|
|
Post by korppi on Sept 8, 2007 22:14:41 GMT 2
Miksi hän raahautui vielä tähän aikaan kahvilaan? Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei huoneen jääkaapissa ollut murusen murustakaan. Pitkä päivä vaihteeksi. Eivät ne jätkät saaneet aikaiseksi mitään ilman häntä. Tieto siitä, että sua pidetään itsestään selvyytenä ei ole kovin imartelevaa, mutta minkäs teet. Hyvä palkka korvatkoon sen. Niin kauan, kun Shock pysyi pinnalla.
Haukotus karkasi Mayn huulilta hänen istahtaessaan pöydän ääreen iso kaakaomuki edessään. Kahvia oli ihan turha juoda enää tähän aikaan vuorokaudesta, muuten yöunien kaikkoaminen olisi aivan taattu juttu. Hän kiskaisi kengät jalastaan, kokosi sitten koipensa risti-istuntaan. Ruskea neulepusero piti huolen, ettei ihon aistinsolut lähettäneet signaalia kylmästä. Nainen oli sammuttanut puhelimensa tältä päivältä. Hänellä oli tietyt periaatteet ja niin jätkät, kuin muutkin hänen kanssaan toimivat ihmiset olivat täysin tietoisia siitä. Aina sai soittaa jos asiaa oli, mutta puhelin oli sammuksissa aina klo 23-05. Pitihän ihmisellä olla kauneusunensa.
/ varmasti löytyy muitakin myöhäisiä kahvittelijoita ^^
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 9, 2007 10:09:25 GMT 2
Uupunut, itsensä krapulaiseksi tunteva - vaikkei edes ollut juonut - Jude astui hiljaiseen kahvilaan ja tilasi hetkeäkään hukkaamatta latten. Se tulisi isossa lasissa, ihan hyvä niin. Istuutuessaan ensimmäiseen pöytään, joka käveli vastaan mies ei riisunut takkiaan eikä kaulahuiviaan, sillä häntä paleli epämiellyttävän paljon.
Kahvilan täytteeksi oli istutettu nainen ruskeassa neulepuserossaan. Vilkaistuaan kyseistä taas se tietty katse silmissään, juuri se, joka leimasi miehestä tietynlaisen, joka sai Judessa itsessään kuohahtamaan vihanpoikasen itseään kohtaan, latte pyörähti hänen eteensä. Mies kiitti katse baarimikossa, onnellisena siitä, että jokin ulkopuolinen oli estänyt hyvinkin pian tapahtumassa olleen vahingon. Jude sytytti tupakan. Se taisi maistua paremmalta kuin koskaan.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 9, 2007 11:55:53 GMT 2
Jokin ilmoitti elämästä ympärillä, pitkätakkinen mies, istahti mahdollisimman kauas kaikesta eikä vaikuttanut kovin onnelliselta. Mayn pika-analyysi. Sitten hän saattoi taas keskittyä kaakaoonsa. Ehkä se olisi jo tarpeeksi jäähtynyt juotavaksi. Olihan se. Normikaakao. Ei mitään erikoista, kuten Le Petit Caféssa, mutta annettakoon se nyt anteeksi. Joskus hänen unelmansa oli ollut oman kahvilan pitäminen, mutta nyttemmin May nautti vain muiden antimista. Työssä jokapaikan höylänä oli jo tarpeeksi organisoimista.
May kaivoi laukustaan esille mustakantisen, kierreselkäisen kirjan. Myöskin pullon mustetta sekä mustekynän. Paperi oli luonnonvalkoista, edelliseltä aukeamalta löytyi hahmotelma miksauspöydän ääressä istuvasta rastatukkaisesta miehestä. Hän kirjoitti muutaman rivin sekaisin ranskaa ja englantia, huulet olivat miettiväisesti supussa. Katse käväisi nurkkapöydän miehessä.
There was a ragged band that followed in our footsteps
Running before time took our dreams away
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 11, 2007 19:59:12 GMT 2
Kauppa kävi, Heidi oli taas maisemissa. Se oli ihan hyvä, vaikka ihana isoveljen niin kutsuttu hoivaveitti käski ajamaan tyttöä takaisin irti näiden seinien kahleista. Hän laski tupakan lepäämään tuhkakupin reunalle, muttei päästänyt siitä irti. Katseli olemattomasti hehkuvaa tulipesää ja kohotti katseensa juuri sopivasti vaihtaakseen silmäyksen kirjoitusvälineet esille ottaneen naisen kanssa. Jude väläytti hymyn hampaitaan näyttämättä. Yleistä kohteliaisuutta, uskokaa.
Mies maistoi latteaan pienen siemauksen verran ja antoi yhä tupakan savuta tuhkakupin reunalla. Kulmat painuivat kurttuun ja Jude katsahti uudelleen naista. "Anteeksi.. Mutta ettehän te ole piirtämässä mitään juuri tämän nurkan suunnalta?" hän kysyi varoen, naurahti hieman, epäuskoisesti.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 11, 2007 21:06:26 GMT 2
Hän vastasi hymyyn, toinen suupieli kohosi hyväksyvästi, syventyi sitten taas kierreselkäiseen. Muutama huolimaton rivi lisää, lennokas luonnostelma, jota merkityksettömät sanat kiersivät. "Aliarvioitteko viehätysvoimaanne? Vai toisaalta taasen yliarvioitte", May vastasi ympäripyöreästi, nosti nyt vasta katseensa kirjasta ja vastasi tuon miehen katseeseen haastavasti. "Mietin tässä, miten paljon vähemmän töitä jäisi mielikuvitukselleni jos olisitte alasti", hän vielä totesi toista kulmaansa veikeästi kohottaen. Kynä liikkui taas paperia vasten. Oliko äskeinen sopivaa? Ei välttämättä. Väsymyksen piikkiin ehkä. Iso, keraaminen kuppi kohosi taas punaamattomille huulille.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 11, 2007 21:17:27 GMT 2
Jude nappasi savuavan tupakan huulilleen ja veti syvät henkoset nautiskelevan hitaasti ja näytti miettiväiseltä. "Hyvä kysymys.. Yritän välttää tuota jälkimmäistä", hän sanoi naureskellen naista katsellen. Enää hän ei jaksanut tapella itseään vastaan, ei tiikeri raidoistaan pääse.
- "Siis kuinka?" mies kysyi hieman hämmästyneenä, hätkähti neidin yllättävää suorapuheisuutta. "Miehen kuvaaminen aatamin asussa tuntuu niin rumalta, ymmärrättekö.. Nainen taas sen sijaan, siinä on enemmän kuvattavaa ja kaikki kaunista, poikkeuksetta", Jude sanoi veikeään sävyyn päästettyään savut huultensa välistä ulos, napauttaessaan tuhkia pois. "Te siis olette todella luonnostelemassa jotain täältä suunnalta.. Hirveää! Piirtäkää tämä tuoli tässä, se on kaunis", hän alkoi olemaan hieman vaivaantunut ja viittasi viereisen pöydän pehmustettuun, miellyttävältä näyttävään suloiseen tuoliin.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 12, 2007 15:42:34 GMT 2
"Se on kunnioitettava yritys", May vielä kommentoi asiaa vakavaan sävyyn, ehkä sen kasvoista kuitenkin paistoi ilkikurisuus. Hän nuolaisi pois kaakaon mukanaantuomat viikset, pyöritteli kynää kädessään. Se tapahtui usein ihan vahingossa, samoin kuin sormien toisten nivelien ihon näykkiminen. Etekin silloin, kun hän mietti jotain kinkkistä, kuten nyt. Miten hyvin treenatut olivat tuon tuntemattoman miehen vatsalihakset? Mikä päänvaiva!
"Meillä on tässä asiassa selkeästi eri näkökanta. Minä puolestani pidän molemmista vartaloista. Niin paljon yhdistävää, niin paljon erottavaa. Täydentävät toisiaan. Mutta kaikki ei ole kaunista, kaikki eivät ole kauniita. Siksi hyvälle mielikuvitukselle onkin välistä käyttöä, mutta tästä ei ole kyse teidän kohdallanne, kuten varmasti ymmärsitte. Ainakin toivon niin." Sehän pääsi vauhtiin. Äänenpaino vaihteli innostuneesta välinpitämättömään, puheen tempo oli ehkä huvittavakin. Vuoristorata.
"En pidä elottomista asioista. Ilmeettömistä", hän pudisti päätään, torjui ajatuksen tuolin piirtämisestä. "Se on tylsää." Musta, teräväkärkinen mustekynä teki taas muutaman viivan paperille. Ehkäpä ihan kiusallaan. Oliko kirjasessa todella alaston hahmotelma tästä miehestä? Ehkä. Kukapa sen tietää. May oli tyytyväinen, ettei tupakansavu leijaillut hänen pöytään asti. Se olisi luultavasti saanut muutaman hengenvedon jälkeen aikaiseksi jo varsin tuskaista ahdistusta, vähintäänkin ajatuksen tasolla.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 12, 2007 20:31:21 GMT 2
. "Kaikki eivät ole kauniita?" Jude toisti kysymyksen muodossa naisen absoluuttisen sävyn saaneen toteamuksen ja kurtisti kulmiaan ollen selkeästi eri mieltä. "Naiset ovat aina kauniita, usko huviksesi. Nykyään", hän jätti lauseen kesken imaistakseen tupakastaan ja sekoitti pitkällä lusikalla latteaan, "uskon sisäiseen kauneuteen. Ah, tiedän, todella limaista, mutta näin se vain on", mies naureskeli kohauttaen olkiaan myöntääkseen sanavalintansa olleen ällö.
Kohteliaisuuden hän ohitti reagoimatta siihen mitenkään.
Naisen perustelu sai hänet hymyilemään vinosti. Jude ei ollut viitsinyt kohentaa asentoaan millään tavalla, järjestelemään sekaista harakanpesää päänsä päällä, mutta ehkä juuri näiden puutteiden ansiosta hän näytti ihan hyvältä. "Mikä on nimenne?"
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 12, 2007 20:38:36 GMT 2
"Mutta sisäinen kauneus on usein hankala saada välittymään piirroksista. Riippuu minkä käsittää kauniina. Vanhan naisen paljon kokeneet, ryppyiset kädet ovat muun muassa jotain äärettömän kaunista", May kommentoi olkaansa kohauttaen. Ja kyllä, hän yhtyi miehen omaan mielipiteeseen siitä, että kyseisen näkemys oli todella limainen.
"May. Tai Phoenix. Ja kaikki muunnelmat siitä, miten vain tykkäätte", hän vastasi, vihreät silmät porautuivat mieheen. "Entäpä te? En haluaisi kirjoittaa vain 'tuntematon mies kahvilan nurkkapöydässä'." May pörrötti hiuksiaan, veti syvään henkeä, katsahti sitten nyrpeänä salakavalasti tyhjentyneeseen kaakaokuppiin. Tämä kai tarkoittaisi sitä, että hänellä ei olisi enää mitään syytä istua tässä. Muutenkin edes jonkinlaiset yöunet olisivat enemmän kuin tarpeelliset. Kofeiinitableteilla ei pidemmän päälle elänyt, muita mainitsemattakaan.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 12, 2007 20:51:40 GMT 2
- "Totta!" Jude henkäisi yllättyynenä samansuuntaisesta näkemyksestä naisen kanssa. "Se on kuin viiniä", hän lisäsi virnistäen tarkentamatta sanojaan sen enempää ja joi lopun latestaan parilla kulauksella, poltteli sen jälkeen tupakkansa pikaisesti loppuun ja tökkäisi tuhkakuppiin.
Hän vastasi Mayksi esittäytyneen naisen katseeseen sillä tutulla, häikäilemättömällä tavallaan ja nyökkäsi. "Thomas", Jude esittäytyi. "Hävettää myöntää mutta... Työtön, tällä hetkellä. Periaatteessa. Pari kuukautta sitten hommia arkkitehtina vielä riitti, vaan nyt.. Jotain tapahtui", Jude huokaisi ja hieraisi niskaansa huomaten himoitsevansa heti lisää tupakkaa. Karmeassa ketjussa sitä vedettiin. "Ilmeisesti kuppinne on tyhjä?" hän kysyi viitaten Mayn edessä olleeseen kuppiin. "Haluaisitteko tulla nauttimaan jotain vastaavaa yläkertaan?" Äänessä ei ollut tippaakaan vihjailua, se oli täysin viaton kysymys, todella oli. Jude loi kysyvän katseen naiseen noustessaan ylös.
|
|
|
|
Post by korppi on Sept 12, 2007 20:58:57 GMT 2
"Pitkään kypsytettyä, tummista rypäleistä", May vielä täydensi miehen sanomisia raukeasti hymyillen. Olipa kummallinen sattuma. Tupakka musertui lasista tuhkista vasten. Nainen saattoi lähes tuntea sen tuskan. Ja samalla hän oli tyytyväinen, sadisti. Jo pelkästään tuoakan hajukin riitti palauttamaan niin ikäviä muistoja mieleen, vaikka hän oli monet vuodet koettanut assosioida sen johonkin muuhun.
"Työtön arkkitehti Thomas", May saneli kirjoittaessaan, löi sitten kirjan kannet kiinni nopealla eleellä. Hän ei kommentoinut tätä jotakin tapahtumaa muuten. Mitäpä se hänelle kuului. Ainakin Thomasilla näytti vielä olevan varaa asua hotellissa, joten eiköhän kyseinen ollut ihan hyvissä varoissa. "Villi veikkauksenne osui oikeaan." Kupista puhuttiin vielä tässä vaiheessa. Seuraavaksi toinen kulma kohosi, suu oli hieman auki, leuka ehkä vienosti koholla. Hän harkitsi. Ainakin näytti siltä. Todellisuudessa päätös oli kai kirjoitettu tähtiin jo monta vuosisataa sitten. "Mikä ettei." Hymy. Hän nousi pöydästä, kiskoi kengät takaisin jalkaan. Kierreselkäinen kirja takaisin laukkuun.
|
|
|
|
Post by louppi on Sept 12, 2007 21:00:45 GMT 2
closed
|
|
