|
Post by korppi on Oct 30, 2007 18:58:15 GMT 2
/ priva dam/kitty
Festareissa oli omat hyvät ja huonot puolensa; toisaalta väkeä oli paljon enemmän kuin yksittäisillä keikoilla, toisaalta taas setit olivat yleensä lyhyempiä eikä yleisö ollut välttämättä yhtä messissä. Toki se oli täysin tapauskohtaista, mutta. Backstagella oli tavanomaisesti kamala tungos. Pitikö aina kaikki serkunkaimankummitkin raahata mukamas roudareina messiin? Ei backstage muutenkaan ollut roudareiden paikka.
Rick venytteli käsiään, Trevor istui huoneen kulmassa, huulensa muodostivat äänettömiä sanoja, Damian puoletaan yritti kerätä jostain keikkafiilistä. Mietti parannuksia tökeröön välispiikkiin. Ihan niin kuin silläkään olisi todellisuudessa mitään merkitystä. Shock jyräisi vaikkei kukaan sanoisi mitään. May ei ollut tsemppaamassa jätkiä, kuten tapansa oli, vaan oli kadonnut jonnekin takavasemmalle. Se oli muutenkin ollut tosi kireenä, selitellyt, ettei NYkin ilmasto ollut hyväksi sille. Right.
Edellinen bändi oli vielä lavalla, kuului raivoisaa huutoa ja taputusta, rytmikästä 'we want more' -paukutusta. Pari encore-biisiä siis ja sitten olisi heidän vuoronsa astua lavalle. Damia puistatti. Hän pelkäsi bändin sisäisten ristiriitojen kuuluvan myös ulospäin. Eihän se voinut olla kuulumatta ja näkymättä, se, etteivät he olleet juuri puhuneet mitään koko pitkän lennon aikana. Se, että jokaisella oli omat intressinsä eikä bändi enää ollut top-3:ssa, kaikilla ei edes top-5:ssä. Olisi kai paras lopettaa huipulla, mutta May ei ottanut sellaista vaihtoehtoa kuuleviin korviinsa. Ehkä se oli ihan hyvä ominaisuus managerilta.
(muutin tämän matureks, sen verran tarkasti kuvailtua kamaa. - klms)
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Oct 30, 2007 20:01:04 GMT 2
*Adrenaliini virtasi Kittyn suonissa tämän soittaessa viimeiset säikestöt MissfortunE:n uusimmasta sinkkulohkaisusta. Yleisö huusi ja viisihenkinen mustanpuhuva bändi suli spottivalojen sokaisemina. Nyt jos koskaan he olivat PINNALLA. Metalli myi ja Kittyn rahapussi oli sen paksuinen. Tosin rahan takiahan mies ei toki tätä ammattia harjoittanut - se oli sitä intohimoa tekemisiinsä. Kaikki se p?k?le, mitä ohella sai, veti alas turhankin usein. Toisinaan Kitty ajatteli vetäytyvänsä varhaiseläkkeelle 20 vuotiaana ja samalla kadota maan alle, mutta taas seuraava adrenaliini pikki sai tämän mielen muuttumaan seuraavaan keikkaan asti... What you make and what you do can Count for what you are It's the things you believe to be true That will bring you farYlpeänä ja testosteronia uhkuen Kitty marssi muiden jäsenien - solisti Droonin, toisen kitaristi Speederin, basisti Scarredin, rumpali Sonin - kanssa pois lavalta heitellen muutaman plektran, rumpukapulan ja Kittyn paidan yleisön joukkoon. Olihan Kitty keikalla nykyisellä asuinseuduillaan NY:ssä ja varmasti siksi yleisössä oli tusinan verran kitaristin personal- faneja. Backstagelle tullessaan mustanpuhuvat miehet raivasivat itselleen istumapaikat, päällään morjestaen seuraavia tulijoita ja mielessään kiroten paikan ahtautta. Juttu luisti kerraten keikan kulkua ja useat kädet harvosivat pöydiltä vesipulloja. Vain Kitty harhaili hetken kuin päätön kana, uupuneena, kunnes päätti vihdoin istua alas (- tietenkin mahdollisimman lähelle Damiania. Toim.huom.). Shock jo odottikin vuoroaan - bändi, johon Kitty oli tutustunut aikoinaan ja pitänyt m.... musiikista valtavasti.* "Yleisö on aika lämmin - pitäkää ne lämpiminä." *Droon totesti "seuraaville uhreille" nurkkauksestaan virnuillen. Kittyn mielenkiinto oli kohdistunut lähinnä Damianiin ja hiljaisuuteen, joka bändin jäsenien välillä vallitsi. Ongelmia kenties? Vastahakoisesti Kitty rupesi katseellaan hakemaan varapaitaansa, jonka hän varmasti oli jättänyt tänne jonnekin...* "Hei prässääkö joku teistä perseellään mun paitaa?" *Mies sanoi tyytymättömänä siihen faktaan, että paitaa ei tosiaan näkynyt mailla eikä halmeilla. Muut MissfortunE:n jäsenet räkättivät ja vannoivat jokun varastaneen sen(kin).* // Vähän on hakusessa...
|
|
|
Post by korppi on Oct 31, 2007 18:09:53 GMT 2
Trevor oli käynyt metsästämästä heidän basistipoikansa jostain; Jim oli ainut, joka oli aina yhtä innoissaan joka keikasta. Juontaja hölisi jotain mikkiin, tässä olisi vielä pari minuuttia pelivaraa. Dam oli noussut ylös penkiltä, iski silmää lämpimästä yleisöstä puhuvalle Droonille: "Voit luottaa siihen." Nopea vilkaisu peiliin; musta kauluspaita, punainen huivi kiedottuna oikean hauiksen ympärille, kivipestyt mustat farkut, silmien ympärillä tummat rajaukset. Hän katsahti kulmiensa alta paitaansa etsintäkuuluttavaa, Kittyksi itseään kutsuvaa miestä. Ei paha. Jostain syystä Dam ei enää hätkähtänyt ajatuksiaan. Hiljaisella lennolla oli ollut vähän liian paljon aikaa ajatella sitä, mitä hänen ja Carmenin välillä oli tapahtunut. Ja sitä mitä hänen ja Gracen välillä oli tapahtunut. Ja sitä mitä se kaikki tarkoitti.
Me and some guys from school Had a band and we tried real hard
Yleisöstä kuuluva rytmikäs huuto ("S H O C K") havahdutti miehen ajatuksistaan, hän katsahti virnistäen innosta puhkuvaa Jimiä, nyökkäsi Trevorille ja työnsi Rickin edellään ulos backstagelta ja sitten käytävää pitkin lavalle. Nelihenkisen yhtyeen lauteilleastuminen sai yleisön naispuoleiset kirkumaan. "Buckle your seatbelt, Dorothy, 'cause Kansas is going bye-bye", Damian totesi mikrofoniin, äänenpaino nousi loppuakohden villiin huutoon. Ensimmäiset soinnut kirposivat Trevorin kitarasta, ensimmäinen paukautus Rickin basarista, yleisö puhkesi raikuvaan huutoon.. Damiania nauratti. Intron lähetessä loppuaan mies hyökkäsi taas mikin kimppuun tiikerin lailla ja tavoitti sen juuri parahiksi lausuakseen Winterdrugin ensimmäiset sanat. Luojalle kiitos ne tulivat selkäytimestä sen enempää ajattelematta.
Jimmy quit and Jody got married I should've known we'd never get far
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Oct 31, 2007 19:14:33 GMT 2
"Awesome Cat! AWESOME!" *Lännenhattuinen mies säntäsi muutamaa hetkeä myöhemmin Kittyn luo, kun Shockin pojat olivat aloittaneet soittonsa, ylistäen tämän kitaroinnin maasta taivaisiin - ja takaisin. Kyseinen herra oli yksi USA:n suurimpia levy-yhtiöitä edustava Mr. Anderson, jonka oli tarkoitus tehdä MissfortunE:n kanssa tulevaisuudessa koko Euroopan ja Amerikan levitystä koskeva levydiili. Tällä hetkellä MissfortunE: asioita oli hoidossa vähän taholla jos toisellakin, joten bändit pojat olivat lopulta ruvenneet hakemaan levyille kokonaan uutta, suurempaa, kustantajaa - ja kumma kyllä, niitä olisi riittänyt useampia.* "Se on muuten Kitty, thanx." *Kitty korjasi miehen puheita ja kätteli tätä rennosti, hakien edelleen katsellaan sitä samaista paitaa. Droon ja Son olivat siirtyneet nauttimaan virvokkeita ja sitä kautta jakamaan nimikirjoituksia sille tarkoitetulle alueelle, muiden osapuolien jäädessä odottamaan juuri tämän Andersonin saapumista.*
Lips are movin' without a sound Money makes the world go around Handshake, but not for a nutsty dime Prime time for white-collar crime
"Scarr... Hoitaisitko nää hommat?" *Kitty sanoi vieraan tutkaillessa tämän kitaraa. Kauempaa basisti nyökkäsi ja Kitty sanoi kohteliaat "Hei, Hei":t Mr. Andersonille, vetäytyessään taka-alalle koko show:sta. Nyt hän ei ollut juurikaan ollut sillä itsensä markkinoimistuulella ja päätti, seurauksista riippumatta, mennä vähän "ihmisten ilmoille" tuulettumaan. Ja tietenkin hänellä oli asiassa kissa haudattuna - tässä oli tilaisuus nähdä Shock-livenä. Tällähän oli vakaa aikomus saada itsensä ängettyä jonnekin päin yleisöä seuraamaan esitystä. Eihän hän edes muistanut milloin viimeksi oli päässyt ja ehtinyt itselleen mieluisia bändejä mennä katsomaan. MissfortunE:n mustan, katu-uskottavilla merkeillä koristellun, keikkabussin kautta mies veti luunsa pois backstage- alueelta, suojaten hieman identiteettiään aurinkolaseilla ja vaihtuneilla vaatteeilla. So-oooo fine!
Hey Sinners and saints answer the nature's call! it's better to try than to never try at all United we stand, divided we fall
Matkalta yhden kaljan koukattuaan Kitty etsi reilun puolisentuntia paikkaa, josta Shockin olisi nähnyt edes kärpäsen kokoisena, mutta yhtäkaikki - näkyvyys nolla joka puolella. Seuraavaksi hyppään suoraan lavalta eturiviin... Turhautuneena Kitty vaelsi hetken ympäri festarialuetta muistellen omia kuumia festarikesiään, kuunnellen kauempaana soittavaa Shockia. Muutaman fanin hänet tunnistaessa mies kirjoitti paniikin partaalla puumerkit näiden käsiin ja vetäytyi ennätysvauhtia takaisin backstagen turviin. Ja se myönnettäköön, että Kittystä oli tullut arjajalka suurien yleisötilaisuuksien suhteen, saatuaan kerran turpaa isommanluokan "fanilaumalta". Eikä se edes ollut ensimmäinen kerta. Näillä festareilla Kitty ei siis pahemmin nimmareita jakaisin, ainakaan yksikseen (vahtikoira Natrix'kaan kun ei ollut mukana). Saavuttuaan takaisin MissfortunE:n muiden jäsenien luo oli osa näistä jo mukavassa nousuhumalassa. Kitty päätti kuitenkin jäädä seuroihin, ei täältä nyt heti kuitenkaan lähdettäisi ja eipä ollut parempaakaan seuraa tarjolla. Sitäpaitsi hänellä olisi huomenna ainoastaan yksi koko bändin yhteinen haastattelu yhteen suurimmista rock musiikki- lehdistä ja sen jälkeen vapaata mielinmäärin... Eli aikaa olisi koko ilta ja yö. Levottomasti Kittyn sormet hapusivat tämän taskuista jotakin, sitä kuitenkaan löytämättä... Ei pimpsa SE PAITA!
I know we're all born naked, Show me your true form It doesn't matter who you are take off your uniform, take off your uniform
|
|
|
Post by korppi on Nov 2, 2007 22:28:01 GMT 2
Dam oli pelännyt turhaan, homma toimi lavalla kuin rasvattu salama. He olivat vedossa, he jumalauta rokkasivat! Äijillä riitti energiaa pomppia ympäri lavaa ja Rick paukutti tom-tomeja kuin viimeistä päivää. Biisiä biisin perään, vähän nyyhkyfiilistelyä väliin ja sitten taas jyrähti. Pokka tosin meinasi pettää siinä vaiheessa, kun Jim sai yleisön joukosta kiusakseen tulenpunaiset stringit, jotka suunnilleen liimautuivat kiinni jätkän vasempaan maihariin. Basistit. Todellakin äärimmäisen hyvä meininki ja yleisö oli selkeästi messissä. Settilista lähestyi jo arveluttavasti loppuaan, mutta salainen merkki muille jätkille ehdotti vielä ylimääräistä biisiä, johon kaikki antoivat kasvot hehkuen myöntyvän vastauksen. Ilmoille kajahti biisi, jota juuri kukaan ei ollut aiemmin kuullut. Se oli uusivanha ja muistutti ehkä enemmän pöytälaatikkorunoilua kuin mitään muuta. Ne jotka Damin todella tunsivat pystyivät lukemaan rivien välistä paljon, suurin osa vain luuli pystyvänsä. Ja se suurin osa kytki asioita ihan väärin yhteen. Vaan samapa tuo.
Hikiset mutta sädehtivät Shockin pojat palasivat takaisin backstagelle. Nyt juttu jo luisti bändin sisälläkin ihan eri tavalla. Tämän euforian kun saisi pullotettua ja vapautettua sitten treeneihin ja muihin näkemisiin ja sopimisiin. Helpottaisi elämää kummasti. Dam pyyhkäisi kasvonsa paidan hihaan, lavalla hyppiminen kävi kyllä kovemman luokan kuntosalitreenistä. "Hyvin oli yleisö lämmitetty joo", hän totesi osoittamatta sanojaan erityisesti kellekään. Backstage-ryyppäjäiset eivät suoraan sanoen jaksaneet kiehtoa häntä. Nopea katse käväisi Kittyssä samalla, kun Dam pakkasi kamppeita urheilukassiinsa. Muut jätkät saisivat vilahtaa myyntipöydän luona jakamassa nimmareita, hän ei siihen nyt juuri ryhtyisi. "Pitäkää fanit tyytyväisenä", hän huikkasi jätkille, Rick heilautti kättään kuin käskien Damianin jo mennä. Jätkille se oli ok, ettei hän jäänyt. Kai ne ymmärsivät sen jollain tasolla, ainakin luulivat ymmärtävänsä. Kaiken sen mediakohun jälkeen.
Tell me, what do you want me to say When you treat me this way
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 4, 2007 17:57:18 GMT 2
*Muiden illan venyessä, varsin menestyksekkäiden festareiden jatkoilla, Kitty jätti nämä ja päätti lähteä kotiin. NY:ssähän mies asui. Ainakin fyysisesti. Henkisesti Kitty oli ollut tuuliajolla jo vuosia. Siksi tämä ei varmaan huomannutkaan, että epäilyttävä tunne seurasi tätä pimeillä kujilla. Väijyi. NY:n ihmiset vipelsivät omaa tahtiaan, Kittyn ajalehtiessa näiden väleistä. Törmäten kaaduten tuon tuostakin. Elämä kolhi, siihenhän mies oli jo tottunut.
Dead starlight bleeds down On the devil's nitrate All the nerves of the patients Bathe in shock and shame Cause I'm the trigger that'll start this game
Kitty ei voinut kuitenkaan aavistaa, että se kolhisi vieläkin pahemmin. Taas kerran. Hän halusi vain kotiin. Nukkumaan pahanolonsa pois. Käännyttyään tutulle kulmaukselle, jossa eräs rokkibaari oli pitänyt aikoinaan majaa, Kitty kaatui. Hetken mies oli ällikällä lyöty. Lyöty tosiaan. Taas? Kitty katsoi varoen taakseen. Ei... Varjoja. Miten hän olikaan nähnyt tuon ilmeen satoja kertoja. Sama hymy jokaisella. Mies, miehet, eivät antaneet rääpäleelle toivoakaan. Kitty pyrki vain olemaan. Olemaan kuollut. Näettekös? Lopettakaa! Kitty voisi melkein vannoa kuulevansa kasvojensa iskytyvän läheiseen tiiliseinään jota graffitit koristivat. Tässäkö se nyt oli? Verenmaku suussa miehet rusensivat tämän päin seinää, puhuen sekavia, sekavempia kuin koskaan.
And the strike of the night will trash the skyline And darken the marks I've put in your skin
Ja kun Kitty melkein jo ehti hengähtää kaksi kaveria nostivat vertavuotavan räsynuken pystyyn ja kolmas käytti tätä nyrkkeilysäkkinä. Kitty ei päästänyt ääntäkään. Pian, hyvin hiljaa miehen puolikuollut ruho valui maahan varjojen jäädessä tonkimaan tämän taskuista tippuneita rojuja. Rahapussi, avaimet... Pillerit. Kitty kuuli haukkuja koskien itseään - Miten se voi olla tuollainen? - ja heti sen jälkeen hiljaisuus vei tämän mukanaan, miehien jäädessä juhlimaan haaskalle...
'Cause I want to play God With you I want to rule it all Rule you
|
|
|
Post by korppi on Nov 4, 2007 18:28:21 GMT 2
Mitäs heleveetuä mä täällä teen? Illan älynväläys. NY ei ollut tutuimmasta päästä ja riittävän monen viskilasillisen jälkeen kaupunki näytti vain entistä kummallisemmalta risteilevine katuineen ja neonvaloineen. Fiksumpi ei tietysti olisi lähtenyt harhailemaan hotellin baarista mihinkään. Fiksumpi olisi juonut yksin huoneessaan, niin ei olisi tarvinnut katsoa niitä ihmisiä, jotka yrittivät epätoivoisesti saada selville hänen henkilöllisyytensä, koska 'sä näytät niin tutulta'.
Dam astui kulman takaa umpimähkää juuri samaiselle kujalle, jossa muutamaa metriä edempänä oli jokin tilanne käynnissä. Miehen onneksi hänen kännitilansa ei tuonut mukanaan mitään yltiömachoilua joten hän päätti pysähtyä ja jäädä seuraamaan tilannetta kauempaa. Raukkamasta kyllä, mutta Damian perusteli asiaa itselleen niin, että hänestä olisi joka tapauksessa enemmän hyötyä hengissä kuin kuolleena. Sitä paitsi nuo tummanpuhuvat hahmot näyttivät jo lopettelevan.. toimiaan. Jokin maassa makaavassa hahmossa kuitenkin vaivasi tummatukan mieltä.
Sitten ne jo häipyivätkin paikalta. Dam odotti vielä hetken ihan vain varmuuden vuoksi, asteli sitten paikalle hiljaa kuin kettu. Musta villakangastakki hipaisi maata hänen kyykistyessä hahmon yläpuolelle. "Voi pimpsa Kitty!" hän huudahti järkyttyneenä. Sillä hetkellä mieli muuttui kristallinkirkkaaksi. Miten sellainen on mahdollista? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa Dam kaivoi puhelimen taskustaan, tilasi kuitenkin taksin ambulanssin sijaan. Miksi? Jaa'a. Hän oli polvistunut maahan Kittyn viereen, koettanut nostaa toista puoli-istuvaan asentoon. Kasvoilta paistoi syvä huoli. Oliko hän pohjimmiltaan muista huolehtiva ihminen? Ainakin empatiakyvyssä ei ollut mitään vikaa. Ja Kitty vielä, se näytti niin pieneltä ja heiveröiseltä. Hän pyyhki verta varoen pois toisen kasvoilta. Missä se taksi viityi.
Le monde et en son centre moi.
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 4, 2007 20:25:58 GMT 2
"No niin, katsos tänne..." *Kiva lääkäri-setä oli saanut Kittyn jollakin ilveellä heräämään koomastaan, osoitellen lampulla tämän silmiä ja hölisten, että lievä aivotärähdyksen vaara on olemassa, mutta mitään vakavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Damianillehan - jota Kitty ei ollut huomannut - nuo sanat olivat tietenkin suunnattu, eihän Kittystä ollut mtn ymmärtämään - ties missä pöllyissä kun oli. Ennen sitä sairaanhoitaja oli kursinut muutamia haavoja Kittyn yläruumiista kiinni ja tämä näytti lähinnä maantiejyrän alle jääneeltä. Taisivat ne jotain virkavallan tulostakin puhua, johon Kitty tyytyi heiluttelemaan päätään "Ei":tä kuvaamaan. Tuskinpa kukaan sitä kuitenkaan huomasi. Ketään tuskin edes kiinnosti. Kitty oli ihan pihalla, miten hän oli tänne joutunut? Tänne hän ei haluaisi kuitenkaan jäädä. Kittyn täytyi päästä pois. Hämärät muistikuvat pulpahtivat miehen mieleen - auton ikkunasta näkyviä katuvaloja ja neonvalomainoksia. Mitään järkekeenkäypää hän ei saanut muistikuvistaan koottua. Kunnes hän näki Damianin.
Dear diary, my teen angst has a body count.
Ei jum*lauta... Miehen silmät suurenivat lautasen kokoiseksi ja pieneen ruumiseen tuli yht'äkkiä paniikinomaista eloa. Kittyn päässä vilisti kaikki tapahtumat festareiden alusta asti nykyhetkeen. Hän saatoi jopa tuntea nahkansa rikkoutuvan asfalttia vasten uudestaan ja uudestaan. Rauhallisesti, hengitä. Damianin oli täytynyt löytää hänet tässä "mahtikunnossa" siitä baarin edestä. Voi ei. Tuon täytyi pitää häntä täysluuserina. Nainenkin olisi osannut puolustautua häntä paremmin, sillä Kitty antoi piestä itsensä ilman minkäänlaista vastarintaa. Ja Kitty häpesi. Jos punastuminen olisi näkynyt miehen poskilta ne olisivat loistaneet kuin omenat. Häntä hävetti. Ei ollut koskaan hävettänyt enempää. Mielessään Kitty rupesi kelaamaan erilaisia tekosyitä tehdäkseen tapahtumasta hänelle edullisemman. Miehet olivat tietysti suuria bodareita ja ja... Mitä turhia. Damian luultavasti oli nähnyt kaiken ja tuonut Kittyn tänne säälistä. Miten mies vihasikaan sitä, että häntä säälittiin. Hiljaa Kitty istui ja mietti, kunnes sanoi lääkärin ja sairaanhoitajan poistuttua "Kiitos", sillä pienellä äänellä, joka tästä sattui lähtemään. Miksi juuri nyt. Miksi Damianin oli pitänyt sattua sinne? Kohtalon ivaa.
Kittyn katse harhaili hetken ympäri seiniä, selvästi toisen miehen katsetta väistäen. Epätoivoisesti yritti piilottaa kasvonsa käsiensä alle, painautuen kipeitä polviaan vasten.
And now this mark remains and will never ever go away
|
|
|
Post by korppi on Nov 4, 2007 22:05:53 GMT 2
Damian istui lääkärin pöydän kulmalla kyseisen paikkaillessa oikosellaan retkottavaa Kittyä. Jätkä näytti niin surkealta, että melkein pahaa teki. Hän nyökkäili välillä osoittaakseen kuulevansa tohtorin sanat, mutta se ei ollut mikään tae niiden ymmärtämisestä. Liian monta viskilasillista. Nyt se tuntui jo päässä, jumputuksena ja kivistyksenä siis. Verisen Kittyn löytäminen kadulta oli nimittäin aika tehokkaasti haihduttanut sen humalatilan, mikä oli hieman päässyt nostamaan päätään. Hänen kuitenkin onnistui huomata jätkän hienoiset päänpudistukset ja Dam torjui poliisin kutsumisen ääneen. "Ei tässä nyt poliiseja tarvita, pääasia on, et kaikki on kunnossa." Että Kitty on elossa, hän vielä lisäsi päänsä sisällä ja olisi voinut lyödä itseään siitä hyvästä.
Hän havahtui ajatuksistaan Kittyn kiittäessä häntä. Dam nousi ylös pöydänkulmalta ja siirtyi jätkän sängyn vierelle, istahti jalkopäähän ja yritti kokoilla kasvoilleen rohkaisevaa hymyä siinä papukaijamerkin arvoisesti onnistumatta. "Eipä tuo mitään." Miksi hän istui siinä? Miksi puolikuolleen Kittyn löytäminen oli saattanut Damin sydänkohtauksen partaalle? Tämähän oli naurettavaa. Ihan kuin joku kikattava high school -ikäinen tyttö. P*iru vie. "Mikä on olo?" hän kysäisi, hieraisi niskaansa ja katsoi Kittyä hieman kulmiensa alta huuliaan yhteen purren.
Noniin, nyt on leikitty ihan tarpeeksi prinssi rohkeaa. Kellokin näytti jo kolmea... Seuraavan päivän lehdistötilaisuus olisi varmasti hehkeä. Saatika sitten ne johtopäätökset mitä armas keltainen lehdistö taas vetäisi verestävistä silmistä ja tummista silmänalusista. Plus tietysti maksimaalisesta veden kulutuksesta. Huokaus.
Every move you make Every step you take Ill be watching you Police & Sting
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 5, 2007 10:20:37 GMT 2
PumPumPum. Kaikki lienee tietävät tunteen, että se mitä ajattelet, on jollekin ihmiselle itsestäänselvyys? Ja, että tunteesi on hänellä myös tiedossa? Jokainen katse on mekitsevä ja jokaisella sanalla on syvempi tarkoitus? Aivan. Kittystä tuntui, että tämän kiihtyneet sydämen lyönnit näkyivät- ja varsinkin kuuluivat - ympäri huonetta Damianin siirtyessä tätä lähemmäs. Ei saakeli. Miksi tuo aihetti hänessä tälläisen reaktion? Hän ei halunnut kiinnittää asiaan huomiota, eikä varsinkaan punastua, jos hän nyt sattui näyttämään ihan kaamealta, mutta... Tosiasiat olivat tosiasioita ja ei niitä kieltäminen, mutta mielessään Kitty pisti kaiken jumalattoman päänsäryn ja jomotuksen piikkiin. Johtuu niiistä lääkkeistä. Joo. Lääkkeistä... Mutta mies ei saanut itseään vakuuttuneeksi edes omista sanoistaan. Lying is your favorite passion.Damianin udellessa Kittyn vointia tämä tyytyi vain nyökyttelemään ja hymyilemään niin urheasti kuin vain pystyi. Suusta melkein tulleet sanat olivat, että ihan v*itun p*aska fiilis, mutta se oli vain melkein. Naamaa kivisti ja kaikenlainen kasvojen liike tuntui riipaisevalta. Kitty oli otettu, mutta toisaalta taas vaivaantunut, Damianin tehdessä lääkärille selväksi, ettei jepareita tar-vittaisi (MIKSI SENSUROI SANAN TARVIT*TAISI! ) - tämä vain soittaisi ja ilmoittaisi luottokorttinsa kadonneeksi. Muuta tärkeäähän rahapussissa ei juurikaan ollut. Ajokortin ja sen sellaiset saisi hankittua uusiksi. Vara-avainkin Kittyn kämppään löytyi naapurilta. Ongelmasta ongelmaan, Kitty ei halunnut jäädä sairaalaan yöksi. Se ei ollut edes vaihtoehto. Ja lääkärin käydessä katsomassa Kittyä tämä kyseli ummet ja lammet siitä, saisiko tämä lähteä nyt kotiin? Lääkäri ei tuntunut vastustavan ajatusta sen enempää, sillä nyt oli varmaan parempaakin tekemsitä kuin höösätä rokkitähtiä, JOS, joku veisi tämän ja OLISI tämän kanssa ainakin ensimmäisen yön yli - ihan vain varmuuden vuoksi, jos ongelmia tulee. Vttu mun kotona ketään ole. "Haluaisitko saattaa... viedä mut kotiin?" Kitty kysyi, nosti päänsä ylös, napittaen Damiania suoraan silmiin. Tämä tiesi, että tuo saattoi hyvinkin kieltäytyä, mutta sitten olisi keksittävä jokin muu keino häipyä. Ainahan tämä voisi valehdella hra lääkärille, että kotona olisi joku, mutta saattajaa hän ei voinut ilmasta taikoa. Niin kiusallista kuin se olikin pyytää puolituttua... Damiania. "Ja sama herra on yötä kanssasi?" Lääkäri tokaisi kuin kiusatakseen pikkupoikia ja sillä samaisella Kittyllä pomppasi sydän kurkkuun. Hiljaisuus. Kitty ei pystynyt, eikä edes osannut, vastata. Yötä? Hänellä? Damian?! Sillä hetkellä mies olisi kaivautunut maan alle - jos vain siihen olisi kyennyt. Dying is your latest fashion.Molemmat sitaatit Escape The Fate - Situations
|
|
|
Post by korppi on Nov 5, 2007 18:27:48 GMT 2
Lääkäri missasi auttamattomasti sen jännitteen, mikä kummankin miehen sanoista kuulsi, ne sähäkät hengenvedot ja oikeita sanoja pitkään miettivät ilmeet. Tohtorin asettaessa ehtonsa jokin teki kuperkeikan Damin vatsassa. Mitä? Mikä sai hänet ajattelemaan, että juuri hän voisi olla se joku. Eiköhän Kittyllä nyt höösääjiä riittänyt jokaiselle varpaallekin, joten. Kittyn esittämä kysymys siis yllätti miehen perinpohjaisesti. "Ööh.. njoo", hän vastasi hetken kuluttua, oikea suupieli nyki hieman ylös. Lääkärin jatkokysymys pakotti Damianin kääntämään katseensa Kittystä kyseiseen valkotakkiin. Muutama syvä hengenveto.
Så snurra min jord igen Radion spelar vår sång
"Tarvittaessa", hän viimein vastasi hitaasti ja he saivat lääkäriltä hyväksyvän nyökkäyksen. Mitäköhän tästäkin nyt sitten tulisi? Hoitaja tuli huoneeseen ja ryhtyi irrottamaan Kittyä erinäisistä putkista ja letkuista. Päänsärky kävi ärhäkämmäksi. Vaati tiettyä mielen lujuutta saada hallittua ulos pyrkivä naurukohtaus. Tämä. Oli. Hullua. Tai sitten hän yksinkertaisesti teki siitä hullua. Eihän lääkäri nähnyt Kittyn saattamisessa mitään hullua. Ei Kittykään kai nähnyt asiassa mitään hullua. Hän se vain oli, hän itse, joka asiasta teki numeron.
/ Kent - Pärlor + että ku oli hankalaa.
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 5, 2007 20:12:44 GMT 2
Damianilla oli selvästi itsensä hallintaongelmia. Tuo näytti lähinnä tukehtuvan omaan nauruunsa. Kittyä hävetti entistä enemmän tämä hänen "tilanteensa" ja tämä tunti itsensä täyspäiväiseksi 24/7 luuseriksi. Somebody, please, shoot me! Ehkä hänen olisi pitänyt vaan yrittää tavoittaa kännisiä kavereitaan puhelimella - joka varastettiin äsken - ja hankkia niistä joku saattajaksi. Vttu kun pitää olla tyhmä. Kaikki oli taas päin sitä itseään. Mitä Kitty oli oikein kuvitellut? Hoitsun vielä vedellessä letkuja tämän käsistä oli mies jo poukoilemassa ylös, suuntana tietenkin huoneen ovi. "Herra malttaa nyt hetken!" Hoitaja sanoi närkästyneenä ja Kitty jähmettyi kuin käskystä. Eikö Kitty osannut käyttäytyä? Ei. Tai oikeastaan kyllä. Eikä tätä olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa, osasi tai ei.
Letkujen irrottua Kitty haki hieman tasapainoaan, mutta nousi yllättävän rivakasti ylös, kiittäen lääkäriä ja punapää hoitsua. Damianin suuntaan mies vilkaisi eleettömästi, kuin sanoen, "töpöä toisen eteen MARS!" Hieman haperoivin askelin Kitty poistui huoneesta, meinaten kävellä yleisöpuhelimelle, mutta jättäen sen kuitenkin vain ajatukseksi. Hän pärjäisi ihan hyvin yksin. Sehän juuri äsken todistettiin... "No nyt. Naura pois." Kitty ei voinut enää olla kommentoimatta Damianin naurunpidättelyä. Kitty tosin ei tiennyt mikä tässä oli niin h*lvetin hauskaa, mutta... Jos tuon teki mielii nauraa Kittylle ja sille, että tällä oli naama täynnä tikkejä niin FINE. Toisilla oli vähän kiero huumorintaju. "Mä taidan päästä yksin ovesta ulos..." Kittyn puolesta Damian voisi nyt jatkaa matkaansa minne halusi - tämän seura kun tuota tuskin kiinnosti hevonp*skan vertaa. Ja sehän nyt oli itsestäänselvyys.
Sometimes I wish I lived like you But to me it's still too plain For my sake I wish I lived like you But I wouldn't be the same (Bloodpit - Bad-Ass Blues)
|
|
|
Post by korppi on Nov 5, 2007 20:41:30 GMT 2
Dam seurasi eroon letkuista -toimenpidettä tyynenä sivummalta. Ihan absurdi homma. Tällä hetkellä mieli teki kovasti muutamaa lasillista viskiä. Ehkä jotain muutakin. Kittyllä näytti olevan kiire, vaan kukapa viihtyisi sairaalassa. Hän poistui askelen Kittyä jäljessä huoneesta, vilkaisi vielä taakseen nähden parahiksi sairaanhoitajan puistelevan päätään. Kello oli puoli neljä ja polilla oli täysi tohina käynnissä. Ei käynyt kateeksi. Hän ei ollut ikinä halunnut lääkäriksi.
Damian pysähtyi kuullessaan Kittyn sanat, näytti sen verran kummastuneelta, että sellaista olisi vaikea noin vain tekaista. Jossain jätkän äänen perukoilla oli sellainen loukkaantuneisuuden sävy, että Damilla kesti hetki kokoilla äskeinen tilanne palasista kokonaisuudeksi. Hän kuitenkin kiirehti taas toisen perään Kittyn pyrkiessä ulos ovesta, kyseisen käynti kun ei ollut aivan sieltä vakaimmasta päästä. Sen enempää ajattelematta Damian pyörähti Kittyn eteen, tarttui kiinni tämän hartioista ja pysäytti jätkän. Hän puri huultaan, hoputti harmaita aivosolujaan toimimaan. Katsekontakti kuitenkin piti. Eikä siinä ollut mitään naurettavaa. "Mä en nauranu sulle. Mä nauroin itselleni. Sille tilanteelle. En sulle. Okei?" Olipas hyvin vakuutettu. D ei vain tiennyt mitä kaikkea sanoa paljastamatta kuitenkaan kaikkea. Tai mielummin yhtään mitään. Ei vaatinut suuria mielikuvitukselta kuvitella inhon kohoavan hintelän Kittyn kasvoille. Rehellisyys?
No one told you when to run You missed the starting gun Pink Floyd - Time
|
|
Absinth
n00b
the trend killer.
Posts: 48
|
Post by Absinth on Nov 5, 2007 22:40:09 GMT 2
Ei nauranut hänelle? Kuinka vakuuttavalta Damian uskoi itsekään kuulostavansa noissa viinahöyryissään? Silmät vetivät täyttä karusellia, mutta pokka piti. Hetken Kitty tuijotti vastapäätä olevaa miestä sanattomana... Ja ikuisuudelta tuntuvan hiljaisuuden jälkeen hiljainen "Ookoo" tämän suusta. Ja uskomatonta kyllä, Kitty uskoi kaiken mitä Damian sanoi. Vaikka tämä olisi luvannut kuun ja tähdet taivaalta, Kitty olisi uskonut. Harmittavan pian Damianin ote miehen hartioista hellitti ja Kitty huokaisi äänettömästi. Tunne ja tilanne, koko repertuaari mitä Kittyn sisällä oli, oli sekaisin - all mess'd up. Ja se tunne oli outo. Hyvin outo.
Every night I burn, every night the dream's the same.
Kittyn silmien harhaillessa pimeässä kilpaa tämän ajatuksien kanssa, palautui mies taas pikkuhiljaa maanpinnalle. Why does this s*hit always happen to me... Ja sekunnin murto-osassa Kittyn silmät tarkkailivat taas Damiania. Hänen varmaan pitäisi lainata tuolta kännykkää... tai jotain. Jalat ei kantaisi kävellen kotiin asti. "Lainaisitsä puhelinta?" Ja D:n ojentaessa puhelintaan Kittyn sormet salakavalasti osuivat tämän käteen. Ehkä liikaakin. Taas hetken hiljaisuus ja ajan pysähtyminen, kunnes Kitty taas muisti, mitä hän oli tekemässä. Soittamassa taksia. Aivan.
Soitettuaan Kitty ojensi puhelimen takaisin D:lle, pienesti hymyillen - joka vastasi tässä tapauksessa kiitosta. "Minne meinaat mennä? Yöksi tarkotan." Sanat lipsahtivat Kittyn suusta kuin varkain. Eihän hänen ollut tarkoitus pyytää Damiania yöksi! Eihän? Miehen aivolohkot - järki ja tunne - toimivat selvästi eri aaltopituuksilla. Olivathan ne jo aiemmin riitaantuneet kiitettävästi, osoituksena tästä Kittyn merkillinen ajatus kapsahtaa D:n kaulaan. Ei kirjaimellisesti. Eikä välttämättä ihan kuvainnollisestikaan. Jokin ei vain jättänyt sitä tunneosiota rauhaan ja alitajunnassaan Kittyllä oli tarkoitusperiä, joista mies ei ollut itsekään ihan selvillä Eihän kukaan voi... Ei näin lyhyessä ajassa.
"Just paint your face," the shadows smile. Slipping me away from you. "It doesn't matter how you hide. We find you if we're wanting to. So slide back down and close your eyes. Sleep awhile you must be tired..." The Cure - Burn
|
|
|
Post by korppi on Nov 6, 2007 12:05:48 GMT 2
Minkä helpotuksen vyöryn Kittyn "ookoo" saikin valahtamaan läpi koko Damianin ruumiin. Nopea hymyntapainen käväisi miehen huulilla hänen irroittaessaan otteensa Kittystä. Siinä he nyt sitten seisoivat sairaalan edustalla tekemättä mitään. Tai kyllä Kitty teki, se pyysi hänen puhelintaan lainaksi. "Aajoo", hän hymähti ojentaessaan kännykän Kittylle. Katseet kohtasi, kädet kohtasi. Dam puri hampaitaan yhteen. Nyt oli sellainen hetki, kun teki kovasti mieli tupakkaa. Niitä hetkiä ei ihme kyllä usein tullut, mutta juuri nyt hermosauhut olisivat olleet enemmän kuin paikallaan. Carmen ei ollut sietänyt tupakan savua. Tai makua. Tai jotain. D pudisti päätä itsekseen kuin karkoittaakseen muistot. Ne eivät olleet kipeitä muistoja hänelle. Hän ei ollut ollut se, joka jätettiin.
Soitin yhden poikki pian toisenkin silti jatkaa sain, ihmiset nauroivat ne vain. Eppu Normaali - Kitara, taivas ja tähdet
"Öem.." Niin tosiaan, nukkuakin pitäisi. Damilla ei vain ollut hajuakaan heidän senhetkisestä olinpaikasta. Joo, jossain päin kaupunkia joo. Ja hotelli oli kans jossain. Paikallistuntemus nolla. "Emmä tiedä. Mä en tiedä missä suunnassa mun hotelli on. *yskähdys* Ja itse asiassa en mä kyllä muista sen nimeäkään.." Voi nolous. Ja se kuulsi kyllä äänestäkin. Varovainen vilkaisu kulmien alta. Maylle hän ei voisi soittaa, kyseinen hirttäisi hänet munista kattoon jos hän sen herättäisi. Se ei varmaan sitä paitsi ihan p*iruuttaankaan kertoisi hänelle hotellin nimeä. Ja bändin jätkät puolestaan olivat mitä luultavimmin sammuneina kukin oman muikkiksensa kainaloon. Toivotonta. "Mutta ehkä taksikuski osaa auttaa mua jos kerron sille, et pihalla oli suihkulähde ja öö.. puskia?" hän naurati toiveikkaasti. Ei puhuta niistä pienistä toivonkipinöistä, jotka olivat melkein silminnähden havaittavissa.
|
|