|
|
Post by willan on Oct 16, 2007 12:45:37 GMT 2
Raskas huokaisu karkasi tummaverikön huulilta, tämän astuessa sisälle clubiin. Punaisten avokkaiden korot kopisivat kipakasti osuessaan lattiaan. Päällään naisella oli musta, olkaimeton ja vartaloa myötäilevä mekko, joka päättyi hieman polvien yläpuolelle. Hiukset oli kietaistu huolimattomalle nutturalle ja kasvojen eteen oli jätetty pari suortuvaa. Evangelie suuntasi askeliaan kohti baaritiskiä, jossa nähtävästi oli enää muutama vapaa istumapaikka. Ympärilleen vilkaisten nainen istuutui kiiltonahkaiselle baarijakkaralle ja sai saman tien kimppuunsa uteliaan baarimikon, joka tiedusteli mitä saisi olla. Evangelie huitaisi ilmaa kädellään jokseenkin välinpitämättömästi ja naurahti samaan syssyyn hyväntuulisesti. "Mitä vain, kuhan ei turhan vahvaa." Oliko sillä tosiaan muka jotakin väliä mitä sattui kippaamaan suuhunsa? Toinen nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja poistui hetkeksi jonnekin, ilmeisesti drinkkiä sekoittamaan. Evangelie kierrätti katsettaan sillä välin muissa tiskillä olioissa, lähinnä miehissä. Hän antoi katseensa kumminkin laskeutua pian tiskin naarmuiseen pintaan ja piirteli hajamielisesti siihen kuvioita, kuinka mielenkiintoista.
Tumma kaunotar säpsähti hieman baarimikon iskiessä hänen eteensä pienen lasin, joka oli täynnä vaalean oranssia nestettä. Kohtelias kiitos ja nainen nosti lasin huulilleen välittämättä baarimikon tarkkailevasta katseesta. Kyllä se juotavaa oli, vaikkakaan ei kovin ihmeellisen makuista. Pistely kitalaessa kieli jostakin väkevämmästä. Evangelie suoristautui jakkarallaan ja pyöritteli lasia kädessään ajatuksiinsa uppoutuneena, mutta palasi takaisin maan pinnalle jonkun asiakkaista pudotettua lasin lattialle. Päätään pudistaen Evangelie vei lasin jälleen huulilleen ja kaivoi sitten tupakka-askin pienestä mustasta laukustaan ja nappasi yhden syöpäkääryleen huuliensä väliin. Käsi siirtyi etsimään sytytintä, mutta tuloksetta. Hemmetin, hemmetti. Se oli varmaankin unohtunut huoneeseen tai sitten tämä vain oli jotain julmaa kohtalan ivaa. Yrityksistään huolimatta tummaverikkö ei ollut onnistunut lopettamaan polttamista. Mokomat nikotiinipurukumit ja -laastarit eivät auttaneet pätkän vertaa. Raskas huokaisu karkasi naisen huulien välistä tämän tiputtaessa syöpäkääryleen takaisin laukkuunsa.
Pieni ärtymyksen poikanen kyti syvällä naisen sisällä, tämän kipatessa lasinsa pohjalla olevat tipat suuhunsa. No, ärtymys oli käynyt viimeisten viikkojen aikana hyvinkin tutuksi tunteeksi, sattuneesta syystä. Hän kohotti lasia baarimikolle sen merkiksi, että ottaisi toisen ja eipä aikaakaan, kun edessä oli taas uusi mysteerijuoma. Pieni epäröinti kumminkin käväisi naisen sisällä. Jos nyt vaikka yrittäisit rauhoittua. Pieni ääni muistutti jälleen kerran olemassa olostaan. Omatunnoksi sitä taidettiin kutsua, kaiketi. Evangelie tuli kumminkin lopulta siihen lopputulokseen, että vaientaisi mokoman ja keskittyi sitten tyhjentämään toista lasillista mysteerijuomaa.
// joo, oma mielentila heijastuu selkeästi myös peliinkin. :> neiti känkkäränkälle seuraa saa tosiaan tulla pitämään.
|
|
|
|
Post by louppi on Oct 16, 2007 18:06:12 GMT 2
(mätuunmätuunmätuun!!!)
Ovi kävi. Baariin lasilliselle tullut Jude ei ollut pukenut takkia päälleen, vaan värjötteli yksinkertaisen tyylikkäässä neuleessa, tummat farkut ja siistit kengät jalassaan. Hiukset olivat juuri sopivat sekaisin, se oli todellakin harkittua epäsiisteyttä. Hän istahti ainoalle vapaalle baarijakkaralle tumman naisen viereen vilkaisten tätä istuutuessaan - katseesta oli paha päätellä yhtään mitään. Baarimikko tunnisti miehen, tämä käynti ei todellakaan ollut ensimmäinen. Jude tätä tervehti ystävällisellä hymyllä ja viittasi luokseen. "Tämä on niitä päiviä, jolloin en tiedä, mitä haluaisin. Mutta tehdään juttu yksinkertaisesti", mies vilkaisi vieressä istuvaa naista ja tämän juomaa. "Otan samanlaisen kuin neidillä tässä", hän jatkoi viitaten oranssiin juomaan. Toki hän tuon juoman tunnisti.
Mies otti taskustaan askin ja sieltä savukkeen sytyttäen sen ja jätti askin tiskille odottamaan seuraavaa. Baarimikko teki työtää aivan yhtä mallikkaasti kuin ennenkin, sen Jude sai todeta hetken tämän työskentelyä seurattuaan ja kyllästyttyään vilkaisi olkansa yli taakseen muun asiakaskunnan tarkastaakseen. Viimein lasi pyörähti hänen eteensä ja Jude kiersi sormensa sen ympäri. "Onko tää ees hyvää?" esitti hän kysymyksen tummatukkaiselle vieressään epäilevä ilme kasvoillaan.
|
|
|
|
Post by willan on Oct 16, 2007 18:31:59 GMT 2
Evangeline ei vaivautunut nostamaan katsettaan vaikka kuuli täysin selvästi jonkun istuutuvan viereiselle jakkaralle. Sormet naputtivat musiikin tahdissa tiskin pintaa ja katse lähti kiertämään tanssilattialla olevissa ihmisissä, pysähtymättä erityisesti kenenkään tietyn henkilön kohdalle. Hieman hupimpsanut hymy kohosi nopeasti naisen kasvoille tämän katsellessa tanssilattian menoa. Oli pakko myöntää, että ehkä ne omat ensimmäiset kerrat jonkun clubin tanssilattialla eivät olleet kovinkaan kaunista katselmaa. Päätään pudistaen Evangelie hörppäsi lasistaan jälleen hieman.
Nainen kääntyi takaisin tiskin puoleen vierustoverinsa alkaessa puhumaan. Tummaverikkö vilkaisi baarimikkoa kulmiensa alta, joka kuunteli korvat tarkkana ja yritti samalla palvella muita asiakkaita. Comique. "Eipä oikeastaan, mutta juotavaa, ehkä." Evangelie kohautti välinpitämättömästi olkiaan ja siirsi katseensa toiseen. Ilkikurinen virne tavoitti naisen kasvot pian, mutta hiipui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Hän antoi katseensa tarkastella hetken ajan miestä päästä varpaisiin, mutta siirsi katseensa sitten takaisin tiskin pintaan. "Kerrohan minulle, soitetaanko täällä aina tätä teknopoppia?" Katse palasi mieheen tiskin pinnasta. Tummaverikkö kohotti kulmiaan hieman kysyvästi, jääden odottamaan toisen vastausta enemmän tai vähemmän mielenkiinnolla. Sattumalta neiti Colemanin katse osui tiskillä olevaan tupakka-askiin. "Saan varmaan pummia yhden tupakan?" Olihan naisella toki omatkin laukussaan, mutta kuten arvata saattaa hän ei jaksanut nähdä sen vertaa vaivaa, että olisi kaivanut ne esille. Miehen oli parempi suostua, tai... no, sitä vaihtoehtoa ei ollut etteikö mies suostuisi heittämään yhtä syöpäkäärylettä. Ei vaan yksinkertaisesti voinut olla.
|
|
|
|
Post by louppi on Oct 16, 2007 18:53:48 GMT 2
- "Niin, ilmeisesti", Jude naurahti kepeästi viitaten naisen olevan yhä täysissä sielun ja ruumiin, ainakin ruumiin, voimissa juoman nauttimisesta huolimatta. Hän maistoi oranssista litkusta hieman. "Ei hullumpaa", totesi mies olkiaan kohauttaen katse naisessa. "No ei oikeastaan", hän sanoi virnistäen, irvisti hieman myöntäen musiikin olevan hyvää vain päihtyneessä tilassa. "Mutta tosiasia on, että jos tahtoo tunnelmaa, pitää mennä hotellin kahvilaan. Tää nyt on tällaistä taustahälyä, pelastaa kiusallisen hiljaiset hetket." Jude veti henkoset tupakastaan ja napautti tuhkia pois tuhkakuppiin ja pari merkilli naisen kaihoisan katseen suunnattuna hänen tupakka-askiinsa. "Toki", hän hymähti tarjoten askin sisältöineen toiselle ja kaivoi samalla esiin zipponsa laskien sen askin päälle. "En ole nähnyt sua koskaan ennen", hra Marvel totesi baaritiskiin nojaten ja luotuaan viattoman uteliaan katseen seuralaiseensa nautti nälleen siemauksen juomastaan.
Tumman naisen toisella puolella, jollain niistä baarijakkaroista, istunut Judelle vieras nainen, joka oli oikeastaan täysi vastakohta siitä, joka istui juuri nyt hänen vieressään, nousi ylös poistuakseen naistenhuoneen puolelle. Marvel ei voinut olla katsastamatta tätä, mikä ärsytti hän itseään suunnattomasti, mutta naamioi koko erehdyksen normaaliksi katseen hetkelliseksi harhailuksi savukkeen polton yhteydessä, ja lukitsi katseensa uuteen tuttavuuteensa vannoen mielessään parantaen tapansa tämän illan aikana. Toinen oli sentään mielettömän hyvin säilynyt tapaus.
|
|
|
|
Post by willan on Oct 16, 2007 19:22:52 GMT 2
Evangelie hymähti hiljaa ja vilkaisi ohi juoksevaa tarjoilija syrjäsilmällä. Nainen kuunteli samaan aikaan vieressään olevan miehen puhetta. Tällä oli miellyttävä, mutta jollain tapaa ärsyttävä brittiaksentti. Muuten toisessa ei ollut juuri mitään mikä olisi ärsyttänyt. Evangelie nappasi askin ja sytyttimen kiittäen. Sormet kaivoivat vikkelästi esille yhden syöpäkääryleen, jonka asettivat sitten huulien väliin ja sytyttivät parin yrityksen jälkeen. Tummaverikkö veti syvät henkoset tupakastaan samalla, kun mietti vastausta toisen kysymykseen. "Se nyt sinäänsä ei ole mikään ihme. Tulin vasta pari päivää sitten ja ne pari päivää on mennyt enemmän tai vähemmän nukkumiseen sekä tavaroiden purkamiseen." Evangelie totesi olkiaan kohauttaen. "Mutta sä oot sen sijaan ilmeisesti asustanut täällä vähän kauemmin vai erehdynkö täysin?"
Tummaverikkö puhalsi savut keuhkoistaan tiskin pintaa vasten ja karisti ensimmäiset tuhkat lähettyvillään olevaan tuhkakuppiin. "Ai niin. Evangelie Coleman, kutsuvat Evangelieksi." Nainen ei ojentanut kättään, kuten yleensä. Tuskinpa vain hotellin clubin baaritiskillä oltiin niin tarkkoja käytöstavoista. "Ja herralla itselläänkin on varmaan nimi?" Olihan toki helpompi jutella toisen kanssa, kun tiesi tämän nimen, tai no miten asian nyt ottaa. Neiti Coleman vei lasin huulilleen ja kippasi loput tipat lasin pohjalta suuhunsa. Katse pysytteli lähinnä kokoajan seuralaisessa, jos sitä seuralaiseksi saattoi vielä kutsua.
Evangelie nosti jalkansa toisen polvensa päälle ja suoristi mekkonsa helmaa hieman. Baarimikko korjasi lasin toiselle puolelle tiskiä, kaunottaren pudistaessaan päätään torjuvasti tämän ohi kulkiessa. Samassa tummaverikkö kuuli puhelimensa pirahtavan soimaan. Evangelie kaivoi harmaan puhelimen laukustaan ja vilkaisi näyttöä nopeasti. Nainen hylkäsi puhelun ja katkaisi mokomasta rakkineesta virran kokonaan, jonka jälkeen hän sujautti sen takaisin laukkunsa pohjalle. "Anteeksi, soittavat töistä ympäri vuorokauden." Turhautunut silmien pyöräytys.
|
|
|
|
Post by louppi on Oct 30, 2007 20:43:19 GMT 2
(anteeks hirmuisesti <3)
But let me buy you drinks, better yet rings
Jude katseli toista hymyillen ottaessaan toistaiseksi tarpeettomaksi jääneet, sytkärin ja askin, pois tiskiltä ja laski ne muiden ulottumattomiin, taskuunsa. "Ah, tää on just oikea paikka muuton jälkeisen ajatuksenjuoksun väliaikaiseen katkaisemiseen", hän naurahti. "No itse asiassa joo. Aivan liian kauan, ei kannata seurata esimerkkiä", tajutessaan umpikujaan ajautuneen elämäntilanteensa mies irvisti, kuitenkin melko hupimpsaneen oloisena. "Vähän kallista huvia kieltämättä tämä hotellielämä."
Tämä mies oli jo onneksi osannut odottaa: esittäytymistä. Jude kelasi nimilistaa mielessään ja päätyi lopulta vaihtoehtoon, jota oli jo aikaisemminkin saattanut käyttää, mutta kelpasi nyt, kun parempaakaan ei ollut tarjolla. "Sam Grant", Jude esittäytyi lausui nimensä sillä samalla äänenpainolla, kuin aina ennenkin. Hän oli jo kuvainnollisesti leimannut osaansa uuden nimensä, kokonaan uuden henkilöllisyytensä. Se ei tuottanut enää ongelmia. Tutustumisen vaiheen numero 1 keskeytti soittoäänen iloinen pimputus, mikä muistutti Judea ikävästi siitä, ettei hän ollut katsonut omaa puhelintaan päiväkausiin, mikä tarkoitti sitä, että huomenna hän saisi soitella kiukkuisille ihmisille, jotka tunsivat itsensä petetyiksi ja unohdetuiksi ja muutenkin tosi huonoiksi, mitä he luultavasti olivat sitten kuitenkin.
Evangelie oli hyvää vauhtia hurmaamassa herra Marvelia: dramaattinen silmien jumppaus (pyöräytys) ja aikaan Juden kasvoilla jonkin selittämättömän, mutta ymmärtääksemme naisen ilmeeseen ihastuneen, hyväntuulisen ilmeen ja ymmärtäväisen hymähdyksen. "Anteeksi uteliaisuuteni, mutta missä olette töissä?"
|
|
|
|
Post by willan on Oct 30, 2007 22:38:43 GMT 2
// ei mitään. vastailet sitten, kun kerkeät/jaksat/jne.. :>
Kevyt, hieman hupimpsanut hymähdys karkasi Evangelien huulilta. Katse siirtyi hetkeksi laseja hyllyyn asettelevaan baarimikkoon, mutta palasi sitten takaisin vieressä olevaan mieheen. "Yritetään olla seuraamatta." Nainen nyökkäsi hymyillen, viitaten siihen, että ei kannattaisi seurata toisen esimerkkiä. Kallista lystiäkö? Älä viitsi naurattaa. Evangelien kasvoille levisi vino hymy, tämän vilkaistessa vierustoveriaan. Niinhän se oli, mutta saiko tässä maailmassa muka mitään ilmaiseksi tai edes edullisesti? "Halvemmalla pääsisi, kun ostaisi jostain itselleen hulppean huvilan, pidemmällä tähtäimellä." Tummaverikkö kohautti olkiaan mietteliäästi ja kallisti päätään virnistäen.
Evangelie hymyili miehelle säteilevästi. "Hauska tutustua, Sam!" Kaunotar katsahti toista silmiin, mutta siirsi katseensa pian muualle. Voi ei, herra Grant onnistui valitsemaan ainoan keskustelun aiheen, jota Evangelie koitti karttaa parhaansa mukaan. Hän halusi pitää ajatuksensa täysin muualla vapaa-ajallaan. Useimmiten nainen olisi varmaankin tuhahtanut jotakin epämääräistä, mutta teki kumminkin poikkeuksen tällä kertaa. Hymy pysyi yhä sitkeästi kasvoilla, eikä hyväntuulinen olemus muuttunut ollenkaan, tai ainakaan melkein, mutta sitähän nyt ei lasketa. "Kirjoitan erääseen naistenlehteen kolumnia ja teen töitä myös sisustussuunnittelun parissa." Evangelie nyökytteli päätään sanojensa painoksi. Omaa vapaa-aikaa jäi toki naiselle vähän, mutta sekin nyt oli vain järjestelykysymys. Järjestelykysymyksiä ja järjestelykysymyksiä. Tietysti, tarkoituksellaan Evangelie jätti mainitsematta äitinsä kosmetiikkaketjusta, koska se sattui useimmiten johtamaan ikäviin lisäkysymyksiin. Eihän vanhempien menehtyminen onnettomuudessa ollut mikään salaisuus, mutta se taisi kuulua niiden aiheiden pariin, joista ei haluttu puhua ja jos puhuttiin, niin erittäin niukkasanaisesti. Eikä Evangelie halunnut aivan heti alkaa purkamaan melkein tuntemattomalle miehelle ja vielä hotellin baaritiskillä oman elämänsä murheita. Toisaalta, saattoihan se tulla myöhemmin puheeksi, mutta se nyt oli sitten sen ajan murhe.
"Entäs sinä? Mitä teet työksesi?" Nainen kohotti toista kulmaansa kysyvästi, pitäen katseensa Samissä. Juristi tai insinööri, varmaankin. Silmistä saattoi nähdä pienen, vilpittömän uteliaisuudenpoikasen, jonka mies oli onnistunut sytyttämään naisen sisällä. Jollain tapaa toinen vaikutti kovin salaperäiseltä ja se jos mikä kiehtoi suunnattomasti. Evangelie vilkaisi ympärilleen. Ihmisiä oli kerääntynyt tanssilattialle ja jostain kauempaa kuului kilinää, tarjoilijan kerätessä tyhjiä laseja tarjottimelle. Äh, täällä ei tapahdu mitään...
|
|
|
|
Post by louppi on Nov 6, 2007 21:35:23 GMT 2
- "Mainitsemasi hulppea huvila onkin tulevaisuuteni päämääränä", Jude, anteeksi Sam, loihti ovelan hymyn käymään kasvoillaan. Ainut huono puoli sellaisissa luksusasunnoissa oli se, että ne olivat pirun vaikeita pitää kauniina, mutta tietenkin; ainahan sitä voisi palkata siistijän hoitamaan sen homman hänen puolestaan. Näistä tulevaisuuden suunnitelmista Juden herätti Evangelien mieletön reaktio miehen esittäytymiseen. Sellaista Jude ei ollut vielä koskaan ennen kohdannut ja se sai hänet säpsähtämään, mutta vain hyvällä tavalla: miehen katse kirkastui ja juuri, kun hän oli päässyt mukaan tähän uusien tuttavuuksien tekemisen salaperäiseen, mutta juuri siksi mahtavaan sielunelämään vastaamalla naisen katseeseen, tämä kiinnitti huomionsa muualle ja herra Marvel työnsi lasinsa tiskin toiselle puolelle, baarimikolle. Hän oli jo ehtinyt pelätä valinneensa huonon nimen ja ruman sukunimen, mutta Evangelie onnistui taitavasti pitämään aurinkoisen ilmeen kasvoillaan ja Jude teki parhaansa myötäelääkseen tämän mukana. "Ihan totta? Sittenhän täytyy aloittaa palkkavertailu, sillä teen aivan samaa. Joka perjantai, sivu kuusi", Jude virnisti. "Lisäksi kierrän satunnaisesti toimittajien kanssa kuvaamassa. Se on lähinnä sellaista freelancerjuttua." Mies jäi seuraamaan toisen reagointia hetkeksi. "Oliko sitä mitä oletitkin?" hän naurahti.
Kello kävi. Evangelie oli hyvässä kunnossa, hyvin säilynyt koko illan ajan ja niin onneksi myös Jude. Vaihtelu virkisti. Itse asiassa hän oli jo alkanut menettää uskoaan vetovoimaansa, niin sanottua charmiinsa, ja pelännyt ajoittain sen kokonaista kaikkoontumista. Herra Marvel odotti vielä hetken, laski mielessään sekunteja aina seitsemään asti naista silti kuunnellen. "Ah, tiedättekö minun täytyy viedä sisareni teatterille, olen todella pahoillani. Aiotteko vielä jäädä?" Jude kysyi noustessaan baarijakkarelta ja asettaessaan takkiaan paremmin ylleen. "Jos ette, voin saattaa teidät", hän sanoi hymyillen, katse naisessa ja vannoi itselleen, että taka-ajatuksia ei ollut.
|
|
|
|
Post by willan on Nov 6, 2007 22:06:09 GMT 2
Evangelie hymyili miehen sanoille. No, kukapa nyt ei haaveilisi hulppeasta huvilasta merinäköalalla ja upealla takapihalla? Tuskin oli olemassa ketään, joka olisi täysin tyytyväinen sen hetkiseen elämäntilanteeseensa. Miehen säpsähdys sai naisen kasvoille nousemaan hetkellisesti huv'ittuneen hymyn. "Olet siis toimittaja?" Evangelie kurtisti kulmiaan hienoisesti. Uteliaisuus tuntui kasvavan ja kasvavan. Tummaverikkö kohautti olkiaan ja hymähti lähes äänettömästi. "Kutakuinkin." Valehtelija. "Vaikka toisaalta aluksi luulin sinua insinööriksi tai juristiksi."
Evangelie oli onnistunut jo keskittyä pohtimaan elämän suuria kysymyksiä, kun Sam yllättäen palautti hänet maan pinnalle. Sisaren? Pettymys valtasi naisen, mutta tämä ei antanut sen näkyä kasvoillaan tai olemuksessaan, se kaihersi vain mieltä hiljaa. Pakkohan se oli myöntää, olihan se toisaalta melko herttaista, että toinen huolehti sisarestaan. Evangelie katsahti miestä, tämän tarjoutuessa saattajaksi. Ystävällinen hymy kiri reippaasti naisen kasvoille. "Luulenpa, että lähden huoneeseeni. En usko, että täällä tapahtuu mitään sen kumempaa." Nainen laskeutui baarijakkaralta varovasti ja nappasi tiskiltä laukkunsa ja katsahti sitten vieressään seisovaan herraan. "Mennäänkö?" Kysyvä katse ja pään kallistus, josta tuntui tulevan pikkuhiljaa pakkomielle.
|
|
