|
|
Post by Yooh on Dec 3, 2007 21:55:24 GMT 2
...on the edge of the burning light...
Kahvila oli autio. Keskipäivän aurinko luo jälkiään lattiamatolle, jolla oli tänään astellut tuskinpa kovin montaa ihmistä. Ehkäpä työntekijät, satunnainen onneton ja Alessa.
Laiha, jollain lailla suhruisen oloinen nainen istui yksin kahvilan nurkkapöydässä. Hiukan takkuinen hiuspehko roikkui olkapäillä, ja jos tarkkaan katsoi, huomasi sotkuiset meikit ja ehkä vahingossa eri korkeudelle piirretyt kulmakarvat. Naisella oli edessään koskematon, höyryävän kuuma kahvi ja jonkinlainen leivos, jossa oli vaaleanpunaista kuorrutetta. Hän oli ostanut ne ehkä vain katsellakseen, eihän hän ollut vuosiin syönyt kunnollista ateriaa, eikä edes yhtä suurta kuin edessään odottava. Hän työnsi leivoslautasen kauemmas. Pöydän pintaa raapiva ääni kaikui tyhjässä kahvilassa. Tiskin takana mies katsahti Alessaa ohimennen ja jatkoi lehtensä lukua.
Nainen nojasi leukaa käteensä ja mutisi jotain. "Minä, Alessandra Soufflot, olen saapunut. Suoraan maailman huipulta tähän läävään." nainen pyöritteli lusikkaa kahvissaan, joka ei enää ollut niin kuuma. "Paikkaan jossa pikkolo sanoo minua Suffeliksi ja respan ukko Aleksandraksi." naisen äänestä kuulsi pieni hiprakka. Hän oli vanha mallimaailman kehäraakki, liian aikaisin mukaan otettu ja pois heitetty nuori nainen, tuskin edes kahtakymmentäviittä vielä. "Maailman pimpsamaisin akka jolla on maailman pimpsamaisin elämä. Kiitos vaan jumala." hän murahti kovaan ääneen. Tiskin mies siristi silmiään oudoksuvasti ja katosi keittiöön.
...come to me again, in the cold, cold night.
((Seuraa?))
|
|
|
|
Post by cristina on Dec 13, 2007 20:28:33 GMT 2
Adriana työnsi oven auki ja katsahti autiota kahvilaa. Näinkin suosittu paikka.. hän ajatteli, mutta huomasi sitten nurkkapöydässä. Ja tuonhan seuraan minä en itseäni kelpuuta, naisella vilahti mielessä hänen heilauttaessaan hiuksiaan ja kävellessään tiskille.
Mies tiskin takana näytti olevan enemmänkin keskittynyt nurkkapöydän naisen tarkkailuun kuin Adrianaan, ja sekös häntä hermostutti. Pitkiä kynsiään pöydän reunaan naputtaen Adriana oli lukevinaan seinällä olevaa hinnastoa. Mies käänsi katseensa Adrianaan ja kohtasi tämän murhaavan katseen. Adriana ojensi rahat miehelle ja näpäytti vielä ivallisesti: "Eikö maksavan asiakkaan tulisi olla tärkeämpi kuin toisen yksityiselämän tarkkailu?" Mies sävähti hieman kärkevää kommenttia ja istahti sitten alas lehteensä syventyen.
En ainakaan voi sanoa, etten tänne mahtuisi.. Adriana ajatteli kantaessaan tarjottimella kokispulloa ja kinkkuvoileipää. Hän vilkaisi ohi kulkiessaan nurkkapöydässä kyyhöttävää naista, joka mutisi itsekseen jotakin. Tutun näköinen naama.. naiselle tuli heti äkkiseltään mieleen. Olisiko tuo nainen voinut olla joku entinen koulukaveri? Ei.. olisiko Adriana voinut tutustua häneen vielä huorana toimiessaan? Niin sen oli pakko olla.
Hetken mielijohteesta Adriana istahti samaan pöytään naisen kanssa ja laski ostoksensa pöydälle. "Hei." kuului punatuilta huulilta hänen odottaessaan vastausta.
|
|
|
|
Post by Yooh on Dec 20, 2007 7:28:41 GMT 2
Alessa kuuli kahvilaan saapuvat askeleet, muttei nostanut katsettaan pöydästä. Hän tunsi olevansa suorastaan pystyyn kuollut, tai pöytään istumaan asetettu vahanukke. Nainen tiesi kahvilanpitäjän katselevan häntä, muttei välittänyt poiskaan lähteä. Mitäpä haittaa yhdestä ukkopahasta olisi. Nainen sipaisi takkuisia hiuksiaan korvan taakse, mutta putosivat saman tien takaisin reunustamaan hänen riutuneita kasvojaan.
Nainen säpsähti, kun joku istui häntä vastapäätä. Vasta tervehdyksen kuultuaan hän nosti päänsä ja katsahti toiseen naiseen. "No terve terve." Alessa mutisi hiukan hämmentyneenä. Hetken hän vain tuijotti kuin vajaamielinen, ennen kuin huomasi tutut piirteet. Adriana... Mistä muistan hänet? Alessa ajatteli otsa rypyssä.
(sori tuli vähän lyhyt...)
|
|
|
|
Post by cristina on Dec 20, 2007 20:42:30 GMT 2
Vastoin tapojaan Adriana jäi hiljaiseksi naisen vastatessa hänen tervehdykseensä. Hän koitti kaikin tavoin muistella, mistä tunsi tuon naisen. Ostokset odottivat naisen edessä pöydällä koskemattomina tämän pyöritellessä tummaa hiuskiehkuraa sormensa ympäri. Hänen katseensa kääntyi uudelleen katsomaan seuralaistaan, joka näytti yhtä miettiväiseltä kuin Adriana. Muistan hänen nimensä.. Ei.. Alicia? Ada? Adele? Amelia? Angelina.. Ei.. Adriana mietiskeli huultaan purren.
Kynsiään tuijottaen hän kävi mielessään läpi kaikki A:lla alkavat naisten nimet, jotka muisti. Hän tiesi naisen nimen alkavan A:lla, niin sen oli pakko olla. Amelia, ei hän voi olla tuo. Alexandra kuulostaa kyllä hitusen verran paremmalta, mutta ei... Hän katsahti uudelleen naiseen. Alexandra.. ei ihan. Mutta jotakin sinne päin? Miten tämä voikaan olla näin hankalaa? Adriana ajatteli kiroten mielessään huonoa nimimuistiaan.
Vielä kerran hän vilkaisi ehkäpä hieman riutuneitakin kasvoja, joita kehystivät takkuiset hiukset. Tekisi mieli vain säälistä lainata hänelle hiusharjaa.. naisen mieleen tuli väkisinkin, mutta hän pakotti ylimieliset ajatuksensa nyt syrjään, sillä olihan hän kuitenkin tavannut jollekin, joka ei entisen huoran tavatessaan ensimmäisenä nyrpistänyt nenäänsä tai tuijottanut kuin mielisairaalasta karannutta. Tuijottaessaan naista silmästä silmään hän yhtäkkiä muisti nimen. Alessandra. Se se oli hän ajatteli ja ilme huolellisesti puuteroiduilla kasvoilla kirkastui.
"Me tunnemme, emmekö tunnekin? Eikö olekin niin, että olen vihdoin törmännyt toiseen samalla alalla toimineeseen?" Adriana kysyi pieni hymynvire kasvoillaan. Hän vältti tarkoin mainitsemasta sanaa prostituutio tai huora, sillä jos nainen ei olisi jostain syystä ollutkaan se miksikä Adriana häntä luuli, hän olisi luultavasti vastaanottanut taas vain oudoksuvan katseen.
|
|
|
|
Post by Yooh on Dec 21, 2007 7:46:58 GMT 2
Kahvilan ukko oli kadonnut rahisevan puuhelmistä tehdyn oviverhon taakse takahuoneeseen. Ehkäpä paikalle tullut toinen nainen ei ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin Alessa, tuo riutunut menninkäinen. Takahuoneessa kolisi, ja hetken päästä mies kantoi tiskille lisää lautasia ja laseja. Elättelee toivoa uusista asiakkaista... Alessa tuumi sinne päin vilkaistessaan. Kahvila oli kuitenkin aivan tyhjä. Mies istui lukemaan eilispäivän sanomalehteä ja tarkkaili naisia sivusilmällä.
Alessa pyöritteli sormenpäällään pöydällä olevia murusia kiinnittämättä huomiota Adrianaan muutoin kuin mielessään. Vaaleanpunainen leivos seisoi koskemattomana lautasella. Nuo kasvot. Adriana. Huora. Alessa yhdisteli mielessään. Hänellä oli miettiessään suu mutrulla ja otsa hiukan rypyssä. Hän pureskeli kieltään takahampaillaan ja vilkuili välillä vastapäisen naisen kasvoihin, välillä jäähtyneeseen kahvikuppiinsa.
"Kyllä, tunnemme me. Terve Adriana." Alessa sanoi reippaasti. Pieni hymynkare häivähti takkutukan kasvoilla, mutta katosi pian. He tunsivat toisensa menneisyydestään, tai no, ehkä Adrianan menneisyydestä, sillä Alessa ei ollut vielä päässyt eroon työstään. "Sama ala." Hän mumisi. Naisen mielessä häilyivät kuvat epämääräisistä tapahtumissa aina siinä samassa hotellihuoneessa, toisessa hotellissa. Grooveen tultuaan hän oli toivonut pääsevänsä pakoon työtään ja outoja painajaisiaan, joista hän ei tiennyt olivatko ne totta vai unta. Puoliksi Alessa tiesikin, ettei vain muutolla mihinkään autettu. Huumeet ja lääkkeet, nehän ne olivat eikä seksi.
|
|
|
|
Post by cristina on Dec 21, 2007 13:55:33 GMT 2
Adrianan silmät kirkastuivat hänen kuullessaan naisen vastauksen. Pienen hetken ajan hän oli jo ehtinyt pelätä, että nainen ei olisikaan ollut Alessa. Kylläpä hän on erinäköinen.. Miksi hän näyttää noin suhruiselta, riutuneelta, takkuselta? Eikö hänen elämässään ole enää muuta sisältöä kuin itsensä myyminen, vai mitä on tapahtunut? Adriana ajatteli tutkaillen Alessaa. Hän ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi vain haukkaamaan pienen palasen voileivästään. Alessa näytti olevan täysin omissa ajatuksissaan. Miksi? Miksi en pysty aloittamaan keskustelua kunnolla? Aivan kuin häpeäisin tätä tilannetta, hänen mielessään kävi samalla kun hän väänsi kokiksensa korkin auki.
Muutaman suupalan jälkeen nainen työnsi lautastaan hieman kauemmas ja katsahti ulos ikkunasta. Hänen teki mieli kysyä Alessalta kaikkea mahdollista, mutta jostain syystä hänestä tuntui, että Alessaa ei juuri tuntunut edes kiinnostavan hänen läsnäolonsa. Jotenkin keskustelu oli kuitenkin saatava käyntiin. Huuliaan nuolaisten hän nojautui pöydän varaan ja katsoi Alessaa silmiin kysyen ensimmäisen mieleen tulevan kysymyksen: "Myytkö edelleen itseäsi vai oletko löytänyt rehellisemmän työpaikan?"
|
|
|
|
Post by Yooh on Dec 21, 2007 21:29:52 GMT 2
Say i'm stupid, dress me up like a boy...
Alessa rypi itsesäälissä, tylsyydessä ja laiskuudessa. Ja anoreksiassa. Hän oli laiha, sairaalloisen riutunut liian suurten rättiensä sisällä. Ruoka ei kiinnostanut, eikä mikään muukaan. Syömättömyys oli hiljainen, kenenkään huomaamaton protesti ja epätoivoinen avunhuuto naisen p*skalle elämälle. Alessa ei halunnut myöntää elämänsä olevan täydellisen turhaa ja merkityksetöntä. Alitajuisesti hän ehkäpä halusi jopa kuolla, muttei myöntänyt sitä itselleen. Jätti vain syömättä ja toivoi kuihtuvansa pois.
"Myyn." nainen vastasi yksitavuisesti. Hän olisi halunnut puhua enemmänkin, mutta aiemmin kasvoilla kareillut hymy oli jo karannut parempaan paikkaan, ja sen mukana puheliaisuuskin. "Mitäpä muutakaan osaisin tehdä, kun ei enää kelpuuteta catwalkille." hän mutisi ja katsahti Adrianan kasvoihin.
Tytöllä menee hyvin. Olenko ainoa joka ei osaa uida takaisin pinnalle?
"Vanha kehäraakki minä tässä olen." Alessa mutisi.
|
|
|
|
Post by cristina on Dec 22, 2007 20:09:32 GMT 2
Adriana katsahti uudelleen Alessaa. Hän ei olisi osannut odottaa tuollaista vastausta. Jo kysymyksen hän oli kysynyt pilke silmäkulmassaan, odottaen että nainen olisi lopettanut huoraamisen ja ryhtynyt muihin töihin. Kuullessaan Alessan ajatuksen siitä, ettei hän kelpaisi muuhun kuin huoraksi, hän yllättyi kovasti. "Mikset kelpaisi? Et ole kuitenkaan pahemman näköinen kasvoistasi, et omaa liikakiloja vyötäröllä.. Jos saisit hieman lihaa luidesi päälle, pääsisit varmasti elämässäsi eteenpäin", Adriana ehdotti pyöritellen sormeaan pöydällä. Heti tuon sanottuaan hän ajatteli itsekseen: Mikä hemmetin neuvolatäti minusta on tullut?
Adrianan kävi sääliksi Alessaa, jonka elämä oli joskus ollut niin loisteliasta. Nyt hän oli laihtunut silmissä eikä Adriana ollut tunnistaa häntä menneisyydestään. Nainen ei kuitenkaan tiennyt, mitä ajatella hänestä. Sisimmässään hän taisi toivoa, että Alessa pääsisi takaisin normaaliin rutiiniin ja piristyisi. Mutta toisen elämään hän ei ryhtyisi sekaantumaan.
|
|
|
|
Post by Yooh on Dec 22, 2007 21:57:00 GMT 2
Come on and fix my gun...
"Niin kai sitten." Alessa sanoi. Hänen äänessään oli samaan aikaan sekä surua että ylimielistä välinpitämättömyyttä. Mikä sinä olet minua neuvomaan? Alessandra oli edelleen diiva, siitä ei päästy yli eikä ympäri. Nainen vältteli katsomasta Adrianaan tai edes tiskin takana edelleen lehteään lueskelevaan keski-ikäiseen myyjämieheen.
"On mukava tavata joku, joka ymmärtää edes jollain tasolla." Alessa sanoi. Hän yritti kaikin voimin hiukan piristyä ja selkiyttää ajatuksiaan. Olla aikuinen, eikä teini-ikäisen tasolle taantunut mököttäjä. Pitkästä aikaa, itse asiassa. Lähipäivistä elämässään suhruinen nainen tuskin muisti edes Hotel Grooveen saapumistaan. Arvatenkin se oli ollut joko hiljainen, laskuhumala-angstin ja migreenin velloessa tapahtunut huomaamaton sisään laahustus, tai sitten vastaisesti Alessan omaan, yleiseen tyyliin; kiljuen, hoiperrellen ja sekavia puhuen epämääräisten maksavien tai vähemmän maksavien miesseuralaisten kanssa.
"... tai sitten ei ymmärrä lainkaan. Valitan." lopetti Alessa. Hän sipaisi hiuksia korvansa taakse. Liikkessä oli häivähdys sitä entistä säihkyvän rikkauden ja timanttien loisteen peittämän maailman kasvattia, joka suurimpien muodin keisarien puvuissa oli astellut lavalle kuin keijukainen, tuskin käsin kosketeltava.
...ja lavalta myös pudonnut.
Nainen kohensi vielä vaatteitaan kuin olisi siistimpikin ihminen; pyyhkäisi olemattomat murut sylistään ja nousi lähteäkseen. "Oli mukava tavata." hän sanoi.
|
|
