|
Post by korppi on Aug 26, 2007 17:17:33 GMT 2
Carmenilta oli jäänyt täysin huomiotta paikalle saapunut mies, kuten Aprilkin. Keskittyminen oli täysin hyökkäyksessä ja puolustuksessa, hänen itsesuojeluvaistonsa oli tainnut kadota sen sileän tien. Adrenaliini virtasi suonissa, eikä tätä voinut hyvälläkään tahdolla enää catfightiksi sanoa. Tytön ensimmäinen isku osui nopeasta puolustuksesta huolimatta Carmenia silmäkulmaan, sai tämän lähes horjahtaamaan.
"Saatanan vamppyyri!" punapukuinen sai sanottua hampaidensa välistä haukkoessa samalla ilmaa keuhkoihinsa. "Nyt irti", hän totesi itseään pitelevälle miehelle, veti syvään henkeä ja näytti hetkessä täysin neutraalilta. Näyttelijät. Mitä nyt silmäkulmaan alkoi muodostua hyvännäköinen mustelma ja kaulaa pitkin taisi valua hienoinen verinoro. Carmen sai kuin saikin miehen vakuutettua siitä, että oli haudannut hyökkäysaikeensa tyysti. Sitten hän nappasi selkänsä takaa käsilaukkunsa, vilkaisi ohimennen Aprilia ja poistui sitten huultaan purren paikalta. Ehkä hän toivoi naisen liittyvän seuraan, ainakin alitajuntaisesti.
Hengitys ei tasaantunut vieläkään, Carmen yritti rauhoittaa ripeitä askeliaan. Nyt olisi selkeästi sen kylvyn paikka. perskutarallaaen perskutarallaa. Tämän hotellin asiakkaiksi päästettiin näköjään mitä tahansa hunsvotteja. Hänen täytyisi huomenna heti ensi töikseen soittaa toiseen hotelliin, tänne hän ei jäisi.
/ ei täs räjäytetä muuta ku toisten naamoja. ;)
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 26, 2007 17:38:27 GMT 2
Jonathan katseli huolestuneena tappelun päättymistä. Kahvi jäähtyi ja kärpäset löysivät puoliksi syödyn leivän. 'Ei taida ihmisillä olla käytöstapoja enää, tosin ennen miehet murjoivat toisiaan noin eivät naiset' Jon ajatteli ja kurtisti kulmiaan. Mies maistoi kahviaan ja irvisti hiukan kitkerästä mausta. Jonathan taitteli lehden, joi kahvinsa urheasti loppuun ja katseli hiukan tarkemmin kahvilaa. Kylmät seinät, punaiset nahkasohvat pienten puupöytien ääressä. Yritettiin matkia jotakin 50-luvun kotoista jenkkikahvilaa mutta tämä oli vain huono kopio, ankea versio siitä mitä yritettiin olla. Katse kierteli seiniä ja vanhahkoja coca-cola mainoksia pitkin naisiin, nuorehkoon Danuun ja salaperäisempään Apriliin. Muodot olivat kohdallaan ja Jonathan lepuutti silmiään niissä vaikka arvostikin aivan hiukan enemmän mieskauneutta. Hän huokasi ja mietti taas Adamia. Silmät karkailivat taas.
|
|
anspe
Apprentice
Posts: 94
|
Post by anspe on Aug 26, 2007 17:43:17 GMT 2
Danu rauhoittui vasta kun jakkupukuinen nainen oli kadonnut oven toiselle puolelle. Tyttö hengitti vieläkin raskaasti nenänsä kautta. Järkyttävän ylimielinen muija. Neiti Allen tuhahti nenän kautta, kääntyi kannoillaan ja lähti tiskille. Danu tilasi samanlaisen juoman, jonka oli vahingossa naikkosen päälle lennättänyt ja josta koko jupakka oli saanut alkunsa. Tyttö pudotti tiskille muutaman kolikon, joilla juomansa maksoi. Danu vilkaisi ympärilleen, mutta jäi kuitenkin tuijottamaan tyhjyyteen. Hän ei halunnut että kukaan saisi tietää, että häntä pelotti jokin.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 26, 2007 18:02:04 GMT 2
Jonathan puraisi huultaan, kallisti päätään ja huokaisi. Selviä rauhoittumisen merkkejä. Hänen ensivaikutelmansa Danusta. Noh, riitainen. Pakkohan niin on sanoa jos huomaa hänet ensi kertaa keskellä tappelua. Mies kaiveli laukkuaan ja otti piirrustusvälineet esiin. Ei hän hyvä ollut eikä ideoitakan ollut tarpeeksi joten hän piirsi Adamin. Tummat hiukset ja hoikka vartalo. Pukeutui pillifarkkuihin ja nosti lyhyet hiuksensa paljolla geelillä ylös suloisena piikkimerenä. Jonathan vilkaisi ovelle kuin odottaen Adamin pomppaavan ulkoa tutulla tavallaan ja syöksyä halaamaan häntä. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut joten Jon raapusteli hiljaisena Adamin koiranpentu-ilmeen loppuun. Näin hän halusi muistaa hänet. Mutta silti... Olisi mukavaa saada joku josta pitää kii, niinkuin siinä biisissäkin lauletaan. Olisi ihanaa löytää joku päivä Adam hänen ovensa takaa, antaa hänen tulla syliin ja nukahtaa siihen. Niinkuin silloin kerran kun hänet hakattiin. Jonathan irvisti mielikuvalleen. Toivottavasti Adamille ei ollut sattunut mitään todella vakavaa. Adam saisi aivan apaasti kömpiä viekkuun mutta hakatuksi rakas ei saa tulla. Jon käänsi sivua ja aloitti uuden piirroksen, tällä kertaa kun ei keksinyt muuta hän piirsi enkelin jolla oli mustat ja palaneet siivet. Vahingossa paperin enkelille tuli Adamin ruumiinpiirteet.
[Huomatkaa Jonathan: *vink vink* hän kaipaa seuraa, poju on ihan maassa]
|
|
|
Post by callette on Aug 26, 2007 18:15:08 GMT 2
Hymähdys. Naiset.
April huokaisi teatraalisesti ja huiskaisi vaalean hiussuortuvan pois tieltä. Pitäisi ilmeisesti mennä parturiin. Kun muuta seuraa ei ollut - molemmat kissat olivat häipyneet - April istahti baaritiskille tumman, nuorennäköisen pojan viereen ja tilasi itselleen toisen cappuchinon.
"Hello, my sweet angel, mikä onkaan sinun tarinasi?" huokaisi nainen mieheen päin hymyillen ja katseli toisen tekemää enkeliä. Good catch.
|
|
anspe
Apprentice
Posts: 94
|
Post by anspe on Aug 26, 2007 18:18:06 GMT 2
Danu joi juomansa nopeasti, läikyttämättä sitä tällä kertaa kenenkään päälle. Sen tehtyään neiti Allen otti jalat alleen ja käveli nopein askelin kahvilasta pois. Tajuttoman upea alku olemiselle tässäkin hotellissa!
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 26, 2007 18:25:11 GMT 2
[btw, ei olla baaritiskillä tällä hetkellä]
Jon vilkaisi naista alta kulmiensa, käänsi tuherruksensa pois näkyvistä ja nosti sitten päänsä Aprilia kohti. Pieni hymykin vilahti, Jon ei vaan ollut ehtinyt vielä toipua angstauskohtauksestaan ja käytti muutaman sekunnin rauhoittumiseen kunnes sanoi naiselle: "Tarinani ei ole aurinkoinen ja kukkasia täynnä. En siis niinkään haluaisi näin heti puhua siitä. Nimeni on Jonathan mutta mikä onkaan sinun tarinasi? Voisin ehkäpä haluta tietää nimesikin." Juuri kun Jon ehti livauttaa runollisen lauseensa hän ehti tajuta: ' Ei hïtto, oon näköjään aika dramaattinen tänään.' Paikatakseen 'virheensä' hän esitteli pepsodent-hymyään ja tunsi itsensä hölmöksi.
|
|
anspe
Apprentice
Posts: 94
|
Post by anspe on Aug 26, 2007 18:32:52 GMT 2
//anspe taas sekoilee, kun ei jaksa ajatella tarpeeks. -.-'//
|
|
|
Post by callette on Aug 26, 2007 18:36:33 GMT 2
[ah sori, sisälukutaito on hieman hukassa kuten huomaamme muutenkin ] April oli tottunut ihmisiin, jotka halusivat tehdä dramaattisen vaikutuksen, eikä näinollen juipin erittäin pimpsauntuneen kuuloinen puhe tehnyt vaikutusta. Olihan hän itsekin käynyt hetken aikaa teatterikoulua. Nainen hymyili ja loi katseen kulmiensa alta mieheen, kujeilevasti. "Ei elämä ikinä ole ruusuilla tanssimista, Romeo. Mitäpä minä itsestäni voisin sanoa? Pikkukaupungin tyttö, nilkkakoruja ja ystäviä. April Summers." Nainen ojentaa kätensä Jonathanille. "Mitä sinä täällä Särkyneiden Sydänten Hotellissa teet?" Kysymys oli taatusti väärä miehen tummaan imagoon kun katsoi, mutta minkäs sille mahtaa. Tyttö oli tahditon monessakin suhteessa ja paras tapa saada ihmiset unohtamaan surunsa oli antaa heidän puhua siitä. Siitä saisikin puheenaiheita jatkamaan ketjua.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 26, 2007 18:45:39 GMT 2
Jon tarttuu käteen ja puristaa sitä hellästi. Adam välkkyy mielessä vain häilyvänä varjona, viimeinenkin nokinen sulka karkaa eikä taida palata vähään aikaan. "Särkyneiden sydänten mestari istuu vieressäsi. Ei, en tarkoita tuota tarjoilijaa, katse vain tännepäin. " Jonathan tilaa jääteetä ja jatkaa sitten: "Mitäpä minä, ikää kertynyt 23 vuotta, ei mikään onnellinen lapsuus, oli ankara isä. Minut heitettiin pihalle 15 vuotiaana ja siitä asti olen vain kierrellyt ympäriinsä, kaiketi etsin elämälle tarkoitusta." 'Tilanne karkaa jo käsistä' mies ajattelee ja manailee suorasukaisuuttaan. 'En minä ennen itsestäni asioita näin paljastanut, en sitten Adamin' Jäätee saapuu ja Jon ottaa huikan kääntäen kasvonja hetkeksi poispäin muodostaen huulillaan hiljaisesti; 'ei perskutarallaa' Höyheniä. Taas.
[palaan sit hetkosen päästä, ehkä 20 min menee] [täällä taas]
|
|
|
Post by callette on Aug 31, 2007 14:41:00 GMT 2
(sorry pelin seisomisesta, jos näin tapahtuu niin pelatkaa mut vaan pois pelistä, mulla on vähän liikaa tällä hetkellä elämässä ) Hymähdys ja vilkaisu kulmain alta. Vainiin, angstangst. Mitähän tästä puheesta tulisi? April ei ole koskaan ollut minkäänsortin lohduttajatyyppiä - vahvat selviytyvät, muut jäävät itkemään menneisyyttä. Ehkä tämä tytön asenne muutenkin johtui vain vanhempien kylmenemisestä, mutta yhtä kaikki - ei mennyttä saanut surra, oli elettävä nykyhetkessä. "Tuollaisia tarinoita kuulee harmittavan monta." Tyttö kuitenkin hymyili luullakseen lohduttavasti. Hymy ei välttämättä vaan ulottunut silmiin saakka, jonka vuoksi April käänsi katsettaankin hiukan sivuun. "Mitäs sinulle nykyään kuuluu?" Vaikka ei miestä tuntenutkaan, oli parempi saada hänet sittenkin puhumaan nykyisyydestä ja ongelmien aiheuttajasta kuin jumiutumaan menneisyyteen - ja piruvie, tämä tyttöhän ei rupeaisi lohduttamaan miestä, joka itkee! Ongelmat pois päiväjärjestyksestä ja sitten pidetään hauskaa, plan A. Plan Btä tyttö ei ollut vielä keksinyt, mutta eiköhän sekin tästä vielä. Hän oli erittäin hyvä keksimään suunnitelmia.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 31, 2007 17:26:22 GMT 2
Jonathan taisi aavistaa naisen ajatukset ja hän oli valmis vaikka esittämään, kunhan vain sosiaalisia kontakteja, ja vieläpä ihmisiltä, saisi pitkän yksinäisyyden jälkeen. Mies vain virnisti ja jatkoi hymähdellen " Kaiketi tässä parempan suuntaan ollaan menossa " ' Voisin minäkin jo piristyä, en itsekkään pidä menneisyyteen jäävistä ihmisistä ' hän ajatteli " Ja kuules, nyt kun ikävät asiat on puitu voisin jopa esitellä itseni kunnolla. Nimi Jonathan Whisky. Ja pidän viskistä joinakin päivinä. " Mies lipaisi huuliaan ja antoi taas katseensa kiertää. " Ajattelin lähteä parille lasilliselle jonnekkin mutten tunne kovin paikkoja. Asia korjaantuisi jos tulisit seurakseni ja oppaakseni. Käykö? " Ääliömäisen iloinen virnistys meinasi kohota kasvoille mutta Jon hillitsi ilmeensä pelkkänä pienenä, hiukan flirttailevana hymynä silmien tuikkiessa the messagea (*vink vink*) ja aitoa kiinnostusta.
|
|
|
Post by callette on Aug 31, 2007 19:27:47 GMT 2
Johan, tuntui kuin miehessä olisi tapahtunut isompikin muutos. Nainen virnisti hihaansa ja käänsi vähän jo ystävällisemmät silmänsä mieheen - no mutta, the connection.
"Se on hienoa. Pidän ihmisistä, kun he elävät nykyhetkessä." Nainen laskee kätensä toisen käden päälle hymyillen. "Mihin haluaisit mennä? En ole hirveästi Los Angelesissa liikkunut, mutta tänä iltana minulle on varattu pöytä Courtierista. Lähdetkö seuraksi?"
April oikoo huolimattomasti hamettaan. Hänen pitäisi käydä hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet ennen illallista.
|
|
peto
Portsari
Keep your eyes open
Posts: 81
|
Post by peto on Aug 31, 2007 19:48:34 GMT 2
Jonathan ei vaan voi pyyhkiä kasvoilleen ilmestynyttä melkeimpä pysyvää hymyä, olokin oli pitkästä aikaa kevyt. " Courtier.... Sinne siis. " Pieni nyökkäys vahvisti asian ja Jon tunki kamalan ankeat raapustuksensa reppuun. Sinne ne sitten jäivätkin. Nuorekas olemus nousi tuolilta ja pieni venytys suoristi hiukan jumittuneet lihakset. Hiukan leveämpi hymy sädehti naisen suuntaan, tämä varmaan pitää häntä aivan outona, jotakin ottaneena yli-innokkaana pojankloppina. Tulisi varmaan olla aika hiukan rauhoittua. Hän ojensi kätensä naiselle auttaakseen hänet ylös sanoen samalla ; "Onko teillä vielä muita suunnitelmia ennen kuin menemme ravintolalle? Minä ainakin voisin ainakin käydä siistiytymässä " Hän ajatteli kuulostavansa hiukan turhamaiselta mutta nyrpisti nenäänsä ja antoi asian olla.
Do you have nine lives to waste?
|
|
|
Post by callette on Aug 31, 2007 20:00:16 GMT 2
April virnistää Jonathanille hurmaavasti. Vihdoinkin jotain elämää. "Jees, ajattelin kävistä vaihtamassa vaatteeni johonkin.. hieman sopivampaan? Näemmekö kuudelta Courtierissa?" Nainen nousee tuolilta nostaen laukun hartialleen ja katsoen mieheen kysyvästi.
"Hienoa", tämä jatkaa odottamatta vastausta, "tulen sitten odottelemaan Courtierin eteen." April nyökkää miehelle ja iskee silmää mennessään ohi vähän turhan läheltä. Hän tiesi tekevänsä vaikutuksen, ja tiesi että mies kaipaisi nyt eniten kuin mitään muuta, uutta seuraa. Ja sitä hän saisi.
I dare, you double.
|
|