joku juopunut muija tuli lirkuttelemaan. Mies tiesi, ettei mulkoilu tai mikään muukaan vastaava auttanut, joten ignoretti koko tyypin. Muija lähti hetken päästä pois manaten kovaan ääneen törkeitä miehiä. Gareth tasan ei halunnut riippakiveä. Häntä ei kiinnostanut joutua poukkoilemaan jonkun muijan mielen mukaan. Ei se ollut koskaan kiinnostanut häntä. Kusipäinen egoisti, todellakin, mutta tuskin ainoa joka täällä tallasi katuja. Gareth vilkaisi sivulleen nähdessään silmäkulmastaan liikettä. Mies ei sanonut mitään nähdessään toisen samaa sukupuolta edustavan. Jotenkin toinen tosin vaikutti jokseenkin hämärältä. Tai sitten se oli vain johtunut nopeasta vilkaisusta.

Muistot ryöppysivät Garethin mieleen. Katkaisuhoito ja kaikki se ennen sitä. Se kaikki p?k?le, joka oli kaatunut niskaan. Ensin oli ollut niin hauskaa ja coolia, mutta pian ei ollut. Piti raataa niska limassa, että sai jotain mitä vetää sisälleen tavalla tai toisella. Siinä jäi syöminenkin ja Gareth oli taitavasti keikkunut anoreksian rajoilla. Tai no, painonsa puolesta ollutkin jo sellainen. Mies nyökkäsi baarimikolle kiitokseksi ja jäi sitten katselemaan annostaan. Eikä se alkoholikaan Garethin ystävä ollut. Olutta tai viiniä herra ei juonut enää. Se muistutti liikaa naisista ja niiden mukanaantuomista ongelmista. Tai no, meniväthän olut ja viinikin alas kun oli ennen sitä tarpeeksi kännissä. Gareth katsoi läpikuultavaa juomaa ikäänkuin olisi yrittänyt saada sen puhumaan uhkailemalla.

[ph]

Lopultakin tiskin takana hyörijä oli ottanut asiakseen tehdä valmiiksi Rayn tilauksen. Olihan hän sen jo maksanut, ja varmasti tutumpi asiakas kuin tämä toinen joka tilausjärjestyksessä oli ensimmäinen. Mies oli vähän tuohtunut siitä, ettei baarimikko suonut tunnistavaa tervehdystä, vaikka hän oli ennen viettänyt Club Gentryssä suurimman osan ajastaan Groovessa. Tai siis sen, mitä ei viettänyt kasinolla huijaamassa. Hänen suosikkipelinsä oli pokeri tai ruletti. Aina välillä Ray unohtui miettimään näitä pelejä ja laskemaan todennäköisyyksiä vaikkei aina omistanutkaan maailman terävimpiä nörttiaivoja. Kyllähän tavallisillakin pärjäsi, tarpeen tullen mikäli mukana oli ripaus oveluutta ja huijarinluonnetta.

Ray sai juomansa ja joutui miettimään hetken ennenkuin pystyi palauttamaan mieleensä sen, mitä siinä oikeasti olisi pitänyt olla. Russjkov. Hän kävi pikaisesti läpi drinkkiin vaadittavat ainekset. Miehestä oli aina ollut hauska kiusata baarimikkoa, eikä tämä tälläkään kertaa jäänyt yhtään sen vähemmälle huomiolle. Juomassa tosin ei ole valittamista. Shame.. Ajattelunsa lomassa käsi hakeutui automaatisti ruskean nahkatakin taskulle, josta se veti sekä tupakka-askin että Jack Daniels-aiheisen metallisen zipon taskustaan. Asetettuaan ne piinaavan hitaasti pöydälle - tehtyään baarimikolle ensin selväksi aikeensa, koska tämä ei siitä tunnetusti pitänyt - Ray otti yhden tupakan askista ja sytytti sen hajamielisesti, kunnes palautti tavaransa takaisin taskuun. Hetken aikaa katseltuaan mietteliäästi baarimikon takana olevia juomia ja laseja hän puhalsi härnäävästi kevyen savupilven tarjoilija-baarimikon suuntaan. Ja virnisti ilkikurisesti. Jättäen härnäämisen sikseen tavoitettuaan jälleen hyvän tuulensa Ray katsahti ympärilleen.

Miehen katse pysähtyi tiskin lähellä istuvaan - vuoroaan ensimmäisenä odoittaneen - miehen kohdalle. Ray katsoi tätä tutkivasti. Ammattinsa luonteenlaatuun kuuluen hän tarkasti nopeasti - alitajuisesti - kaikki vaaratekijät ja mahdolliset ongelmat, jonka jälkeen kävi miehen olemuksen kimppuun. Hän totesi tämän yrittävän selvästikin murhata juomaansa katseen välityksellä. Ray ei millään saattanut katsoa moista hukkaanheittämiskulutusjuhlaa, joten hän käveli koleasti kohti miestä vetäen samalla ärsyttävän kuuloisesti juomalasiaan baaritiskin pöytää pitkin. Huvikseen hän huomasi myös että baarimikko huomasi turhan vesijäljen jäävän kyseisestä lasin kuljetuksesta ja kiirehti pyyhkimään pöytää. Ray suuntasi kulkunsa miehen vasemmanpuolimmaiselle baarijakkaralle ja istui siihen. Toimituksensa hän päätti puhaltamalla pienen savupilven jonnekin ylös. Hetken aikaa oli hiljaista. "Tuo ei ainakaan tee oloasi yhtään paremmaksi, vaikka kuinka tuijottaisit sitä litkua." Ray kommentoi erittäin vähäinen sarkasminpoikainen äänessään. "Ei kannata antaa hyvän juoman pilaantua silmissä" Kuin sanojensa vakuudeksi Ray hörppäsi omaa juomaansa ja mutisi tyytyväisenä baarimikon suuntaan. Mies jäi odottelemaan toisen kommenttia ja poltti ohimennen rauhallisesti lyhenevää tupakkaansa.

[anspe]

Gareth käänsi ensin kasvonsa kohti tulijaa, sitten vasta katseensa tähän nopealla liikkeellä. Mies tuijotti tätä hetken läpitunkevan sinisillä silmillään ennen kuin puhui. "Eikö sinulle pitäisi olla aivan yhdentekevää mitä juomallani teen?" Gareth kysyi ilmeettömänä, sävyttömällä äänellä. Eikä Garethin olo ollut huonoimmasta päästä sillä nimenomaisella hetkellä. Hän oli päässyt eroon niistä vaativista, ärsyttävistä heitukoista, eikä aikonut koskaan enää sekaantua moisiin. Suhteet olivat täysin yliarvostettuja. Sisällä kiehui taas, mutta se ei näkynyt ulospäin. Gareth osasi piilottaa tunteensa taitavasti ja siksi ne kaikki muijat kai olivatkin pitäneet häntä kylmänä. Angst, angst, itsepähän olivat itseään tyrkyttäneet ja seurustelemista ehdottaneet. Mies nosti lasinsa irti tiskin pinnasta ja joi sen kaiken kerralla.

Lasi palasi takaisin tiskin pintaan voimakkaammalla liikkeellä kuin Gareth oli tarkoittanut. Ääni sai baarimikon luomaan pahannäköisen katseen Garethiin, mutta mies vastasi siihen vieläkin pahemmalla katseella. Asiakashan oli aina oikeassa, eikö? Hän sai siis paiskoa laseja niin kauan kun ne eivät rikkoutuneet. Sitten niistä joutuisi jo maksamaan. Herra Davisilla ei ollut minkäänlaista innostusta puhua tulijan kanssa. Hihat palaisivat viimeistään siinä vaiheessa jos isonenäinen utelisi jostain 'tyttöystävästä' tai 'naistenmetsästyksestä' tai 'pakeista'. Gareth ei ollut kiinnostunut sekoittamaan itseään enää moiseen p?k?lean. Eivät ne muijat ikinä mitään muuta kuin inisseet ja vinkuneet ja pyytäneet sitä ja tätä. Gareth tilasi toisen samanlaisen.

[ph]

"Mielenkiintoinen näkökulma. Täysin uusi minulle." Ray kohotti kulmiaan. "Olisi silti suurta haaskausta nähdä hyvän juoman jäävän las.." Mies oli tuhonnut lasinsa sisällön. "Parempi" Ray tuumi mielessään olevansa vaarallisilla vesillä, mutta kuka mies ei pitäisi tulella leikkimisestä. Eihän kukaan siinä voisi loukkaantua. Hänelle se ainakin oli itsestään selvää. Mies katseli hiljaisesti toisen murhaavan lasiaan pöytään ja tajusi vihdoinkin olla siinä vaiheessa sanomatta mitään. Ei hänkään täysi typerys ollut. Lopulta kun tupakasta oli jäljellä enään vain muutama henkäys mies tumppasi sen ja kaivoi taskustaan uuden jonka sytytti. Hän jäi paikalleen puhaltamaan hetkeksi. Nauttimaan vielä tästä. Ehkä hänen pitäisi vielä joskus huomenissa käydä läpi koko muukin Groove, tutustua taas uudelleen.

Aski lojui pöydällä. Ray otti sen käteensä ja tarjosi toiselle miehelle. Ehkä tätä kiinnostaisi. Vaikka vain lievittääkseen ympäröivää ilmapiiriä. Hänestä tuntui kuin mies olisi voinut jopa katseellaan murhata lähimmät ihmiset. Ray naurahti. Hän oli huomannut miehen mulkaisun. Ehkei tämä olisikaan niin toivoton tapaus.. Ray ei päässyt eroon ammatistaan, joten ehkä ammatin oli tultava uudelleen tämän luokse. Tietysti eri muodossa. Ray kääntyi katsomaan ympäröivää klubielämää. Ei vieläkään mitään näkemisen arvoista. Jossain soi salakavala musiikki. Ray ei pitänyt siitä, muttei antanut sen häiritä. Yksi hyvä puoli amattiinsa kuului, että hän oli oppinut valikoimaan merkitsevät asiat vaikka huomasikin paljon ympärillä tapahtuvia asioita. Hän laski kätensä pöydälle todettuaan että mies ei selvästikään ajatellut pitävänsä kiirettä. Tai mistä hän sen tiesi. Ray ei vaan jaksanut ojentaa kättään koko päivää odotellessa. Askin kansi oli silti auki ja Ray puhalsi kevyesti ilmaa kerta toisensa jälkeen ilmaan baarimikon suuntaan. Ilkeämielinen virnistys kiiri hänen kasvoilleen.

[anspe]

Gareth liu'utti lasiaan edestakaisin tiskin pinnalla, käsiensä välissä saatuaan sen taas täyteen. Mies vilkaisi toiseen ja pienellä, mutta sitäkin selkeämpimerkityksellisellä elleellä kieltäytyi toisen tarjoamasta tupakasta. Vastahan Gareth oli onnistunut riuhtomaan itsensä irti huumeista, joiden petolliseen maailmaan hänen ensimmäinen tyttöystävänsä oli hänet mukanaan vetänyt. Nainenhan ei siitä ollut eroon päässyt, sen sijaan synnyttänyt vammaisen lapsen, joka kaikeksi onneksi ei ollut Garethin, ja kuollut sittemmin yliannostukseen. Mies tuhahti hiljaa, vaikka yrittikin estää sen. Elämä ei ollut niin helppoa kuin jotkut luulivat. Siinä se toinenkin parhaillaan pilasi omaansa vaikkei sitä tajunnutkaan. Garethin ongelma? No ei todellakaan.

Mies katseli juomaansa taas hetken ennen kuin siemaisi siitä. Tällä kertaa hän ei ollut aikeissa kulauttaa sitä kaikkea kurkkuunsa yhdellä kertaa. Tulisi pian todella humalaan ja sitten joutuisi kävelemään pitkin seiniä, jos siinäkään onnistui. Ilta ja yö olivat nimittäin pitkiä, eikä litku ollut mitään litkua, aika voimakasta itse asiassa. Garethilla ei juuri ollut aavistustakaan siitä, mitä siinä oli. Tärkeintä ehkä olikin se, että se maistui hyvälle. Oliko sekään niin tärkeätä, kunhan oli jotain mitä juoda? Gareth ei jäänyt miettimään asiaa sen enempää, sillä ajatukset alkoivat mennä turhan filosofisiksi.

[ph]

Tämä mies ei selvästikään ollut sosiaalisella tuulella. Saatika sitten Ray, joka ei muutenkaan ollut kovinkaan sosiaalinen. Koskaan. Jostain syystä hänen oli silti välttämättä jäätävä paikalleen seisomaan, josko keksisi vaikak jotain tekemistäkin. Eihän sitä koskaan tiennyt vaikka toinen ärsyyntyisikin. Se taas toisi jotain elämää tähän klubiin, jonka toiminnot tuntuivat olevan täysin surkastuneet. Baarimikkokaan ei tehnyt enään töitä, annettuaan toiselle miehelle tämän juoman. Ray seurasi katseellaan baarimikkoa. Tarjoilija oli istunut tuolille vähän matkan päähän asiakkaista ja näytti nyt lukevan lehteä. Ray nousi tuolilta ja kävi hakemassa mustasta lehtitelineestä lehden. Hän avasi sen suurieleisesti istuutuessaan takaisin valitsemalleen paikalle ja hörppäsi vähän juomaansa tupakoinnin lomasta.

Mies ei ollut sosiaalisella tuulella ja ilmeisesti lasinsa murhaamisen jälkeen oli siirtynyt kanssaolijoiden vastaavaan. Ray ei pitänyt tästä, mutta mitä olisi sanonut vastaankaan. Ilmoittanut ammattinsa ja sanovan toiselle miehelle, että tämä oli juuri saanut elinikäisen vihamiehen? Tuskinpa vaan. Baarimikkokaan ei ollut _täysin_ selvilä Grooven juoruista, vaikka yleensä hänen korviinsa kantautuivat kaikki. Ainakaan hän ei ollut mitenkään osoittanut tietävänsä Ray:sta sen enempää kuin mies oli antanut ilmi.

"Hyvällä tuulella olet" Ray sanoi vähän ei kenellekään. Kunhan yritti aloittaa poikkeuksellisesti jotain juttutuokiota. Oikeastaan häntä ei voinut vähempää kiinnostaa miehen asiat, mutta itse oli vähän sosiaalisella tuulella kerrankin saadessaan vapaa-aikaa. Ray kääntei laiskasti lehden sivuja. Asiaahan niissä puhuttiin, mutta hän ei juurikaan kiinnittänyt niihin suurtakaan huomiota. Ray nauroi sisäisesti itselleen tajutessaan yrittävänsä keskustelua ei-keskustelua-haluavan kanssa.

[anspe]

Gareth vilkaisi toiseen oltuaan hetken vaiti. "Jos olen näin hyvällä tuulella, olen ilmeisesti maailmanloppu vihaisena", mies totesi kuin olisi puhunut säästä. Säästä puhuminen oli typerä brittiläinen jippo yrittää saada joku avaamaan suunsa. Tosin Gareth ei sellaisiin ikinä sanoin vastannut, murahteli vain jotain myöntäväntapaista. Mies siirsi katseensa toisesta miehestä takaisin juomaansa. Ei se ollut siitä miksikään muuttunut sitten sen, kun sitä oli viimeksi tuijottanut.

Gareth ei tuntenut oloaan sen paremmaksi tai avoimemmaksi sen miehen seurassa. Itse asiassa siinä oli jotain hämärää. Jotain todella hämärää, mistä Gareth ei mielellään saanut lisää tietoa. Hän ei halunnut ainakaan vähään aikaan sekaantua mihinkään laittomaan toimintaan. Saati sitten, että olisi alkanut itseään ja kehoaan tuhoamaan. Oli hän kaiketi sentään jotain oppinut lyhyestä, mutta sitäkin intensiivisemmästä vierailustaan huumeiden maailmaan.

[ph]

Ray katseli laiskan oloisest ympärilleen. Katse kiersi baarimikon, tämän takana olevan viinahyllyn, tiskillä istuvan miehen, muiden Gentryn asiakkaiden sekä ovien välillä. Olisi voinut luulla Rayn olevan vähän - lievästi sanottuna - sekaisin, sillä tämän silmät tuntuivat pyörivän eri tahtia kuin pää kääntyi. Mies on vihdoinkin keksinyt jotain tekemistä Ray oli mietteissään. Hän oli päättänyt saada tämän tuntemattoman miehen puhumaan. Hetken kuluttua hän tajusi kuinka lapsellisesti käyttäytyikään. Jäi inttämään täysin turhasta asiasta. Hänen oli täytynyt olla todellinen selviytyjä kun oli ennen selviytynyt itsestään.

Ray vilkaisi juomalasinsa pohjaa. Hän oli kyllästynyt drinkkeihin. Toisin kuin useimmat tuttunsa, miehellä oli paha taipumus kahviin enemmän kuin alkoholiin. Oikeastaan kahvinhimon voitti ainoastaan tupakka. Ja sekin ainoastaan silloin kun mies tiesi että kahvia oli tarjolla. Hän huomasi jääneensä jumittamaan ajatuksiinsa. Ties kauan hiljaisuutta oli kestänyt. Tai siis eihän Gentryssä ollut hiljaista, saatika sitten mistä mies tietäisikään kuinka kauan sitä aikaa oli kulunut. Ehkä vain muutama sekunti. Ray mulkaisi tuohduksissaan lasiaan, tätä se teettää kun on pitkän aikaa ilman. Missä on niin-pitkään-valmennettu-alkoholinsietokykyni.

Herra Kincaid jäi katsomaan vähäpuheista miestä, joka näytti olevan keskittynyt edelleen liiaksi lasiinsa. Ray ei jaksanut välittää oliko toisella ongelmia alkoholin kanssa vai ei. Hänen oma tuntemuksensa kyseisestä litkusta oli vaihtunut lievään .. inhoon jos näin voisi sanoa. Ray huitoi baarimikon luokseen ja tilasi kahvia. Baarimikon vahdatessa miestä epäuskoisesti hän vain ärähti tarvitsevansa sitä heti ja ilmoitti että asiakas on oikeassa. Varsinkin kun hänelle maksetaan siitä että hän tekee ihmiselle juomat. Oli jo ehkä aikakin. Työtä ei tuntunut löytyvän ja mies löysi itsensä miettimästä sitä vaikkei ollut koskaan ennen valittanut työnpuutteesta. Kyllähän säästöt jonkun aikaa riittävät. Näistä ajatuksista mies palasi takaisin maan pinnalle, Club Gentryyn ja yritti taas aloittaa keskustelua. Hän oli jo tottunut siihen, ettei saisi kunnollista vastausta, saatika sitten viritettyä keskustelua, mutta miksi ihmeessä hänen olisi pitänyt mennä pois kun kerran sai ärsyttää toista. Elämän suola. Ärsyttäminen.. Niinhän se tuntui aina menevän. Baarimikko taisi olla ainoa joka oikeasti oli kestänyt sitä. "Vähän huononlaisesti töitä tarjolla. Mitä sinä teet työksesi?" Ei hän odotttanut vastausta. Kunhan kulutti aikaa ennen kuin saattoi siirtyä kasinon puolelle.

// pahoittelen. ei pitäisi lukea kirjoja joissa tapahtuu kaikenlaista tyhmää (lue: kirjoja, joissa päähenkilö on sankari, jolle ei koskaan tapahdu mitään hyvää, kirjoja joissa henkilöt käyttäytyvät omituisesti), koska onnistun jotenkin aina vetämään kirjan tyylin omaan kirjoitukseeni. siksi Ray vaikuttaa _hieman_ jakomielitautiselta, kun hänen pitäisi käyttäytyä viileästi.

[anspe]

Gareth katsoi hetken toista ihan hiljaa. Siniset silmät tuntuivat yrittävän lävistää toisen miehen kuitenkaan onnistumatta siinä. "Kärsitkö jonkin sortin pakkomielteestä yrittää kaivaa sanoja ihmisten kurkuista?" Gareth kysyi. "Vai onko tämä jotain VIP-palvelua vain ja ainoastaan minulle?" Mies ei vastannut toisen kysymykseen. p?k?leako se sille kuului mitä hän oli tekevinään työkseen? Eihän hänellä kai edes varsinaista työtä enää ollutkaan. Ei hän ollut käynyt tarkistamassa asiaa, eikä kukaan tosin ollut kysellyt peräänkään. Uuden homman etsiminen saattaisi siis olla ajankohtaista. Garethia oli todellakin alkanut ärsyttää tuommoinen tökkiminen. Kyllä hän sanoi sitten jotain kun häntä sattui huvittamaan. Nyt tosin työnnettynä sanomaan ajatuksensa ääneen.

Kukaan ei estänyt hänen poistumistaan, muttei hän silti tarttunut siihen vaihtoehtoon. Se olisi näyttänyt pelkurimaiselta. Garethia ei toisaalta kiinnostanut mitä muut ajattelivat ja toisaalta kiinnosti todella paljon. Ei siitä ottanut oikein selvää. Naisten kanssa Gareth tosin halusi olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Hän vihasi ärsyttämistä ja mikään ei ollut ärsyttävämpää kuin muija, joka luuli ja oletti liikoja. Mies irvisti itsekseen. Montaakohan hän oli elämänsä aikana lyönyt? Ei muistunut mieleen, mutta hän oli silti viisastunut virheistään. Kun osasi kiertää muijat kaukaa, ei niitä tarvinnut häätää. Simppeliä kuin mikä.

[ph]

Rayn olisi tehnyt mieli virnistää nähdessään toisen miehen ilmeen. Hän oli onnistunut. Vaikka mies oli kyllä alunperinkin tuntunut varsin ärtyneen oloiselta. Ray ei kuitenkaan osannut - saatika halunnut lopettaa ajoissa, joten vastasi miehen toteamukseen, eihän toinen millään voinut tietää, että juuri sitä Ray varsinaisesti teki työkseen. Kaikkien niiden kulissien takana."Pakkomielle, työ, miten vaan. En kyllä puhuisi kurkuista." Ray naurahti ilkeästi. Ehkä hänkin rupesi vähän ärsyyntymään. Mutta mikäs siinä. Työtä ei ollut, eikä pahemmin tekemistäkään, joten ajan tappaminen oli ainoa tapa tehdä jotain järkevää.

Baarimikon saapuessa kahvin kanssa Ray oli saanut taas ajatuksensa hallintaan ja kiitti kahvista. Juotuaan ensimmäisen kulauksen sitä hän jatkoi keskittymistä ympärillä vallitsevaan ilmapiiriin. Jostain Rayn toiselta puolelta hohkasi vihamielisyys, muualta ei juurikaan. Edellinen tupakka oli sammunut jo hyvän aikaa sitten, joten Ray otti taskussaan olevasta askista uuden ja sytytti sen. "Ajattelitko istua siinä vielä pitkäänkin?" Mies tiedusteli toiselta. Ehkei hän tälläkään kertaa odottanut vastausta. Vaikka tietysti hauskahan se olisi saada vastaus.

[anspe]

"Istun jos siltä sattuu tuntumaan", Gareth vastasi katsomatta mieheen. Kun lasi oli tyhjä, uusi juoma astui tilauslistalle. Eikä sitä samaa litkua, vaan jotain huomattavasti terävämpää. Ei tuollaista jaksaisi kuunnella jos olisi täysin selvä. Gareth raapi korvantaustaansa ja katsahti sivusilmällä toiseen. Herra ei oikein pitänyt sen toisen olemuksesta ja sanoista. Se ärsytti aivan tahallaan. Gareth antoi katseensa kiertää muuallakin. Ei mitään mielenkiintoista.

Melkein teki mieli heittää juomat sen toisen päälle ja katsoa mitä siitä tulisi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun Gareth hengellään leikkisi. Ja no, tuskin viimeinenkään. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsi? Tai seeprakaan. Kliseistä mutta niin se vain meni. Gareth kuitenkin jätti itsemurhayrityksen sikseen. Hän joi juuri saamastaan juomasta irvistämättä.

[ph]

Ray katsoi tylsän oloisesti ympärilleen. Hän oli onnistunut jostain ihmeestä kehittämään lievän ärtymyksen olotilakseen, eikä tosiaankaan nauttinut siitä. Liian monta, jotka vaativat akuuttia huomiota, oli tekemättä eikä mies keksinyt muuta tekemistä kuin istua tämän oudon ärtyisän veikkosen vierellä. Ehkei se olisi hyvä ajatus kutsua miestä veikkoseksi. Tai mistäs sitä tiesi. Ehkä hän jopa pystyisi yllättämään Rayn. Toisaalta se taas ei ollut kovinkaan toivottua, myönnettäkööt. Syöpäkääryle oli unohtunut suupieleen kun mies nojasi kyynärpäistään hajamielisesti baaritiskiin.

Ray oikaisi hiukan hiuskuontaloaan ja päätti keskittyä ärtymyksensä purkamiseen ärsyttämällä toista. Ehkä päiväkin paranisi hiukan jos saisi tekemistä. Niinhän Ray oli toivonut jo useamman päivän ajan, mutta ei se silti ollut parantunut. Useita kuukausia tekemättöminä velloneet asiat vaativat nyt huomiota entistä hanakammin. Ehkä myöhemmin tänään.. Mies jätti tupakkansa palamaan suupieleensä, mutta siirsi kätensä vaivihkaa toistensa luo ja alkoi ystävällisesti sormiensa piinaavan naksuttelun. Eipä muutakaan tekemistä.

Naksuteltuaan jonkun aikaa sormiaan mies katsahti keskustelukumppaniinsa, joka ei kyllä tuntunut olevan keskustelusta innoissaan. Juoma oli loppunut, ja syöpäkääryle suupielessä näytti saman tilan merkkejä, joten mies tumppasi tupakkansa ja pysähtyi hetkeksi katsomaan ympärilleen. Päätettyään mitä aikoi tehdä hän nyökkäsi toiselle ja lähti kävelemään kohti ovia. Ei häntä oikeasti kiinnostanut oliko mies huomannut tervehdyksen vai ei, kunhan pääsi pois tästä negatiivisuudenpuuskasta, joka oli vallannut Raynkin. Ehkä kasino auttaisi..?

// ow ow. Sainpahan pelattua !